Avainsana: black friday

Perjantaipäiväkirja – Aliisa

Postauksessa näkyvä kalenteri saatu yhteistyössä Ajastolta.

Hei päiväkirja,
olen vältellyt kirjoittamistasi jo tovin. Fyysinen päiväkirjanikin on ollut tauolla useamman kuukauden. Viime vuonna kirjoitin päiväkirjaa kesäkuun puolivälistä joulukuun alkuun yhtäjaksoisesti, joka oli minulle pisin aika jokapäiväistä kirjoittamista ja arjen pohdintaa. Nyt alkuvuodesta olen myös lipsunut kalenterinikin päivittämisestä ja jälkikäteen täytellyt päiviin menemisiäni ja tekemisiäni sen verran mitä olen muistanut. Elämän dokumentoiminen tuntuu yhä tärkemmältä ja merkityksellisemmältä asialta, koska välillä huomaan havahtuvani, etten millään muista edes mitä olen esimerkiksi toissapäivänä tehnyt.

Ailahtelevaan kevääseen minulla on hyvin ristiriitaiset ajatukset ja tunteet. Jo aikaisempina vuosina keväät ovat olleet minulle haasteellista aikaa, eikä tämä vuosi taida olla siinä mielessä millään tavalla poikkeus. Valoa on kuitenkin nähtävissä tämänkin tunnelin päässä ja odotan innostuneen jännittyneenä tulevaa kesää. Pikkuhiljaa kesäsuunnitelmatkin alkavat hahmottumaan ja tarkentumaan, en oikein malttaisi odottaa, että saadaan vain hoidettua tämä kuluva kevät pois päiväjärjestyksestä.

Kokonaisarvosanalla olen tyytyväinen elämääni. Uskon ja luotan, että lopulta asioilla on tapana järjestyä tavalla tai toisella, ennemmin tai myöhemmin. Pyrin ylläpitämään päiväni mahdollisimman positiivisvireisinä ja keskittymään elämäni kiitollisuuden aiheisiin. Arjessa on niin paljon asioita, joista voin olla iloinen ja onnellinen tänäänkin. Mistä sinä olet kiitollinen juuri nyt? Sen voit jakaa esimerkiksi ryhmästä löytyvään positiivisuus ja kiitollisuus kirjoitustehtävään tai kirjoittaa talteen omaan päiväkirjaasi.

Terveisin Aliisa

Perjantaipäiväkirja – Carita

Rakas perjantaipäiväkirja,

Kun tämä teksti julkaistaan, on jo maaliskuu. Minulle se tarkoittaa sitä, että on virallisesti kevät. Täytyy sanoa, että on sitä jo odotettukin. Talvi on ollut monilta osin ihana, mutta myös todella raskas. Etenkin alkuvuosi on kaikkine työkiireineen ja muine arjen haasteineen tuntunut kestävän ikuisuuden. Välillä on tuntunut siltä, että tähänhän tukehtuu. Samaan aikaan on kuitenkin lohduttanut tieto siitä, että tämä, kuten kaikki muutkin ajanjaksot elämässä, menee kyllä ohi.

Toivotankin kevään avosylin vastaan. Menee vielä hetki ennen kuin kaikki lumet ovat kunnolla sulaneet ja voidaan olla varmoja siitä, että uutta ei enää tule. Rakastan kuitenkin sitä, miten päivä päivältä voi nähdä enemmän ja enemmän kevään merkkejä heräilevässä luonnossa. Samaan aikaan päivä päivältä huomaa, miten omakin mieli piristyy samaa tahtia valon määrän lisääntymisen kanssa.

Minulla ei ole mitään erityisiä odotuksia tai suunnitelmia kevään varalle, mutta uskon ja toivon, että arki tasoittuu vähitellen. Töissä kiireet tuskin loppuvat, mutta kun oma mieli on virkeämpi, on myös enemmän sietokykyä jaksaa kiireiden ja stressin keskellä. On myös ihanaa, että voi taas pikkuhiljaa alkaa nauttia ulkoilusta enemmän, kun ei tarvitse joka askeleella pelätä kaatuvansa tai kastuvansa ihan läpimäräksi. Se tuo mukavaa vastapainoa työpäiville.

Toivon myös, että alkuvuoden sairastelut ja urheiluvammat alkaisivat nyt olla takana päin ja voisin taas keskittyä tekemään asioita, joita rakastan. Harrastukset ovat itselleni niin suuri voimavara arjessa, että huomaan olevani aivan kuin eri ihminen, jos en pääse toteuttamaan itseäni. Erityisesti liikunnan puute heijastuu suoraan omaan mielialaan ja yhdessä työntäyteisten viikkojen kanssa se on kyllä aivan takuuvarma kombo saada mieli matalaksi. Niinpä olenkin nyt ollut äärimmäisen onnellinen siitä, että olkapäävamman jälkeen olen uskaltanut vähitellen taas palata treenien pariin. Varovasti täytyy yhä ottaa ja kärsivällisyyttä tarvitaan, mutta uskon vakaasti, että kyllä tämä tästä. Aikamoinen klisee, joka kuitenkin aika usein pitää paikkansa: Kaikki kyllä järjestyy.

Mukavaa alkanutta kevättä ja ihanaa naistenpäivää!

-Carita