Avainsana: bujoilu

Pistevihot kynätestissä!

Heissan.

Olen hurahtanut bujoiluun aivan täysillä. Viime vuonna bujoni oli Nuuna-muistikirja, joka kuitenkin syrjäytyi Ajaston planner-muistikirjan tieltä, jota aloin täyttää tammikuussa 2018. Itseäni on paljon mietityttänyt erilaisten pistemuistikirjojen sivujen vahvuudet ja se kuinka paljon sitä ” ghoustausta” eli tekstin toiselle puolelle näkymistä esiintyy.

Pistemuistikirjoja on nyt kasaantunut muutamia… Tässä testissä on mukana keltainen Leuchtturm1917 -muistikirja (käytän nimitystä Lettu), pronssinen Ajasto planner-muistikirja, musta Victorias journal- muistikirja (käytän nimitystä Viki) ja ruusu-kultainen Nuuna-muistikirja koossa S.

Kyniä joita testaan on iso määrä:

Löytyy Happy Plannerin yliviivaustusseja, Stabilon yliviivaustusseja, Pilotin pois pyyhittäviä kyniä, Schneiderin kuitukärkistä kynää ja i COLOR-kynää (saman tyyppinen kuin muji-kynä).

Tavallista kuulakärkikynää, Micron 03, Mangakan 08, Mangakan 05, Pilotin Tec-c 0.4 kuitukärkikynää ja Model girlin metallikyniä.

Tradion 07 kaksi samanlaista kynää (roosanauha-kampanjakynä ja perus musta kynä) ja Zebra Mildliner-kyniä eri väreissä.

Sitten testailemaan ja ensimmäisenä testiin pääsee Lettu.

Aikapaljon Lettu ghoustaa läpi jokaisessa kynässä. Kaikkiahan tämä ei häiritse – jossain tilanteissa jopa aika hauska. Seuraavaksi Ajaston planner.

Tässä huomaa, että ghoustausta ei niin paljon ole. Jotkut tietyt kynät enemmän kuin toiset. Sitten Viki. Jossa muuten pisteet ovat isommalla välillä kuin muissa.

Ghostausta ei niin paljon ole kun esim. Letussa. Viimeisenä Nuunan pikku vihko.

Hiukan ghoustausta mutta huomattavasti vähemmän kuin muissa..

Se on tietenkin makuasia mistä kukakin tykkää. Itse käytän tosiaan Ajastoa bujona ja Lettua koulun muistiinpanoissa. Vikiä käytän silloin tällöin muuten vaan listoissa ja Nuunaan olen piirrellyt jumppaohjeita ja kirjoittanut reseptejä ylös.

Tässä näkyy pisteiden tiheys ja sivujen värit. Ylhäällä valkoisin on Nuunan s-koko- siinä pisteet lähellä toisiaan mutta johtunee siitä kun vihko normaalia pienempi- isommassa Nuunassa ei pisteet ole ihan niin tiheään. (En löytänyt A5 kokoista Nuunaani mistään tätä tehdessä). Keskellä Lettu, alhaalla vasemmalla Viki ja oikealla Ajasto.

Mukavaa viikkoa kaikille ja toivotaan että tästä oli hyötyä teille 🙂

Rebecca

Eroon Post-It -lapuista!

Kokelaaksi itseni vielä koen, kun ei ole bujoilua vielä tullut vuottakaan täyteen. Aloitin elokuun puolivälistä 2017, enkä enää pois anna.

Erilliset kalenterit ja post-it -laput jäivät unholaan, kun lähdin selvittämään bullet journalin periaatteita tyttäreni innostamana. Harmi, etten muistanut aikanaan ottaa kuvaa siitä post-it -tapetoinnista, mikä minulla oli mm. työpöydän taustaseinällä, pöydällä näppiksen ympärillä, jopa käsilaukussa. Jos se oli hurjan epäkäytännöllistä ja virheherkkää, niin se oli myös rumaa ja epäsiistiä.

Hommasin suurinpiirtein ensimmäisen pisteellisen muistikirjan, minkä nokkani eteen sain. Se sattui olemaan Bujo Internationalin Lulu, ja vaikka se oli kevyt, siinä oli ohuet sivut, pehmeät kannet ja siten hyvin helposti kaikki väritkin meni läpi, tykkäsin siitä hirmuisesti. Mun eka bujo! Alkuun oli sivut melkoisen tyhjät, mutta sain silti vähennettyä post-it -lappuja ympäriltä kummasti. Aikaa myöten tuli leikkeitä, tarroja ja muita koristeitakin mukaan. Pääasia silti edelleen toimivuudessa, eli käytäntö edellä. Upotin sivuihin paljon listoja, aloitin päiväkirjamaiset selittelyt, kirjasin unia ylös. Pikkuhiljaa kaikenlaista seurantaakin tuli lisää. Ja huomasin, että vaikka toisaalta bujoiluun saa myös kulumaan aikaa, se myös luo aikaa muulta, kun ei tarvitse enää miettiä onko tehtävään käsillä oikea post-it -lappu, onko siihen tehty kaikki muutokset, mitä on pitänyt, vai onko niistä muutoksista mahdollisesti oma lappunen jossain, vai onko edes muutoksia. Nyt on kaikki tärkeä koko ajan ajantasaisena bujossa mukana.

Liityin Kalenterimanian FB-ryhmään ja sieltä upeassa porukassa syntyi uusia ideoita koko ajan, mitä voi bujoilussa käyttää. Mun ”liikkuva” elämä on siirtynyt bujoon, eli käytännössä mun koko elämä on siinä yksissä kansissa.

Etsin toista Lulu-vihkoa kuukauden, mutten löytänyt mistään enää. Tilasin sitten Nuunan seuraavaksi bujoksi, kun vuosi oli vaihtumassa ja paljon asioita jo kirjattavana uuteen vuoteen. Vanha Lulu kesti neljä ja puoli kuukautta. Nuunan epäilen kestävän noin puoli vuotta. Erilaisia isoja tapahtumia tässä tiedossa, joihin kuluu monia sivuja valmisteluihin bujosta.

Päätoimintona bujollani on edelleen kalenteri, etten erillistä sellaista kaipaa, mutta myös kalenterin ohella tehtävien seuranta. Miten upealta se tuntuukaan, kun voi oikeasti merkitä jonkun iät ja ajat oikeaa aikaa ja energiapuuskaa odottaneen toimen tehdyksi! Vau! Lisäksi bujo muuntuu kätevästi arjessa tarpeen mukaan. Nautin siitäkin, kun jokainen viikko, jokainen kuukausi, on erilainen. Niinkuin elämäkin.

Oikein upeaa keväänodotteluaikaa kaikille ”kalenteripuuhaajille”!

Toivottaa Birgit