Näiden kolmen vuoden aikana, kun olen harrastanut aktiivisesti kalenterituunausta, olen käynyt läpi useita erilaisia kalenterin muotoja ja hairahduksia. On ollut monia osittain itsetehtyjä ja pari täysin valmista, mutta en ole koskaan jaksanut saattaa loppuun tai ollut näin rauhallisen innostunut asiasta.
Aloitetaan alusta, eli Aurasta. En ole eläessäni nähnyt mitään niin kaunista muistikirjaa kuin Aura. Se on ollut hankintalistallani jo vuosia, mutta mitään käyttöä en kuitenkaan ole sille keksinyt, ennen kuin näin yhtenä päivänä Kalenterimanian -ryhmän seinällä Auran sivut silputtuna rengasplannerin sivuiksi. Tästä alkoi tie vuoden 2021 kalenterille.
Tässä vaiheessa en siis tiennyt sen enempää, kuin että tästä tulee kalenteri ja näitä sivuja halusin käyttää. Päädyin paperikokoon B6, koska se oli helposti toteutettavissa A5- kokoisista sivuista ja saisin mahdolliset sivujen repeämät leikattua pois muistikirjan purun jälkeen. Halusin myös kokeilla kiekkoja, koska minulla ei ollut ollut vielä kalenteria niiden kanssa.
Leikkasin paperit oikean kokoisiksi ja rei’itin myös joka ikisen kiekkoihin sopivilla rei’illä. Ostin erilliset keskikokoiset metallikiekot.
Halusin ehdottomasti säilyttää Auran olemuksen uudessa plannerissani, ja säästin muistivihkon etu- ja takalehden. Harmikseni sen jälkeen kun olin saanut kaikki sivut rei’itettyä ja suurimman osan laitettua kiekkoihin, sivujen kääntely ja ylipäätään paperin liikuttelu kiekoissa ei ollut juuri ollenkaan mahdollista. Otin selvää mistä tämä kyseinen asia saattoi johtua ja huomasin harmikseni, että sillä lisäosalla, joka ostin olemassa olevaan rei’ittäjääni, tuli aivan liian pieni reikä paperiin ja paperi hankasi kaikella voimallaan vastaan. Tässä vaiheessa heitin kaiken seinään (kirjaimellisesti) ja päätin haudata koko helahoidon.
Sitten eräänä iltana, useampi kuukausi myöhemmin, etsiydyin Käsitellen-puodin nettikaupaan etsien konetta jolla pystyisi tekemään kierrevihkoja itse. Löysinkin sellaisen, ja ostin saman tien, ihan muuhun tarkoitukseen, kun tämän vihkon tekemiseen. Mutta samalla kun avasin pakettia, jossa kone tuli, koin valaistumisen. Tällä saan tehtyä vihon, josta tykkään. Tällä mä saan ne Auran sivut taas käyttöön.
Kaivoin kaiken esille säilöstä jonne olin ne tunkenut kesän ajaksi, ja rupesin taas leikkelemään paperia. Leikkasin paperista juuri sen verran, että vanhat reiät leikkautuivat pois. Ei yhtään enempää, koska en halunnut hukata enempää paperia näistä kauniista sivuista joihin olin rakastunut.
Leikkelin ja rei’itin sivut uudestaan. Hain todella kauan hilloamistani kätköistä kauneinta kartonkiani holofoliolla ja tein siitä kannet laminoimalla. Suunnittelin huolella mistä kohtaa paperia saisin parhaimman näköiset kannet, mutta rei’itys-vaiheessa rei’itin vahingossa takakannesta väärän sivun. Takakansi meni siis ylösalaisin. Sitä ei onneksi huomaa ellei tajua katsoa että teksti on väärin päin.
Asettelin paperit ja kannet auki oleviin kierteisiin. Laskin että tarvitsisin joka kuukaudelle aukeaman verran kuukauden aloitukselle ja 4 aukeamaa viikonäkymille. Laitoin myös useamman sivun kaikelle ekstralle kalenterin loppuun ja puristin kiinni. Näin jälkikäteen ajatellen kalenterin puristushetkellä hirvitti paljon enemmän, kuin parin viikon jälkeen.
Tadaa!!
Koska olen ihaillut paljon sellaisia kalentereita instassa ja muualla, jotka ovat pulleita ja täynnä kaikkea mahdollista koristetta, piti minunkin saada sellainen. Oltiin aiemmin kesällä retkellä Klemmarikellarissa ja siellä oli henkarissa frillanauhaa myynnissä. Rakastuin siihen vaikken silloin tiennyt että mihin sitä sitten tulisin käyttämään. Koska teippirolleri päätti loppua kesken kaiken ja se ei todennäkösesti olisi edes pitänyt frilloja kiinni sivuissa, päädyin ompelemaan ne kiinni koneella. Ompelin frillan joka kuukausiaukeaman reunaan, eli se toimii tavallaan tabina.
Tälläinen hän on tällä hetkellä, mutta seikkailuhan on vielä kesken! Olen sunnitellut ainakin tusinaa erilaista taskujuttua, asetaatteja, vellumeja sun muuta, mutta mitään en ole vielä saanut puristettua fyysiseen muotoon. Matka siis jatkuu.. Jos haluat seurata mun ja Auran yhteistä matkaa, se löytyy mun instagramista, niinkuin tämänkin postauksen kuvat ja tarkemmin joka vaihe kuvattuna.
Mukavaa joulun ajan alkua! Rosanna @duchessofplanner
Heips Maniaperhe! Tänään olisi tarkoitus näyttää, miten minä (vieraileva tähti S) teen Bind it all- kirjoja. Olen ostanut tämän Zutterin laitteen vajaa kymmenen vuotta sitten jostakin suomalaisesta nettikaupasta (olen omistanut laitteen jo niin kauan, etten muista tarkalleen mistä.)
En ole nähnyt BIA-laitetta uutena myytävän enää missään, mutta käytettynä tulee välillä kyllä vastaan. Ja käytetynkin voi aivan hyvin ostaa, tuotteella on elinikäinen takuu (jonkin osan rikkoutuessa yhteyttä tosin täytyy ottaa suoraan valmistajaan.) Olen nähnyt konetta myös vuokrattavan ainakin Kuinoma-sivustolla. Kierteitä myy edelleen ainakin Klemmarikellari. Youtubesta löytyy aiheesta monta videota, mutta minä esittelen nyt kuvamuodossa, miten minä kirjat teen.
Aloitetaanpa siis! Esimerkkikirjan teen nyt kokoon A5. Ensin tarvitaan kansipahvit. Paksumpaa pahvia löytyy ainakin askarteluliikkeistä, jotka myyvät kirjansidontapahveja. Jos haluat päällystää sivut kuviopaperilla, tukipahvi ei saa olla liian paksu. Itse saan 1,5 mm paksuista pahvia mieheni työpaikalta kierrätystavarana.
Leikkaan oikean kokoiset kannet ihan vaan saksilla piirrettyäni ensin A5-paperin avulla ääriviivat pahviin.
Seuraavaksi valitsen paperit, joilla haluan kannet päällystää. Lisäksi tarvitaan kansien sisäpuolelle kartonkipala peittämään saumat. Valitsin etu- ja takakanteen erilaiset paperit sekä kansien sisäsivuille mustaa kartonkia. Paperi, jolla haluat kannet päällystää, saa olla joka reunaltaan vähintään pari senttiä leveämpi kuin kansipahvi. Käytän usein A4-kokoisia papereita A5- kokoisten kansien päällystämiseen.
Kansipahvit teippaan kaksipuoleisella teipillä päällyspaperin keskelle. Kaksipuoleinen teippi on luottotuotteeni kirjojen tekemisessä, sillä se on siistiä, nopeaa ja suttuja tulee vähemmän kuin vaikka puikkoliimalla.
Tämän jälkeen kansipaperin pitkät sivut ja päädyt teipataan kansien sisäpuolelle reunoistaan kiinni. Pitkällä sivulla riittää, että kaksipuoleista teippiä laittaa pitkän pätkän paperin yläreunaan. Teippaan aina ensin pitkät sivut ja viimeiseksi päätysivut.
Taitan päätyjen kulmia hiukan sisäänpäin. Jos kulmista tulee kovin paksut, ohennan niitä leikkaamalla siivun paperia ensin pois. Päätyihin laitan kaksi riviä teippiä. Näin kulmista tulee nätit ja siistit.
En tietenkään halua harmaan kansipahvi näkyvän, kun avaan kirjan, joten kiinnitän kannen sisäpuolelle hieman kansia pienemmän palan kartonkia. Tässä kannattaa laittaa teippiä suht. tarkkaan joka reunaan ja kulmasta kulmaan, jotta sisäpuolen kartonki ei ala käytössä repsottamaan.
Tadaa! Kannet ovat valmiit ja heti jatkojalostusvalmiit kaksipuoleisen teipin ansiosta. Jos käyttäisin liimaa, pitäisi odottaa, että liima on varmasti kuivunut. Tämä siksi, ettei BIA-laitteeseen joudu lävistettäessä liimaa.
Sitten valitsemaan sisäsivuja. Tässä voi sitten päästää mielikuvituksensa valloilleen, sillä sisäsivuiksi voi laittaa lähes tulkoon mitä vain! Tulostinpaperia, vesiväripaperia, kartonkia, teepaketin pahvipakkauksen, kierrätyspahvia, laminoituja sivuja, kirjekuoria, postikortteja, skräppipapereita… You name it! Teen paljon A5-kokoisia kirjoja valkoisilla sisäsivuilla, ja ainakin Suomalaisesta Kirjakaupasta saa A5-kokoisia vesivärilehtiöitä, jotka ovat suht. edullisia ja oikein passeleita tähän tarkoitukseen. Niistä on lisäksi helppo irrottaa sivut irrallisiksi ilman, että paperi repeytyy.
Kun ollaan valittu sivut, niin sitten alkaakin lävistyshommat ja päästään itse Bind it all -laitteen kimppuun. Sekä sivujen lävistäminen että kierteiden kiinnittäminen hoituu yhdellä laitteella. Helppoa ja kivaa!
Lävistäminen aloitetaan niin, että lävistettävän sivun yläreuna asetetaan vaakatasossa koneen keskellä olevan raon oikeaan reunaan ja kahva painetaan alas. Jos sivuja on liikaa tai lävistettävä kohde liian paksu, niin voimaa saa käyttää ihan kunnolla. Lävistän itse yleensä paperin paksuudesta riippuen maksimissaan 5 sivua kerrallaan ja välttelen liian paksuja kansia. On joskus käynyt niinkin, että hienot kannet ovat jääneet käyttämättä, kun eivät ole mahtuneet koneen lävistysrakoon. Olen merkannut itselleni muutaman vaalean apuviivan koneeseen, sillä teen usein samankokoisia kirjoja ja näin tiedän aina, mistä kohtaa lävistäminen kannattaa aloittaa kansia tai sisäsivuja lävistettäessä. Kannet pakkaavat usein olemaan hiukan sisäsivuja isommat, kun kansien päällystäminen lisää kansien kokoa. Välillä teen kansista tahallaan millin tai pari sisäsivuja isommat.
Kun eka lävistys on tehty, kiepautetaankin paperi niin päin, että lävistyskolot tulevat raon toiseen reunaan. Reunassa sijaitsee lävistystä helpottava pikkuinen apuri eli tuollainen musta väkänen, johon lävistetty paperi asetetaan. Näin lävistysrivistä tulee tasaisesti jatkuva jono. Hirveän vaikeaa selittää pelkästään kirjoittaen, mutta käytännössä homma on siis hyvin helppoa ja loogista.
Lävistysvinkki tässä välissä: Kun lävistää esimerkiksi kirjekuoria tai postikortteja, lävistys kannattaa aloittaa asettamalla lävistettävä asia koneeseen niin, että yksi reuna on kahden lävistävän leikkuuterän välissä tai juuri lävistävän leikkuuterän kohdalla. Tällöin paperi, postikortti tai kirjekuori varmasti asettuu kierteisiin hyvin. Itse kun ainakin tykkään usein laittaa tällaisia muita sivuja pienempiä lisäyksiä juurikin kirjan keskelle enkä esim. yläreunaan. Aina voi myös hullutella ja laittaa erikokoisia sivuja ihan miten sattuu kirjan väliin.
Kun kaikki sivut ja kannet on lävistetty (muista pinota lävistetyt sivut aina samaan järjestykseen, esim. niin että yläreuna on varmasti kaikissa sivuissa samaan suuntaan), tasaa sivut reunoistaan nättiin pinoon. Alimmaksi pöydälle laitetaan takakansi, sitten etukansi (oikeat puolet vastakkain, olethan varmasti siis lävistänyt oikeat reunat? Tarkista!) ja sitten sivut niin, että sivujen oikea puoli on kohti etukantta. Eli sivut ovat nyt edessäsi niin kuin olisit taittanut kirjasta takakannen selkämyksensä yli etukantta vasten ja lukisit kirjaa lopusta alkuun päin.
Sitten otetaan rivi kierteitä, mitataan oikean kokoinen pätkä (eli lasketaan niiden lävistysreikien määrä) ja napsaistaan pienillä sivuleikkureilla kierteet oikeasta kohtaa poikki. Kierteitä on olemassa montaa eri kokoa, mutta Klemmarikellari ainakin myy tällä hetkellä vain 1 ¼ -, ½- ja ¾-tuuman kierteitä. Yhdessä paketissa on aina kuusi kierrepätkää ja yhdestä kierteestä pystyy tekemään ainakin kaksi kirjaa, useammankin jos et laita kirjan koko reunaan kierteitä, vaan esimerkiksi vain kaksi pienempää pätkää ylä- ja alareunaan.
Itse käytän eniten 1” ja ¾ ” kierteitä, joten olen niitä aina vähän hamstrannut varastoon, kun olen huomannut niitä jossain myynnissä.
Aseta kirja pöydän reunalle niin, että lävistetty reuna on hiukan pöydänreunan ulkopuolella. Näin sinun ei tarvitse nostaa kirjaa ja saat pujotettua kierteet lävistetyistä koloista pitämällä tasaisesti kaksin käsin kierteistä kiinni.
Varmista vielä riiputtamalla ja heiluttelemalla, että kaikki sivut ovat varmasti kierteissä.
Sitten tarvitaan taas Bind it all -laitetta. Oikealla mittaläpyskällä mitataan kierteiden kokoa vastaava väli laitteen etuosaan.
Kirja asetetaan laitteeseen niin, että kierteet ovat tasaisesti avonaisesta reunastaan vasten laitteen pohjapintaa ja sitten painetaan kahva varovasti alas, jolloin kierteet sulkeutuvat. Samalla lailla käsitellään koko kierre, kunnes kirja on valmis.
Kierteiden pitäisi olla päädystä katsottuna kauniin pyöreän muotoiset. Joskus käy vahinkoja ja kierteet menevät vinksin vonksin. En vielä ole keksinyt, miten mokatut kierteet saisi väännettyä aloitusasentoon niin, että ne voisi uudelleenkäyttää. Eli parit kierteet ovat minullakin päätyneet metallinkeräykseen.
Ja tässä syy, miksi etukansi laitettiin ladontavaiheessa takakannen alle. Kierteiden sauma jää tällöin kirjan viimeisen sivun ja takakannen väliin ja kirjaa on helpompi availla ja käsitellä. Uusi kirja on aluksi hiukan jäykkä avautumaan, mutta ajan myötä kirjan käyttömukavuus paranee.
Aika ihailla valmista kirjaa!
Kannet voi toki koristella jo ennen lävistämistä, mutta itse jätän sen mielelläni viimeiseksi. Mitähän kivaa tällä kertaa keksisi tälle kirjalle?
No millaisia kaikenlaisia kirjoja voi sitten tehdä? Tässä vain oma mielikuvitus on rajana! Olen itse tehnyt kirjoja paljon lahjaksi, yksinkertaisimmillaan perus muistikirjoja. Olen myös tehnyt jonkin verran kummitytölle ja tuttavien lapsille värityskirjoja. Olen etsinyt netistä sopivia kuvia ja tulostanut kuvat mahdollisimman paksulle tulostuspaperille (suosin 160 grammaista mattapintaista tulostuspaperia, olen todennut sen olevan parasta sekä puuväreille että tusseille.) Seuraavaksi aion tulostaa reseptejä, joita olen koneelleni kerännyt, ja tehdä A5- kokoisen keittokirjan.
Olen tehnyt myös albumin polaroid-kuville sekä muistokirjan, johon kerään reissuista pieniä muistoja, kuten postikortteja. Lisäksi kirjoitan muutaman sanan kulloisestakin reissusta.
Olen tehnyt lisäksi pari taidekirjaa, jotka odottavat vielä oikeaa käyttökohdetta (ovat odottaneet jo hyvän tovin, kierteet ovat saaneet vähän osumaa ja vääntyneetkin jo varastossa, hups!)
Kierteistä pakkaa jäämään yli pieniä pätkiä, mutta pienetkin kierteet voi käyttää kirjan sitomiseen.
Suosikkini on kuitenkin (kuka yllättyy) oman kalenterin tekeminen alusta loppuun. Ensimmäistä tekemääni BIA-kalenteria en nyt tähän hätään löytänyt, mutta tässä vuoden 2018 kalenterit. Toiseen kokeilin tehdä laminoidut kannet (toimii!) ja toisessa on tavallisella tyylilläni tehdyt kannet. Näihin olen rakkaudella tehnyt jokaiselle kuukaudelle omat kansilehdet ja kuukausiaukeamat. Kuukausien väliset sivut ovat blankot eli olen tuunannut kalentereita samalla tyylillä eteenpäin kuin bujoakin tuunataan.
Tässäpä tämä Bind it all -postaus! Homma hoituu itseltäni jo niin rutiinilla, että luultavasti moni asia jäi epähuomiossa kertomatta. Eli kyselkää ihmeessä, kerron mielelläni lisää ja vastailen kommenteissa.
