Avainsana: bujoilu

Kuukauden sitä jaksoin

Kuukauden sitä jaksoin, bullet journalia nimittäin. Jälleen on todettava, ettei bujoilua ole keksitty minua varten. Ei auttanut innostuksen ylläpitoon uusi muistikirja tai tuntikaupalla Pinterestin selaaminen. Uskottava on, ettei minusta ole tekijää sellaisiin aukeamiin, joita bujossani haluaisin katsella. Olen tyytyväinen lopputulokseen sen hetken, kun saan sivun tai aukeaman valmiiksi. Myöhemmin sivuja selatessani löydän kaikesta jotain parannettavaa, mikä syö inspiraatiota entisestään.

Bujonani toimii kaunis tummansinikantinen Archer & Oliven pistemuistikirja, jonka ostin keväällä Teippitarhalta. Rakastan itse muistikirjaa yli kaiken. Se on ulkonäöllisesti juuri sellainen kuin kuvittelin bujoni olevan. Oikeastaan siihen se sitten jääkin. Sisällöstä en saa koskaan riittävästi omaa silmää miellyttävää, jotta jaksaisin käyttää bujon ylläpitoon aikaa.

Yllä on ensimmäinen täytetty aukeama uudessa bujossani, ja edelleen tämä on yksi lempiaukeamistani. Siitä saa kiittää ainoastaan ihanan ryhmäläisemme Katrin minulle piirtämää kuvaa. Syntymäpäivälahjaksi saadusta Hufflepuff-mukista kelpaa nauttia kahvia aukeamaa katselessa eikä voi tulla kuin hyvä mieli.

Summer bucket list saa edelleen kulkea matkassa mukana, vaikka bujoa en muuten enää kesäkuun jälkeen käyttäisikään. Syksyllä on sitten mukava katsoa tuliko kesällä tehtyä niitä asioita mitä on suunnitellut.

Tein heti alkuun bujooni viikkoaukeamapohjat yhdelle kuukaudelle. Nyt kesäkuun ajan olen täyttänyt niitä lomareissumuistoilla, postikorteilla ja epämääräisillä papereilla. Itse aukeamien koristeluun olen käyttänyt viikkokiteistä yli jääneitä tarroja ja washia. Olen myös pyrkinyt käyttämään niitä tarroja, joita en kalenterissani ikinä käyttäisi.

Loppusanoiksi todettakoon, että bujoiluni saakoon jäädä tähän Pride-viikkoon. Nyt on aika keksiä jokin muu kuukauden kestävä villitys. Katsellaan tätä taas joskus.

xoxo Nanna

Kalenteriminää etsimässä

Hei! Olen Satu ja kalentereiden parissa värkkäillyt aktiivisesti kohta vuoden. Ensi kosketuksen sain tyttären kautta kun hän kertoi bujoilusta. Useampana iltana levitimme värikynät ja vihot keittiönpöydälle ja bujoilimme. Tytär huomattavasti rennommalla otteella kuin minä! Muutaman kuukauden ajan piirsin pohjia ja täyttelinkin, kunnes totesin bullet journalin hieman liian työlääksi.

Samoihin aikoihin löysin Kalenterimanian blogin ja Facebook-ryhmän. Suorastaan ahmin juttuja kalentereista ja viikkoaukeamista ihastellen toinen toistaan kauniimpia ryhmäläisten sivuja. Hetken mielijohteesta tilasin Heidin Korttipajalta Classic-kokoisen Happy Plannerin ja homma lähti rullaamaan. Tulostin tykitti ilmaiskittejä solkenaan ja kalenteri alkoi täyttyä.

Syksyllä hankin vielä toisenkin kalenterin alennusmyynnistä, Ajaston Makerin, ja tuunailin näitä kahta kalenteria tuonne alkuvuoteen 2019 rinnakkain. Välillä aukeamia syntyi parikin illassa ja toisinaan väliin jäi tyhjiäkin viikkoja. Halloweenin aikaan innostuin piirtämään itse die cutseja ja siitä viikosta tulikin ehkä yksi onnistuneimmista aukeamista mitä Happy Planneriin tein.

Ammensin ideoita sekä ryhmästä, Youtubesta että Pinterestistä. Jossain vaiheessa vastaan tuli termit Art Journal, Traveler’s Notebook, Travel Journal sekä Junk Journal. Kaikkiin näihin piti syventyä ja ottaa selvää mistä näissä oikein on kyse. Osallistuin ensimmäiseen Art Journal -haasteeseen ja löysin uudestaan itsestäni sen luovan puolen, joka on uinunut muutaman kymmenen vuotta! Mikä ihana ja vapauttava tunne, että osaan vielä piirtää ja maalata!

Tämän heräämisen myötä palasin takaisin bujoilun maailmaan, mutta nyt ihan eri pohjalta. Ihan puhdasta bullet journaliahan tämä mun tekeminen ei taida olla, sillä yhdistän sivuilla lehdistä leikattuja kuvia, vesivärimaalauksia sekä päiväkirjamaista kerrontaa.

Nämä vihkotkin innostuin tekemään itse. Ajatuksena oli koota niistä Traveler’s Journal, mutta kannet ovat vielä etsinnässä. Haluaisin tehdä ne itse, joten tuotekehittelyä on tiedossa.

Hurjasti on muutenkin ideoita, ja joka päivä tulee vastaan jotain uutta mitä haluaisi kokeilla. Ryhmäläiset ovat huikean taitavaa porukkaa ja välillä oma rima nousee ihan pilviin, mutta olen jo oppinut olemaan hieman armollisempi itselleni. Huomasin, että kun antaa vain mennä rennolla otteella, niin usein tulee ihan mukavan näköistä jälkeäkin!

-Satu