Siitä on kolme tai neljä vuotta kun ensimmäisen kerran törmäsin termiin bullet journal tai tuttavallisemmin bujoilu. Meni hetken aikaa ennen kuin uskaltauduin hommaamaan ensimmäisen vihkoni. Ja niin sille tielle jäätiin. Kolmen vuoden aikana on tullut kokeiltua erilaisia vihkoja sekä myöskin erilaisia tapoja pitää kirjaa menoistaan ja tekemisistään. Kaikkein rakkaimmaksi niistä on kuitenkin tähän mennessä tullut bujo.

Bujona mulla toimii tänä vuonna miehen Adlibrikselta tilaama tavan muistikirja. Ei pisteitä, ei sivunumeroita, ei sisällysluetteloa, mutta kaikin puolin silti hyvin toimiva. Sivutkin ovat melko paksut eivätkä Stabilon kynät ghostaa.

Bujoilu on mulle ennen kaikkea keino pitää palikat kasassa arjessa, ilman sitä mä en muistaisi mitään perheen menoja. Kuuden lapsen äitinä niitä menoja alkaa olemaankin päivittäin, siihen vielä omat ja miehen menot päälle. Se toimii mulla apuna myös tulevien päivien suunnittelussa, buustaajana niissä asioissa, joita mieluusti aina siirtäisi seuraavaan päivään (ja sitä seuraavaan, ja sitä seuraavaan…). On niin helpottavaa, kun saa arjen kaaoksen keskellä ruksaista jonkun asian pois to do -listalta!

Äkkiseltään katsottuna mun bujo näyttää tosi sekavalta, mut loppujen lopuksi se on varsinaiselta sisällöltään tosi yksinkertainen. Mulla on siinä mm. tärkeät puhelinnumerot, future log, kuukausiaukeamat, viikkoaukeamat ja jokaiselle kuukaudelle aukeama “Mitä tänään syötäisiin” -ideoille. Mutta esimerkiks mulla ei ole mitään trackereita eikä muita varsinaisia seurantasivuja, ainakaan toistaiseksi, koska itseni tuntien ne jäisi suurimmaksi osaksi täyttämättä. Aina joskus johonkin väliin jää tyhjä sivu tai aukeama, joka on ollut tarkoitus pyhittää jollekin tietylle asialle, mutta sitten se asia on parin viikon päästä jo ollutta ja mennyttä. Niitä oon sitten täytellyt sujuvasti erilaisilla kivoilla tuunaushaasteilla, joita löytyy näistä niin monesta ja niin ihanasta kalenteri/planneri-ryhmästä. Mm. vintage-tyylinen sivu ja Ukraina-sivu on tehty näihin haasteisiin osallistuen.

Arjen hallinnan lisäksi bujo on mulle rakas harrastus. Ja mun bujo ei jätä kyllä epäselväksi: mä toden totta rakastan tarroja, washeja, ihania koristepapereita, diecutseja. Hektisen arjen keskellä, illalla kun lapset ovat jo nukahtaneet, on niin rentouttavaa istahtaa pöydän ääreen, siemaista kuppi kahvia ja ryhtyä selailemaan, mitä kaikkea ihanaa me tänään sivuille liimattaisiin, millä tavalla me tällä kertaa aseteltais viikonpäivät.

Ja kyllä, puhun itsestäni ja bujostani muodossa “me”, koska näiden vuosien aikana siitä on tullut iso osa mua. Ja toisin päin. Mun koko elämä yksien kansien välissä.

Rakkaudella
Piritta