Helou helou helou! Joku voisi otsikon luettuaan pelästyä että Inka ja voimasanat, nyt on varmaan tiedossa silkkaa kiroilua. Mutta ei sentään! Merimiehen lailla noituminen valitettavasti kuuluu kyllä vahvuuksiini, mutta tänään ei ole tässä postauksessa kyse siitä. Tänään kirjoitan postauksen nimittäin yhdestä ainoasta sanasta, ja se sana on toivo. Jos olet jo lukenut aiemmin tästä haastesarjasta julkaistuja postauksia, tiedätkin jo hyvin mistä on kyse. Teille jotka ette ehkä tiedä, tiivistän jutun jujun; tämänkertaisessa torstaihaasteessa jokainen ylläpitäjä tarttuu vuorollaan yhteen itselleen merkitykselliseen sanaan. Tämän yhden sanan, oman voimasanan, pohjalta kirjoitetaan postaus ja toteutetaan aukeaman tuunaus – tai sitten luodaan jotain aivan muuta sanan inspiroimana!
Itselleni en olisi lopulta olisi osannut kuvitella sanaksi mitään muuta. Toivo on sanana ja symbolina nimittäin sellainen asia, jota olen kantanut jo esiteini-iästä asti sydämessäni. En itse ole uskonnollinen ihminen, mutta ajatus toivosta ja tapa jolla sen käsitän tuo tavallaan tietynlaista hengellistä aspektia elämääni. Voi olla, että tämä kuulostaa nyt hieman typerältä tai yliampuvalta, mutta näin minä toivon pohjimmiltaan koen.
Jos, ja kun, elämässä on toivoa, on elämää. Kun on toivoa, on vielä mahdollisuudet mihin vain. Ja toivoa on aina. Aina. Aina on toivoa, aina on mahdollista toipua, ja aina on uusi päivä ja sen mukanaan tuoma tulevaisuus. Nämä lauseet ja ajatukset ovat olleet henkireikäni vaikeita aikoja läpikäydessäni, ja tänäkin päivänä on tarpeen silloin tällöin tarpeen muistuttaa itseään näillä fraaseilla. Jotkut tykkäävät jakaa enemmän lausetta ”Hope is a dangerous thing.”, mutta omassa elämässäni toivolla on ollut vain ja ainoastaan parantava, pelastava vaikutus.
Varmaan klassisin symboli toivolle on ankkuri, ja se on itsellenikin toivon ulkoinen muoto. Joten ankkuristahan tähän sivun toteutukseen lähdettiin. Tämä postauksen kuvissa näkyvä sivu on toteutettu pieneen Priman Mixed Media Paper –vihkoon, jo aiemmin YouTubessakin nähdylle taustalle. En osannut lähteä toteuttamaan tätä teemaa tuunaukseksi kalenteriin, vaan art journalin mukanaan tuoma kuvallisen ilmaisun vapaus kuulosti paljon paremmalta pohjalta.
Loppujen lopuksi lisäsin melko vähän elementtejä taustan päälle, ja annoin ankkuri-leikekuvan jäädä pääosaan. Hieman toki piti lisätä tekstiä dymolla, ja tämä oma melkein matrani oli ainut teksti jonka olisin voinut tähän liittää. ”There is always hope.”
Huhtikuun alkupuoliskolla pyöri ryhmässä ensimmäinen Kalenterimanian art journal-haaste. Kyseisen haasteen idointi lähti käyntiin jo Tammikuun puolella, kun kalenterimaanikko-Sari heitti siitä minulle kysymyksen. ”Eikö Kalenterimaniassa voisi olla jokin art journal-haaste?” Siitä se kuuluisa ajatus sitten lähti! Kaikki jotka haasteesta tykkäsivät, voivat siis kiittää Saria idean alkuunpanemisesta.
Pallottelin paljon erilaisia ajatuksia siitä minkä tyyppisen haasteen haluaisin suunnitella, ja lopulta päädyin paneutumaan ajatukseen niin sanotusti askelein tehtävästä työstä. Ja lopputuloksenahan olikin tosiaan 10 päivän haaste, jossa joka päivä julkaistiin yksi uusi aihe/teema jolla työtä jatkaa.
Seuraavaksi koittikin sen haastavin vaihe suunnittelussa – mitä askeleita tähän nyt sitten laittaisi? Ja missä järjestyksessä? Itse käytän art journalissani useampia erikoisaineitakin, kuten esimerkiksi gessoa ja kohopastoja. Siis tarvikkeita joita ei jokaiselta heti hyllystä löydy, harvemmin ainakaan jos ei art journalia tai muuta mixed mediaa harrasta. Tälläisiä aineita olisi ollut itselleni helppo lähteä asettamaan päivien aiheiksi, tai no tässä tapauksessa aineiksi, mutta en halunnut rajata haasteen osallistujia kaapeista löytyvien tarveaineiden perusteella. Ja sen perusteella miten monta kertaa ryhmässä kommentoitiin haastetta mukavaksi koska siihen oli matala kynnys osallistua, oli tämä juuri oikea valinta! Tärkeä kriteeri suunnittelussa oli juuri se, että jokaisen päivän askeleen pystyi toteuttamaan mahdollisimman yksinkertaisillakin tarvikkeilla niin halutessaan.
Sitten piti miettiä sitä, että miten tarkaksi aiheet rajaisi. Laittaisiko esimerkiksi yhdeksi aiheeksi ”nappi”? Vai superlaajasti, vaikkapa ”jotain mistä sinä pidät”? Halusin löytää näiden kahden väliltä kultaisen keskitien. Aiheet joista selkeästi voisi katsomalla tunnistaa että mitkä askeleet ovat missäkin kohtaa työssä, mutta kuitenkin tarpeeksi laajat jotta jokainen pääsee itse valitsemaan millä välineillä ja miten kohdan haluaa toteuttaa.
Kun alkoi hahmottua että millaiset olisivat erilaiset kymmenen askelta, pohdin pitkään vielä niiden järjestystä. Ja sitä, että olivathan ne varmasti sellaiset, että ne voisi tehdä ilman erikoisia välineitä. Leimaaminen ja sabluunan käyttö olivat esimerkiksi kohdat joista olin tehnyt itselleni jo etukäteen listat vinkeistä, joita voisi antaa jos jollekkin tulisi tenkkapoo varsinaisen leiman tai sabluunan puuttuessa. Mutta eipä juuri tarvinnut avittaa ideoinnissa, kun osallistujat keksivätkin paljon omaa listaani parempia ja kekseliäämpiä ideoita. Vai kuinka moni ajattelee ensimmäisenä perunansurvinta sabluunasta puhuttaessa? No luovat kalenterimaanikot tietenkin, loistavaa!
Ja sitten koitti haasteen ensimmäinen päivä. Ja voi pojat! Kuinka moni lähtikään oikeasti mukaan toteuttamaan haastetta. Moni! Ja kuinka moni vieläpä sellainen, jotka omien sanojensa mukaan eivät olleet vastaavaa ennen tehneet. Ensimmäisen päivän iltana kun katsoin ryhmän art journal-kansioon, oli siellä jo silloin 24 kuvaa! Jännitin siis etukäteen ihan turhaan että olisko tämä koko juttu kuitenkin ihan tylsä ja ”mitä jos kaikki pettyykin kauheasti millainen tämä haaste on”.
Haasteen edetessä lähti lähes joka päivä joku uusi mukaan, mikä oli hienoa. Ei todellakaan haitannut vaikkei olisikaan kerennyt aloittaa ensimmäisenä päivänä, vaan hyvin pystyi kirimään myöhemminkin aloitettua haasteen kiinni. Ja niin haasteen päiväkohtaiset ketjut kuin kansiokin alkoivat täyttyä mitä erilaisemmista kuvista haasteeseen osallistujilta. Näiden kuvien tupsahteleminen pitkin päivää Facebook-feedille oli itselleni inspiroivinta mitä muistan pitkään aikaan tapahtuneen! Miten monia ideoita, miten mahtavia oivalluksia.
Nyt kun haaste on ohi, olen palannut selaamaan kuvia kansiosta jo moneen kertaan. Niiin upeita töitä, ja materiaaleja joita en itse ollut ikinä ajatellut hyödyntäväni. Mutta nytpä ajattelen, kiitos siis siitä kaikille kuviaan jakaneille. Tämä sama inspiroituminen pätee myös kaikkiin muihin kuviin ryhmässä, joten ladatkaa rohkeasti kuvia kansioihin kalentereistanne, bujoistanne ja kaikesta harrastukseen liittyvästä. Ne voivat inspiroida muita suuresti, vaikka itse ei sitä käsittäisikään. Jaettu ilo ja inspiraatio, paras ilo ja inspiraatio!
Halusin listata tähän vielä muutamia haasteessa osallistujien käyttämiä materiaaleja ja tekniikoita, joiden käyttö sai itselläni leuan hieman loksahtamaan auki ihastuksesta ja ajatukset laukkaamaan;
perunasurvin sabluunana
kumihanskoista paloja ”jotain vihreää”-päivänä
revittynä kirjekuoren sisäpuolta, sellaista mustavalkokuvioista jota usein laskujen kuorissa on
leimasimena käytettynä mariskooli, viinipullon pohja ja kiintoavain
valkoisten höyhenien värjääminen itse vesiväreillä vihreäksi
I-ha-naa luovuutta!
Postauksen kuvituksessa näkyy vaihejärjestyksessä se, miten itse toteutin tämän haasteen. Tässä vielä kuitenkin kirjallisena 10 vaihetta ja allekirjoittaneelta niiden toteutusratkaisu, siltä varalta että kuvat eivät täysin avaa kaikkia kohtia!
Viivoja/raitoja – ohutta keltaista washia ja vaaleanpunaista maalitussia.
Jotain revittyä – revittyjä paloja suodatinpussista ja maalarinteipistä.
Jotain keltaista – keltaista akryylimaalia.
Lehdestä leikattu kuva – alpakka/laama-eläin.
Jotain leimattua – tekstitaustaleimasimella sinne tänne leimausta.
Jotain sabluunalla – keltaista akryylisprayta sabluunan läpi.
Jotain vihreää – vihreää akryylimaalia pehmeästi siveltimellä tuputellen.
Yksityiskohtia/viimeistelyä kynällä – valkoisella maalitussilla lehdestä leikatun kuvan sekä tekstitarrojen ympyröinti.
Iso, iso kiitos kaikille osallistuneille, tätä oli huippua seurata miten kukakin työtään teki. Moni kyseli pitkin haastetta että tuleeko näitä lisää ja koska. Voin luvata että aivan varmasti tulee! Joka kuukausittaista tai muutenkaan vakituisella aikataululla olevaa ei kumminkaan tästä tule, vaan ryhmässä kyllä ilmoitellaan heti kun seuraava on tulossa. Pysyy kenties haasteen viehätyskin erilaisena jos ei heti niin sanotusti makeaa mahan täydeltä..hih! Katsellaan tuossa kesän kynnyksellä taas.
Toivottavasti tämä innosti kokeilemaan uusia asioita, ja ne jotka aloittivat ensimmäistä art journaliaan tällä haastella, saivat kipinän jatkaa kokeiluja ja luomista. Yhdistämällä tämän haasteen myötä ehkä uusia, nyt tutuksi tulleita tekniikoita, muilta bongattuja ideoita ja luomalla uudelleen omasta haastetyöstään lemppariasioitaan saa jo varmasti monia uusia ideoita kokeiltavaksi! Itse ainakin poimin listaan ylös teiltä bongattuja ideoita joita on pakko päästä testaamaan itsekin.
