Helou helou helou! Tämänkertaisessa torstaipostausten haasteessa on mielestäni jotain kovin kaunista ja herkkää. Otsikkona valoa pimeyteen antaa meille kaikille ylläpidossa todella vapaat kädet kirjoittaa lähes millaisen postauksen vain. Kuitenkin näissä sanoissa kaikuu tietynlainen oma fiiliksensä, jonkinlainen toivon ja positiivisuuden sanoma. Aiemmin samasta otsikosta ovat omat postauksensa tulkinneet jo Piia, Laura, Mirppu ja Suvi.
Valoa pimeyteen olisi loistava teema kalenterin aukeaman koristelemiselle tai ATC-kortille, mutta itselläni piirtyi mieleen visio art journal -sivusta. Mustan taustan ja vaalean, valoisuuden, kontrastista. En ole aivan varma sainko visiota lopputulokseen täysin vangittua sellaisena kuin alunperin halusin, mutta ainakin liki. Ja terapeuttisinta art journalin tekemisessä onkin itse tekeminen, ei niinkään lopputulos. Vaikka toki ainahan se ilahduttaa jos on tuotokseenkin lopulta itsekin tyytyväinen.
Tästä art journal -työstä tuli aiemmista tekemistäni poikkeava, sillä en lopettanut tekemistä siihen kun sivun kuva oli valmis, vaan käänsin silloin esiin myös viereisen sivun. Olin varannut itselleni rauhallisen hetken uppoutua miettimään kiitollisuuden aiheita, sytyttänyt muutaman kynttilän tunnelmaa luomaan ja istahtanut aukeaman eteen kynä kädessä. Tahdoin kirjoittaa ylös asioita, jotka tuovat minun elämääni valoa kuvainnollisen (ja toki näin joulukuussa ulos katsoessa myös kirjaimellisen..) pimeyden keskelle. Asioita – ja ennenkaikkea ihmisiä – jotka valaisevat sitä harmaan mustaa arkea, tsemppaavat huonoina päivinä ja saavat sydämeni hymyilemään silloinkin kun ensin meinaa ehkä itkettää.
Ja voi että, teki hyvää yhdistää visuaaliseen kuvan rakentamiseen myös konkreettisempi asioiden ylös kirjoittaminen. Kumpaakin on tullut tehtyä erikseen, mutta näiden kahden yhdistäminen tuntui erityisen voimaannuttavalta. Täytyy ehdottomasti tehdä näin uudelleenkin!
Helou helou helou! Tällä postauksella toivon antavani hieman vinkkiä siihen, jos art journalin kanssa iskee stoppi eikä keksi mitä tekisi. Itselläni nimittäin on iskenyt hieman seinä vastaan arttihommissa viimeaikoina, nimittäin taustojen tekemiseen on tuntunut kaikki tekeminen jäävän. Valmiita sivuja ei ole meinannut syntyä kirveelläkään, ja se on harmittanut. Taustajuttuja sen sijaan on tullut läträiltyä, ja vihdoin päätin että haluan saada niitä tehtyjä taustoja myös käyttöön.
Ryhmän puolella jo kirjoittelinkin tovi sitten kuinka sain äidiltäni oraakkelikorttipakan. Korttipakan joka puhuttelee allekirjoittanutta suuresti. Ja tämän pakan myötä sain myös ylitettyä art journalin tekemis taukoni, kun päätin jäljitellä yhtä nostettua korttia omalla tyylilläni artti-sivuksi.
Ylläolevassa kuvassa näkyy kortti jota lähdin jäljittelemään, sekä tausta jonka päälle aloin kuvaa rakentamaan. Taustan akryylimaaleilla tehtyjen kuvioiden sinertävät ja vihertävät sävyt sopivat mielestäni alkuperäisen kuvan taustan kanssa yksiin. Alkuperäisessä taustassa näkyy myös nuolia, ja satuin löytämään jemmoistani pienen nuolileimasimen. Käytinkin siis sitä mustan Versafine-musteen kanssa lisäillen nuolia ympäri sivua. Kynälläkin nämä olisi toki voinut tehdä, jos olisi halunnut mahdollisimman tarkkaan kopioida mallista. Halusin kuitenkin tehdä juuri omalla tyylilläni, ja leimasin tuntui siihen sopivammalta.
Jatkotyöstin taustaa vesiväreillä ja vesivärikynillä sinistä lisäten. Myös keltaista väriä töpöttelin sinne tänne, ja oranssiakin tuli hiukan roiskaistua mukaan. Vesivärien kanssa tein myös alustuksen kuvan naisen kasvoille, lyijykynällä ensin tehdyn hahmotelman päälle.
Kun kasvojen pohja alkoi olla kondiksessa ja kuivunut, leikkelin pään kokoon sopivan pupu-maskin punaisesta askartelukartongista. Tässä vaiheessa aloin olla kauhuissani – osaset näyttivät typeriltä, irrallisilta, eikä yhtään siltä miltä toivoin niiden näyttävän. Teki mieli heittää hanskat tiskiin ja tekeleet roskiin. Onneksi maltoin mieleni ja jatkoin antaen työlle mahdollisuuden kehittyä parempaan suuntaan.
Kun sain liimattua naisen kasvot ja kaulan sivulle, tehtyä kasvoihin silmät sekä maalattua naisen kaljuun päähän tukkaa akryylimaaleilla, alkoi työ näyttää uudelleen merkkejä siitä että sitä kannatti jatkaa. Itselleni oli ihan uusi maailma tehdä työtä näin erilaisista paloista, kollaasimaisesti, vaikka eri materiaalien yhdistely muuten tuttua on ollutkin. Huomasin hyvin tehdessä sen, että vasta kun kaikki palaset alkaa olla paikoillaan kannattaa työtä ollenkaan arvioida.
Kun hiusten maalikerros oli kuivunut, lisäsin joukkoon vielä mustaa ohutta tussia, ja vesivärikynällä reunustukseen syvyyttä. Tässä vaiheessa sai maskinkin jo liimata paikoilleen. Maskikin koostui lopulta kolmesta eri osasta: itse maskista, ja kahdesta maaleilla sopiviksi värjätyistä sinisistä otsan väkäsosasista.
Tein maskin ulkoreunoille samaa sarjaa olevat varjostukset kuin hiusten reunoihinkin, vesivärikynällä tehden. Loppusilauksien tekeminen maskiin oli koko työn ehdottomasti hauskin osuus! Jäljittelin alkuperäisiä muotoja ja värejä, mutta en kuitenkaan orjallisesti. Koristeluissa käytin useampia eri mömmöjä: akryylimaalia, kultatussia, akryylimaalitussia, pinkkiä ja mustaa tussia, kohohelmikyniä ja glitterliimaa. Kohohelmet ja glitterliima toivat lättänään kartonkiin kivasti tekstuuria, ja koko maskiosuus heräsi henkiin ihan eri tavalla. Samoin kävi huulille, jotka päällystin lukuisten eri värityskerroksien jälkeen vielä glossy accentsilla. Kuivuttuaan aine sai huulet kolmiulotteisimmiksi, ja ah niin kiiltäviksi. Tämä efekti ei kuvasta oikein kunnolla välity, mutta luottakaa kun sanon, kyllä on muhkeat ja kiiltävät huulet livenä!
Itse olen lopputulokseen melko tyytyväinen, mutta kaikkein iloisin olen siitä että sain pitkästä aikaa tehtyä sivun valmiiksi asti. Ja vieläpä täysin uusia tekniikoitakin kokeillen, jes! Vaikka uutta tekemisblokkia ei ihan heti ilmenisikään, niin taidan silti tehdä uudestaankin tälläisiä kuvan uudelleen luomisia. Toivottavasti tässä oli uutta ideaa sinne ruudun toisellekin puolelle, jos ideoiden puute vaivaa. Miltä näyttäisi oma versiosi esimerkiksi lempikirjasi kannesta..?
Kortin alkuperäisen kuvan on tehnyt Lisa Ferrante.
