Avainsana: aura notebook

Aura ja aloittamisen vaikeus

Aura ja aloittamisen vaikeus. En nyt tarkoita Aura-juustoa, sillä sen kanssa minulla ei ole vaikeuksia, vaan puhun tuosta ihanasta Aura Notebookista. Jos olette nähneet sen, niin ymmärrätte minua. Jos ette ole nähneet sitä, niin pidätte minua varmaan ihan outona.

Olin Kalenterimania-ryhmässä lukenut paljon ihastuneita kirjoituksia kyseisestä muistikirjasta, mutta en oikein syttynyt ajatukselle hankkia sitä, ainakaan ihan heti. Kyselin siitä paljon ja katselin kuvia, mutta tuntui, että tuo ei taida olla minua varten. Niin luulin, kunnes koitti päivä, jolloin kohtasimme Akateemisessa Kirjakaupassa. Olimme mieheni kanssa ostoksilla, ja hän päätyi tekemään virheen, joita mies tietääkseni tekee hyvin harvoin. Olimme kirjakaupassa, hän antoi minulle luottokorttinsa ja sanoi, että mene ostoksille, hän istuu tässä alhaalla. No minähän tietty menin ja kun pääsin Akateemisen Kirjakaupan toiseen kerrokseen, näin sen melkein heti. Tuo oli ensikohtaaminen minun ja Auran kanssa. Silittelin, hypistelin ja selasin sivuja. Sitten se tapahtui. Minä ihastuin sen paperiin, väreihin ja kaikkeen mitä siinä on. Minun oli pakko saada se ja kuinka sattuikaan, kädessäni oli mieheni luottokortti eli Aura pääsi lähtemään kanssani kotiin.

Kotona avasin varovasti ostoksiani ja siellä se edelleen oli, ihana Aurani. Silittelin sitä ja tietysti minun piti ottaa muutamia kuviakin samalla. Laitoin sen hellästi työpöydälleni odottamaan, että ottaisin sen käyttöön. Kuinka oli mahdollista, se oli siinä myös seuraavan päivän ja seuraavan viikon sekä kuukauden. Mitä nyt? Ihana Aura oli pöydälläni ja en vain pystynyt ottamaan sitä käyttöön. Päivittäin silittelin ja selailin sitä, mutta en vain saanut kirjoitettua tai piirrettyä, tai oikeastaan mitään muutakaan. Aloin todella miettimään missä vika. Lukiessani Kalenterimania-ryhmässä ketjuja huomasin, että muillakin oli vähän vastaavanlaisia tuskailuja muistikirjojensa kanssa. Ryhmäläisten tuskailun syyksi selvisi Auran ihanuus – kun on oikein ihana tuote, niin sen aloittaminen on kovemman kynnyksen takana, koska pelko sen sotkemisesta on niin suuri. Kaikki mitä sinne kuvittaa tai kirjoittaa ei ole yhtä täydellistä kuin mielestäsi tuo muistikirja on. Aloin myös hyvin ymmärtämään kirjailijoiden ja taiteilijoiden valkoisen kankaan/ tyhjän paperin pelkoa. Mielessä miettii, että onko siinä mitään järkeä mitä siihen tekee tai piirtää.

Eräänä iltana otin itseäni niskasta kiinni ja potkaisin takamuksiini (näin kuvannollisesti.) Otin Auran eteeni ja aloin miettimään ensimmäiseksi helpointa tekemistä eli minkä kuvan laittaisin alkuun. Siitä oli ehkä helpoin aloittaa, koska olin vähän suunnitellut asiaa ja olin päättänyt, että leikkaan sen kuvan jostain. Minä pystyin siihen, sain aikaiseksi korkata Aurani. Siitä se sitten alkoi – minun ja Auran yhteinen matka päivä ja viikko kerrallaan. Nyt olen jo täydellisen rakastunut ja täydessä yhteisessä harmoniassa Aurani kanssa. Suosittelen kyllä kaikkia tutustumaan Aura Notebookiin, mutta vaadin itselleni vastuuvapautta siitä mitä se saa aikaiseksi sinussa, kun kohtaatte.

-Sari

Esittelyssä – Archer & Olive muistikirja

Kaupallinen yhteistyö Teippitarha.fin kanssa

Postauksessa esitelty muistikirja on saatu yhteistyössä Teippitarha.fin kanssa.

Olen varsin uusi seikkailija bullet journalin maailmassa, vaikka kalenteriharrastus on muuten ollutkin osa elämääni jo lapsesta asti. Ensin hurahdin Auraan ja nyt kevään tullen tämä kaunis, pastellinen Archer & Olive muistikirja on vienyt sydämeni. Olen huomannut, että tietyt ominaisuudet ovat kaivattuja ihan syystä. Kun Teippitarhalta tuli tiedustelu, kiinnostaisiko yhteistyö, oli helppo vastata kyllä, sillä olin silmäillyt vaaleanpunakantista muistikirjaa jo hetken.

Puhutaanko ensin niistä teknisistä tiedoista? Näitä mainostetaan paljon sillä, etteivät ne ghostaa (ghostaaminen tarkoittaa sitä etteivät kynät kuulla paperista läpi toiselle puolelle). Höpönlöpön ajattelin minä, ennen kuin sain muistikirjan käsiini. Mielipiteeni muuttui kuitenkin hyvin nopeasti. Muistikirjassa on 160 kappaletta puhtaanvalkoisia 160gsm sivuja, jotka kestävät lähestulkoon kaiken. Tein kynätestin jo Kalenterimanin Youtuben puolelle, sieltä voitte itse todeta tämän. Ryhmän puolella hämmästeltiinkin jo paperin upeaa vesivärikestoa.


Eikä siinä vielä kaikki. Muistikirja aukeaa flatiksi, kyllä. Flatiksi! En edes tiennyt kaipaavani tällaista ominaisuutta, mutta nyt kun olen tätä aukonut, niin ymmärrän hyvin miksi se on tärkeää. Koko on minulle oikein passeli, noin A5 (n. 14,6 x 20,9cm) ja pistegridi (eli suomeksi pisteväli) on 0,5cm. Minua ilahduttaa suuresti se, että pisteet eivät ole mustat valkoisella pohjalla, vaan enemmänkin tummanharmaat.

Muistikirjassa on mukana kaksi sivunmerkintänauhaa, sen takakannessa on tasku, sivussa on musta kynälenksu, mutta kiinnitysnauha on vaaleanpunainen. Kaiken kaikkiaan kaunis, harmoninen kokonaisuus. Erityisesti pidän kannen kangaspinnasta, ja foilattu kukkakuvio on ihana lisä tyttömäiselle muistikirjalle.

Parin viikon päästä päästään kurkkimaan sitä, miten varsinaisesti aloitin bullet journalin tämän kanssa, lähtökohtana vähän erilainen lähestymistapa kuin yleensä, eli stay tuned!

-Mirppu