Avainsana: art journal

Minikokoinen Art Journal

Hellurei! Tänään esittelen pienimmän harrastukseen liittyvän kirjaseni – hyvin minikokoisen art journalini nimittäin. Kyseessä on Tigerista ostettu pienen pieni, helposti kämmenelle mahtuva muistikirjanen. Inspiraatio tämän artin tekemiseen on lähtenyt aikoinaan Sannin Helmen Sannilta, joka on toteuttanut toinen toistansa ihanampia pieniä artti-asioita. Tämä kyseinen kirjanen piti sisällään hyyyvin ohutta paperia olevia sivuja reilun määrän, ja ennen itse tuunailun aloittamista vaativat sivut hieman työstöä. Ensin poistin sivuista surutta suurimman osan, ja loppuja liimailin hieman kiinni toisiinsa. Loppusilauksena pohjustin kaikki sivut vielä sipaisemalla niiden pintaan ohuen kerroksen kirkasta gessoa, jotta huokoinen paperi ei imaisisi kaikkea pinnaltaan suoraan sivun läpi.

Tämän pienen kirjasen aloittamisesta on tainnut kulua aikaa jo parisen vuotta, ja nyt se alkaa olla niin sanotusti valmis! Jokaisella sivulla ja aukeamalla siis on pikkuruinen art journal -työ. Saatan kenties joskus vielä lisätä yksityiskohtia joillekin sivuille, mutta pääpiirteittäin näiden kansien väliin ei enää tule mitään. Tämän kanssa puuhailussa oli myös välissä pitkä tauko, ennen kuin tänä keväänä liki yhdeltä istumalta iski inspiraatio täytellä viimeisetkin tyhjät sivut. Alkupään sivuissa onkin käytetty paljon enemmän muunmuassa erilaisia maaleja ja muita mömmöjä, ja loppupään sivut saivat inspiraatiopuuskassa ylleen enemmän teippiä, tarroja ja liimattavia kuvia.

Tälläisen pienen artteilun pipertäminen oli tauon jälkeen taas oikein hauskaa, ja mukavasti vastapainoa isompiin kirjasiin asioiden tekemiselle. Saattaa melkein olla että iski lähes surku kun sivut täyttyivät – harmitus siitä ettei kaapissa ollut valmiina seuraava minikirjasta aloitettavaksi! Voi olla että sellainen täytyy tehdä pian ehkä itse, jotta pääsee täyttelemään tälle seuraajaa…

Näin pienessä koossa art journalin tekeminen eroaa mielestäni jonkin verran isommassa mittakaavassa tekemisestä – erilaiset kuvaelementit, valmiit tekstitarrat ja leimasinkuvatkin kun tuppaavat olla osa jo isompia kuin tässä kirjassa sivut. Oli hauskaa valikoida jemmoista asioita, jotka mahdollisesti mahtuisivat sivuille – tai miettiä millaisia osasia voisi leikata ja hyödyntää liian isoista koristeista. Luovuutta sai siis käyttää asioiden koon miettimisessä ihan eri tavalla kuin ”normaalia” arttia tuunaillessa. Taustoihin voi käyttää samanlaisia tekniikoita ja kerrostamista kuin minkäkokoiseen tahansa pohjaan muutenkin. Itse hyödynsin monilla sivuilla muiden projektien ”jämiä”. Eli kun maalasin jotain ihan muuta, saatoin lopuksi pyyhkiä pensselistä ylijäämämaalit yhdelle tämän kirjasen aukeamista – tähän kokoon kun riitti hyvin se mini määrä maalia joka muuten olisi täyttä hukkaa sivellintä pestessä!

-Inka

Hitit ja hudit – Mirppu

Postauksen kuvissa näkyvä leuchtturm1917 muistikirja on saatu kaupallisessa yhteistyössä Suomalaisen Kirjakaupan kanssa.

Aiemmissa hitti ja huti-postauksissa olen nostanut esiin selkeitä hankintoja, mutta tällä kertaa ajattelin lähestyä asiaa toiselta kantilta. Harrastamiseen liittyy niin paljon muutakin, kuin ostosten tekeminen ja se on tärkeä muistaa. Nostankin tämän kertaiseksi hitiksi Art Journal-kurssin, jota veti meidän ihana Taru Paraisten työväenopistolla. Kurssi tapahtui etänä, joten meidän eiparaislaisten oli myös helppo osallistua.

Olen jälleen kerran koittanut hypätä mukavuusalueeni ulkopuolelle, olen tarttunut siveltimeen ja koittanut pohtia maailmaa tarrojen ulkopuolella. Ja se on kannattanut – aukeamat näyttävät eriltä, miljoonat kynät joita omistan, ovat päätyneet käyttöön ja pää pursuilee ideoita. Vielä en ole kovin taitava, mutta pikkuhiljaa. Art Journal-kurssi oli kuin piste iin päälle, en tehnyt niitä tehtäviä mitä kurssilla tehtiin, mutta tekniikat jäivät takaraivoon muhimaan. Tein kyllä kaikenlaista muuta, maalasin, piirsin, tein viikkopohjia jne. Ja se onkin mielestäni kaikkien kurssien tärkein anti, avata niitä lukkoja mitä meillä välillä on. Auttaa luovuutta virtaamaan. Ja tietenkin ne auttavat ajattelemaan asioita boxin ulkopuolella.

Ja boxista päästäänkin siihen tämän kerran hutiin. Joka on – rumpujen pärinää – itsensä tekemään pakottaminen. Ai että, kun osaisi päästää irti siitä tunteesta, että tätäkin harrastusta pitää suorittaa. Ei pidä. Jokainen meistä tekee itselleen ja se on hyvin tärkeää muistaa. Emme tee tätä voidaksemme ottaa kuvia ja esitellä lopputulosta muille, emme tee tätä tykkäyksien ja kehujen takia. Me teemme tätä itsellemme. Minä teen, jotta saan pääni sisällön järjestykseen ja jotta saan aina ylikierroksilla käyvät aivoni nollattua. Minä teen, jotta pystyn rentoutumaan. Monen kohdalla, myös itseni, olen huomannut, että harrastus menee suorittamiseksi. Tulee se tunne, että on pakko tehdä tai jää jostain paitsi. Muistutankin nyt kaikkia, että olet ihan yhtä paljon maniaperhettä silloin, kun luovuutesi ei kuki kuin silloin, kun koet tarvetta tehdä asioita 24/7 ja nukutkin kalenterisi vieressä.

Päätän tämän postauksen sanomalla: uskaltakaa hypätä kokeilemaan uusia asioita, mutta älkää kuitenkaan painostako toisianne. Jokainen tekee omilla ehdoilla ja omalla tavalla. Jokainen tapa on ihan yhtä hyvä ja arvokas.

-Mira