Avainsana: Bebe

Höpötipöö ja muita kuulumisia

MAINOS, postauksessa näkyvä muistikirja saatu Ajastolta.

Höpötipöö, siinäpä sana, jota ennen kulunutta vuotta tuli harvemmin käytettyä ja nykyisin sitten senkin edestä. Vauvavuosi on nimittäin nyt taputeltu, ja nyt löytyy kotoa valtuutettuna tuunailuassistenttinani virallisesti taapero. Assistentin tuunailut tosin on vielä, kuten ehkä arvata saattaa, hieman nopealentoisia. Allekirjoittanut on sitkeästi tasaisin väliajoin tarjonnut kynää lapsosensa käteen, mutta piirtelylysti loppuu vielä hyvin nopeasti taidetarvikkeen yrittäessä eksyä suuhun. On tuo teletappi kuitenkin jo vähän kalenteriakin saanut tuunata, kuten *tässä postauksessa*. Alempana näkyy kuvassa viimeisin taideteos, joka Ajaston muistikirjan sivulle ilmestyi.

Omat tuunailut ovat painottuneet kalenterin nopeisiin koristeluihin ja vauvakirjan täyttelyyn, ja suuremmat artteilut ovat jääneet taka-alalle. Kaipailen jo hieman maalien ja mömmöjen parissa läträämään, mutta nyt ei ole arki tehnyt sellaiselle sotkottelemiselle sopivaa aikaa. Tai siis minä itse en ole ottanut sitä aikaa siihen, omat hetken on kuluneet muihin asioihin… Ja se on ihan täysin okei, sitä koitan itsellenikin jankuttaa. Maalailuun ja yhtäjaksoiseen luomiseen uppoutumiseen varmasti tulee vielä olemaan aikaa, vaikkei sitä juuri nyt olisikaan.

Vauvakirjanani on, kuten jo aiemminkin on blogissa näkynyt, Oot niin ihana -vauvakirja, jota RAKASTAN. Sitä on ollut mukava täytellä, ja keksiä oma tapansa täyttää sivuja. Seuraava harrastusprojektini voisikin olla tuunata itse kansien väliin ”jatko-osa” -sivuja tuleville vuosille, nyt kun kuukausisivut ovat jo tulleet käytetyiksi. Tai sitten päädyn investoimaan valmiisiin lisäsivuihin, ken tietää!

Ihanaa ja aurinkoista kevättä,

♡ :llä Inka

Ps. Ihanaa ensimmäistä syntymäpäivää rakas pallopääni, vaikket sinä tätä postausta voikaan vielä lukea. ♡

Vauvan kanssa tuunailu

Helou helou helou! Otsikko jo paljastaakin melkoisen kattavasti mistä tässä postauksessa on kyse – miten tuunailla vauvan kanssa kalenteria. Kaikkein helpoiten se onnistuu kun vauva nukkuu. Siitä ei pääse yli eikä ympäri! Toinen iisi vaihtoehto on tuunailla lattialla istuen kaverina samalla tasolla, toki tässä vaihtoehdossa on hyvä tiedostaa riskit: liian lähellä pieniä käsiä oleva lempiwashi voi suurella todennäköisyydellä päätyä sievän kuolakerroksen peittoon.

Jos yllämainitut vaihtoehdot eivät ole käytettävissä, voidaan kokeilla vaihtoehtoa numero 3: tuunaa lapsi sylissä. Tätä on täällä kokeiltu muutaman kerran, ja täytyy sanoa että tällä tyylillä ne tarrat ja washit ei sitten liimaudu sivulle suoraan. Ei sitten niin millään. Paitsi jos yrittääkin laittaa tarraa tarkoituksella vinoon, silloin se ehkä on lopulta suorassa. Kuin irvistellen suunnitelmasi epäonnistumiselle.

Vielä on neljäskin tapa, ja se on jo melkoisen extreme: anna vauvalle kynä käteen ja anna rakkauden hedelmäsi tuunata viikkosi! Syyskuun lopulta minulta löytyykin nyt muistona melkoisen oranssi aukeama, johon arvon bebeytemme teki pohjatyöt. Oranssi Tombown sivellintussi antoi mukavasti jälkeä paperille hentoisella nyrkkiotteella edestakaisin heilutellenkin! Ihka ensimmäisenä yhteisestä tuunaustaipaleen alusta muisto löytyy myös sekalaisten asioiden muistikirjastani. Vauva sai mummansa sylissä ensimmäistä kertaa kynän kouraansa, ja melkoisen intensiivinen ja vauhdikas mestariteos sivulle tallentuikin. Niinkuin myös lapsosen housuihin… Mutta rapatessa roiskuu, ja tuo sivu jää ihanaksi muistoksi ensikosketuksesta kynähommiin.

-Inka

Ps. Vauva on toiminut tuunausmaailmassa 100% valvottuna, eikä tukehtumisvaaraa, liiallisen vapaata kasvatusta tai myrkkyjen syönnin vaaraa ole ollut läsnä!