Avainsana: bujon aloittaminen


touko
2019

Keltaisesta Letusta mustavalkoiseen Mont Marteen

categories: DoubleTuesday

Kaikki alkoi siitä, kun kuulin jostakin sanan bujo. Mikä ihmeen bujo? Eli siis bullet journal. WAU! Olisihan se pitänyt arvata! Jäin koukkuun välittömästi selattuani Pinterestiä huikeat 5 minuuttia. Törmäsin jatkuvalla syötöllä myös sanaan Leuchtturm 1917. Mistä sellaisen saa? Netistä, selvä.

Keltainen A5 -kokoinen Leuchtturm1917 kotiutui minulle yhdessä Pigma Micron -tussin kanssa juuri ennen joulua vuonna 2017. Joulun pyhät suunnittelin ja selasin ideoita. Lopulta 30.12.17 korkkasin Leuchtturmin. Ennen kuin vuosi oli vaihtunut, olin heittänyt sen jo kaapin perälle. Se oli pilalla. Se kuulsi läpi. Sivut menivät rikki, kun pyyhki lyijykynän jäljet. Sivut eivät olleet valkoiset, ne olivat kellertävät ja huokoiset. En tykännyt. Pisteitäkin täynnä, plääh. Aloin etsiä uutta vihkoa tai muistikirjaa. Toivoin paksumpia sivuja, jotka eivät kuulla läpi, jotka sietävät vähän vettä eivätkä mene rikki, kun pyyhkii lyijykynän jäljet. Halusin mös, että sivut sietävät Distress Ink -musteita, joiden väri on se mikä kuuluu. Leuchtturmin kellertäviin sivuihin ei sininen ollut sininen vaan vihertävän sininen.

Tammikuussa 2019 herätin kuitenkin vielä Leuchtturmin henkiin. Ompelin siihen farkusta uudet kannet ja tykästyin. Päätin repiä aiemmin ”pilalle” tekemäni sivut. Päätin myös unohtaa kaikki ohjeet siitä millainen bujon kuuluu olla. Se oivallus vapautti luovuuteni. En halua bullet journaliini englantia, en erilaisia trackereitä, to do -listoja, avaimia tai sivunumeroita. En mitään, mitä oppaissa sanotaan. Minä haluan mitä minä haluan ja juuri silloin kun haluan. Kokemuksen kautta sitä oppii kuinka ja mikä itsellä toimii ja mikä ei, valitettavasti.

Kun liityin Kalenterimanian Facebook-ryhmään, tämä mania vasta räjähti päin näköäni. Siis aivan mieletön foorumi. Paras ryhmä missä olen ollut. Mikä tietomäärä, mikä vertaistuki. Mielettömän ihana nähdä muiden ideoita, luovuutta ja taitoa. Ihana paikka jakaa ja kysyä “tyhmiäkin”. Huikeeta.

Huhtikuussa sanoin sitten viralliset heipat Leuchtturmille. Olin taas sortunut tekemään sivuja eteenpäin. Ne olivat mielestäni jälleen pilalla. Olin myös saanut tarpeekseni huokoisista sivuista. Halusin mustaa. Mustaa ja valkoista. Vai valkoista ja mustaa? Tovin mietin, ostanko oikeasti valkosivuisen bujon vaiko sittenkin mustasivuisen? Päädyin mustaan, sillä elämäni on mustavalkoista.

Hankin itselleni väliaikaisen Mont Marte -sketch-lehtiön kierrekansilla kokoa A4. Wau! Sivut ovat paksuja ja mikä ihaninta, eivät kuulla läpi. Nyt tuli silti pieni ongelma. Lyijykynän jälkiä pyyhittäessä sivuille jää valkoisia rantuja. Hmm, tarvitaanko myös musta kumi? En ole kokeillut. Nyt tulee tehtyä sivut suoraan valkoisella geelikynällä. Onnistuttava on samantien. Se toimii minulla. Bullet journalia tehdään vain, kun on inspiraatio eikä sorruta tekemään valmiiksi kuukausikaupalla aukemia ja viikkoja. Opin sen Leuchtturmin kanssa. Toki seuraava kuukausi pitää olla tehtynä, kun eletään vielä edellistä. (Tulevaisuusnäkymän toukokuu täyttyi yli äkkiä.)

Näin minä duunaan:

Mustassa bullet journalissa tykkään siitä, että siinä kaikki näyttää raikkaalta. Käytän sitä tehdessä mainoksia, aikakausilehtiä ja leimoja. Käyttämäni kynät ovat valkoinen ja hopea geelikynä, Hybrid Gel grip. Korjauksiin käytän mustaa tussia.

Ensiksi leikkaan numerot, jotka hyödynnän viikkoaukeamissa. Sitten alan selaamaan valmiiksi lehdestä leikattuja valokuvia ja muita kuvia. Hahmottelen niistä kollaasin tai mikä milloinkin näyttää hyvältä. Aloitan suunnittelemalla ja hahmottamalla kuukausinäkymän. Lopuksi alan liimaamaan osia paikoilleen. Etsin myös tekstejä, joita olen leikellyt valmiiksi tai leikkaan uusia, jos sopivia ei ole.

Seuraavaksi suunnittelen viikkonäkymät. Kesäkuuksi päätin kokeilla pystysuoraa layoutia vaihtelun vuoksi. Sitten liimaan numerot, kirjaan geelikynällä viikonpäivät ym. piirrettävät jutut.

Kun kaikki viikkonäkymät on tehty, alkaa se ihanin vaihe eli koristelu! Hyödynnän tässäkin vaiheessa lehtileikkeitä. Saatan leimata ja väritellä. Toistaiseksi olen ollut tyytyväinen lehtikuviin ja silppuun. En omista tarroja tai washiteippejä, ainuttakaan. Apua!

Lopuksi haluan sanoa kaikille tämän:

-Katja J-


huhti
2019

Aura ja aloittamisen vaikeus

categories: DoubleTuesday

Aura ja aloittamisen vaikeus. En nyt tarkoita Aura-juustoa, sillä sen kanssa minulla ei ole vaikeuksia, vaan puhun tuosta ihanasta Aura Notebookista. Jos olette nähneet sen, niin ymmärrätte minua. Jos ette ole nähneet sitä, niin pidätte minua varmaan ihan outona.

Olin Kalenterimania-ryhmässä lukenut paljon ihastuneita kirjoituksia kyseisestä muistikirjasta, mutta en oikein syttynyt ajatukselle hankkia sitä, ainakaan ihan heti. Kyselin siitä paljon ja katselin kuvia, mutta tuntui, että tuo ei taida olla minua varten. Niin luulin, kunnes koitti päivä, jolloin kohtasimme Akateemisessa Kirjakaupassa. Olimme mieheni kanssa ostoksilla, ja hän päätyi tekemään virheen, joita mies tietääkseni tekee hyvin harvoin. Olimme kirjakaupassa, hän antoi minulle luottokorttinsa ja sanoi, että mene ostoksille, hän istuu tässä alhaalla. No minähän tietty menin ja kun pääsin Akateemisen Kirjakaupan toiseen kerrokseen, näin sen melkein heti. Tuo oli ensikohtaaminen minun ja Auran kanssa. Silittelin, hypistelin ja selasin sivuja. Sitten se tapahtui. Minä ihastuin sen paperiin, väreihin ja kaikkeen mitä siinä on. Minun oli pakko saada se ja kuinka sattuikaan, kädessäni oli mieheni luottokortti eli Aura pääsi lähtemään kanssani kotiin.

Kotona avasin varovasti ostoksiani ja siellä se edelleen oli, ihana Aurani. Silittelin sitä ja tietysti minun piti ottaa muutamia kuviakin samalla. Laitoin sen hellästi työpöydälleni odottamaan, että ottaisin sen käyttöön. Kuinka oli mahdollista, se oli siinä myös seuraavan päivän ja seuraavan viikon sekä kuukauden. Mitä nyt? Ihana Aura oli pöydälläni ja en vain pystynyt ottamaan sitä käyttöön. Päivittäin silittelin ja selailin sitä, mutta en vain saanut kirjoitettua tai piirrettyä, tai oikeastaan mitään muutakaan. Aloin todella miettimään missä vika. Lukiessani Kalenterimania-ryhmässä ketjuja huomasin, että muillakin oli vähän vastaavanlaisia tuskailuja muistikirjojensa kanssa. Ryhmäläisten tuskailun syyksi selvisi Auran ihanuus – kun on oikein ihana tuote, niin sen aloittaminen on kovemman kynnyksen takana, koska pelko sen sotkemisesta on niin suuri. Kaikki mitä sinne kuvittaa tai kirjoittaa ei ole yhtä täydellistä kuin mielestäsi tuo muistikirja on. Aloin myös hyvin ymmärtämään kirjailijoiden ja taiteilijoiden valkoisen kankaan/ tyhjän paperin pelkoa. Mielessä miettii, että onko siinä mitään järkeä mitä siihen tekee tai piirtää.

Eräänä iltana otin itseäni niskasta kiinni ja potkaisin takamuksiini (näin kuvannollisesti.) Otin Auran eteeni ja aloin miettimään ensimmäiseksi helpointa tekemistä eli minkä kuvan laittaisin alkuun. Siitä oli ehkä helpoin aloittaa, koska olin vähän suunnitellut asiaa ja olin päättänyt, että leikkaan sen kuvan jostain. Minä pystyin siihen, sain aikaiseksi korkata Aurani. Siitä se sitten alkoi – minun ja Auran yhteinen matka päivä ja viikko kerrallaan. Nyt olen jo täydellisen rakastunut ja täydessä yhteisessä harmoniassa Aurani kanssa. Suosittelen kyllä kaikkia tutustumaan Aura Notebookiin, mutta vaadin itselleni vastuuvapautta siitä mitä se saa aikaiseksi sinussa, kun kohtaatte.

-Sari