Avainsana: art journal

Oman kalenterityylin etsintää

Enpä olisi vielä pari vuotta sitten uskonut kutsuvani kalenterin täyttämistä harrastukseksi…

Kaikki lähti liikkeelle oikeastaan yläasteelta, jolloin minulla oli joka vuosi Demi-lehden vuosikalenteri. Pidin sitä enimmäkseen päiväkirjana. Jo ala-asteella kirjoitin päiväkirjaa, mutta ei puhettakaan, että olisin uskaltanut esitellä sitä kavereilleni. Vuodet vierivät, ja lukioon siirryttyäni lukuvuosikalenteri vaihtui oppikirjoihin. Lukioaikoina ihastuin kuitenkin Stabilon Point 88 (fineliner 0,4mm) -kyniin. Kirjoitin niillä kaikki muistiinpanoni, sillä koin värien auttavan minua oppimaan paremmin. Näin jatkui myöhemmin myös ammattikoulussa sekä ensimmäisessä työpaikassani. Ja vielä tänä päivänäkin kirjoitan kalentereihini näitä kyniä käyttäen.

Ensimmäinen ‘’virallinen’’ kalenterini harrastajana oli vaaleansininen Leuchtturm 1917, jonka ostin alkuvuodesta 2018. Tämän Letun kanssa aloitin bujoilun ja fiilis oli aivan ‘’tää on se mun juttu’’. Kuitenkin jokin hidasti menoani. Koin, ettei minulla ollut aikaa keskittyä piirtämään kaikkia yksityiskohtia ja että vertailin liikaa itseäni muihin. En ole koskaan ollut mikään hyvä piirtämään tai omannut kaunista käsialaa. Jälkeenpäin ajateltuna koin tuolloin ongelmaksi myös sen, etten ollut silloin vielä kuullut juurikaan kuinka käyttää esim. washeja ja die cutseja. Käytössäni oli tuolloin vain nuo mainitsemani Stabilot.

Kuukausi kului ja olin päivittänyt ‘’tyyliäni’’ hankkimalla muutamia Tombow-merkkisiä sivellintusseja. Aukeamat saivat suuren muodonmuutoksen, vaikka kirjaimellisesti vetelin vain viivoja. Samalla kävin päässäni syvällistä pohdintaa siitä, millainen kalenteri olisi minulle paras. Päädyin selailemaan Kalenterimanian Facebook-ryhmää ja ihastuin siellä oleviin MAMBI (Me and My Big Ideas) Happy Plannereihin. Tuolloin niitä oli ainoastaan koossa big, classic ja mini. Koska Happy Plannerit ovat aivan erilaisia monella tavalla kuin Leuchtturmit, ei todellakaan ollut itsestäänselvyys mihin kokoon päädyn. Tuolloin en vielä tuntenut ketään, jolla olisi kokemusta esitellä minulle omaa Happy Planneriaan, joten jouduin luottamaan omaan fiilikseeni. Ajauduin selaamaan Kalenterimanian Facebook-kirpputoria ja sitä kautta ostin vähän käytetyn Happy Planner Classicin. Päivätty kalenteri oli 18kk pituinen, päiväykset päättyivät joulukuuhun 2019 ja kalenterinäkymä oli vertikaalinen. Ensimmäinen tuunattu aukeama löytyy maaliskuulta 2019.

Vuosi 2019 läheni loppuaan ja seuraava pulma iski vasten kasvoja: jatkanko Happy Plannerilla seuraavan vuoden vai onko minulla tarvetta vaihtaa kalenteria. Kymmenen kuukauden aikana olin löytänyt niin suosikki- kuin inhokkiasiani tuosta kalenterivalinnasta, ja niiden puntaroimiseen menikin muutama viikko. Päädyin kuitenkin jatkamaan samalla kalenterilla,  layoutilla ja tyylillä. Tilasin Chic Companylta MAMBI Happy Planner Classic x Teresa Collins -kalenterin. Innostus oli heti huipussaan, ja vihdoinkin olen onnistunut toteuttamaan itseäni tuunaajana siten, miten olen aina ajatellutkin.

Voi tätä sormien syyhyämistä, kun selailen tässä bloggailun lomassa tuota ensimmäistä Happy Planneriani! Niin paljon täysin tyhjiä aukeamia. Tuolloin, eli vuosi sitten, minulla ei oikein ollut vielä yhtä suurta paloa tähän touhuun kuin mitä tällä hetkellä. Ennen täytin kalenteriini vain menot ja työvuorot. Nykyään kirjaan kalenteriini noiden lisäksi kauppa-, lahja- ja to do -listoja, päiväkirjamerkintöjä sekä sekalaisia muistettavia asioita. 

Entäpä tulevaisuuteni tämän harrastuksen parissa? Aika toki näyttää, mutta voisin paljastaa jo nyt muutamia uusia ulottuvuuksia, joita olen viimeisen kuukauden aikana kohdannut. 

Siitä asti, kun aloin mieltämään tuunailuin harrastukseksi, olen ollut varma, että minulla on kalenterirauha. Historia sen on jo todennut, ettei luuloni todellakaan pidä paikkansa. Jos pitäisi, miksi pohdin onko keskeneräinen kalenterini minulle se ainoa oikea? Uusimpana ihastuksenani on Traveler’s Notebook eli TN koossa standard. TN:ssä minua viehättävät kannet, minulle pienempi kynnys hyödyntää kierrätystä tuunailussa sekä se, ettei ole yhtäkään samanlaista kokonaisuutta. Toki kannet ovat pitkälti massatuotantoa, mutta TN kannet voi tehdä myös itse. Monet näiden käyttäjät tekevät vihkonsa itse. Omalta osaltani voin aloittelijana sanoa, että tyydyn valmiisiin kansiin ja vihkoihin ainakin näin aluksi. Aloitusta vailla minulla on siis Webster’s Pagesin standard-kokoiset, glitterpäällysteiset kannet. Kuminauhoja kansien sisällä on neljä ja olen suunnitellut asettavani sinne vihot päiväkirjaa, raha-asioita, reseptejä sekä muistiinpanoja varten. Haaveissa olisi vielä mahduttaa mukaan art journal, mutta saa nähdä onko sen aika vielä.

Näin postaukseni päätteeksi haluaisin toivottaa kaikille Kalenterimanian blogin lukijoille oikein mukavaa kevättä ja inspiraation tuulahduksia tuunailuhetkiinne!

-Essi
@plansofmine

Voimasana – Linksu

Dylusions-tuotteet saatu kaupallisessa yhteistyössä Käsitellen kanssa.

Kalenterimanian ylläpidon tämän kertaisena haasteena on voimasana. Ensimmäisenä mieleeni tuli sana luovuus, mutta epäröin. Päätin kuitenkin tarttua siihen, vaikka tuntuikin vaikealta pukea ajatukset sanoiksi.

Olen lapsesta asti ollut mielestäni luova ja elänyt mielikuvituksen johdattelemana. Nähnyt asioita, joista kumpuaa uusia ideoita tehdä ja toteuttaa. Toisen roska on toisen aarre -ajatellulla kierrättäen materiaaleja, nähden niissä potentiaalia. Mieheni joskus kiroaakin, kun nurkat alkavat täyttyä materiaaleista ja keskeneräisitä projekteista.

Luovuus yleisesti tarkoittaa kykyä tuottaa uutta, toimia luovasti, ajatella luovasti tai toimia uudella tavalla.

Itselleni luovuus eniten kai on tapa olla, ideoida ja tuottaa itse. Luoda tyhjästä jotain omaa, inspiroitua ja toteuttaa asioita, luoda jotain kaunista. Se on omaa aikaa, pakopaikka arjen kiireessä ja mielihyvän tunne, onnistumisia, kun saa toteuttaa itseään.

Yleensä itsellä on se sata asiaa mielessä ja tuhat lippulappua ideoita siellä täällä odottaen toteutustaan. Olisi ihanteellista saada kaikki yksiin kansiin, joita voisi myöhemmin selata ja inspiroitua uudelleen. Joskus luovat ideat vaativat aikaa tai aika ei ole niille oikea, siksi niihin on hyvä palata myöhemmin ja nähdä onko niissä vielä potentiaalia jäljellä.

Luovuus on myös aarre, kyky nähdä boksin ulkopuolelle. Kaiken ei tarvitse aina olla niin vakavaa ja on hyvä säilyttää pieni sisäinen lapsi itsessään. Se, joka sanoo, että näinkin voi tehdä. Omien lasten kanssa onkin kiva tehdä asioita ja katsoa mihin luovuus vie. Olen onnellisessa parisuhteessa, jossa mieheni antaa minun olla oma itseni, vaikka ei ymmärtäisi ja näkisi asioita samalla tavalla. Hän tietää, että kun saan aikaa luovuudelle, olen myös parempi versio itsestäni. Lähipiirini ehkä kaameksuu niin sanottua luovaa kaaosta kodissamme, vaikka itse useimmiten tiedän silloin paremmin missä mikäkin tarra, maalipurkki tai lankalaatikko on. Tyhjä, siisti työtila on pelottava. Yleensä se kestää sen sekunnin, kunnes tila on taas vallattu, niin kuin se minua parhaiten inspiroi!

Uppoudun usein tekemisiini ja unohdan ajantajuni, silloin kun saan ihan rauhassa olla ja tehdä. Yhdenlaista terapiaa omalle mielelle. Toisinaan sitä kuitenkin on oman luovuutensa suurin vihollinen pyrkiessään liialliseen täydellisyyteen kadottaen visionsa, mutta mikä oikeasti on täydellistä?

Luovuus elää kaikessa tekemisessä. Ruuanlaitossa, sisustamisessa, käsitöissä, leipätyössä etsien aina uusia luovia parempia ratkaisuja. Ja myös kalenteriharrastuksessa. On ihanaa miten kaikkea rakastamaansa voi yhdistää esimerkiksi art journalissa, ja siksi valitsinkin sen voimasanani kanssa haasteeseen. Valitsin kasan itseäni inspiroivia asioita ja annoin luovuuden kukkia.

Vain luovuus on rajana mitä ikinä teemme, tehkäämme se rohkeudella ja uskoen itseemme. Tehkää kauniita asioita.


Aiemmin haasteeseen ovat tarttuneet Milja, Inka, Piia, Laura, Mira ja Suvi.

Ihania luovia hetkiä <3 Linksu