Avainsana: arki

Perjantaipäiväkirja – Emmi

Rakas perjantaipäiväkirja,

me tavataankin tässä nyt ekaa kertaa 2023. Mulla on ollut elämässäni ihan kummallisin alkuvuosi koskaan, voisin vähän summailla sitä sulle, ja saan ehkä ajatuksia hieman ”paperille” pois mun aivoista pyörimästä. Muiden ylläpidon tyyppien päiväkirjoja voi muuten lueskella täällä.

Jäin muutama päivä ennen joulua 14 muun pelinkehittäjän kanssa työttömäksi vakityöstä, kun meidän unelmapeliprojekti lopetettiin ennen aikojaan, eikä elämä ole sen jälkeen oikein palannut raiteilleen. On ollut tappelua TE-keskuksen kanssa, taistelua työttömyysturvasta ja kielteisistä päätöksistä, silmitöntä epätoivoa talouden kestämisestä ja itkuisia, unettomia öitä hylätyistä työhakemuksista ja suunnan puuttumattomuudesta. Odottaminen ja epätietoisuus ovat olleet kantavia teemoja koko kevään. Onneksi ihana kumppani ja meidän kissat ovat pitäneet musta huolta.

En olisi tammikuussa voinut kuvitellakaan olevani työttömänä vielä kesän alkaessa. Olen ammattilainen, osaan todella paljon kaikkea ja teen kovasti töitä, mutta peli- ja teknologia-alat ovat myllerryksessä ja ihmisiä potkitaan pihalle tuhansittain, mikä sitten syynä onkaan. Tekijöitä on enemmän kuin paikkoja ja olen joutunut keskelle tilannetta, jossa kilpailu on todella kovaa. Henkinen hyvinvointi on ollut aivan retuperällä taistellessani sen puolesta, että saisin edes hiukan tukea tilanteeseen, jossa avopuolisoni on joutunut kannattelemaan koko talouttamme, kun en saa rahaa mistään.

Lopulta paha olo kasvoi niin isoksi, että en enää kestänyt. Masennus, ahdistus ja aikaansaamattomuus ajoivat mut viimein hakemaan apua mielenterveyden nostamiseen pohjamudista. Nopeasti pääsin terapiaan ja jo pelkästään se, että asioista voi puhua jonkun ”ulkopuolisen” kanssa on helpottanut. Terapeutti on lempeästi tuupannut mua saamaan asioita aikaiseksi ja luulen, että nappasin ajoissa kiinni jostain pahaan suuntaan valuvasta, ja sain tehtyä korjausliikkeen ennen kuin vahingot paisui liian suuriksi.

Oloa on myös parantanut toukokuussa tekemäni hyväntekeväisyyskampanjointi, jossa keräsin meidän nettiyhteisön mukana yli 5000 dollaria Alzheimer-tutkimukseen ja Alzheimerista kärsivien tukemiseen. Merkityksellinen tekeminen ja asioiden aikaansaaminen on parantanut mielialaa huimasti ja niitä päiviä, kun ei haluaisi nousta sängystä on enää harvoin.

Vaikka elämä onkin ollut tämän vuoden melko rankkaa, siihen on silti mahtunut paljon hyvää – olin suosikkibändini kiertuemyyjänä tammikuussa (täältä voit lukea seikkailuistani Euroopassa), kävin Ruotsissa yhden pelin julkaisussa ja olen löytänyt taas lukemisen ilon.

Kaiken ahdistuksen keskellä tukena ja jatkuvana ilon aiheena on onneksi ollut myös kalenteriharrastus ja Kalenterimanian ryhmä Facebookissa. Vaihdoin kalenteria toukokuusta alkaen, kun tuntui ettei pystysarakkainen viikkoaukeama Wonderland222-kalenterissa toiminut mulle oikein mitenkään päin. Nyt käytössä on AuraEstelle x AnniePlansin ihana planneri, johon mahtuu sekä viikkoaikataulu, träkkäykset ja memory planning. Pitkästä aikaa nautin aivan suunnattomasti kalenterin tuunailusta ja teen jopa viikkoja etukäteen!

Teen enemmän luovia juttuja ja olen mm. ottanut osaa ryhmän doodlehaasteisiin. Oma tapa tehdä ja nauttia tuunailusta ja askartelusta on pikkuhiljaa löytynyt ja rento ote tekemiseen ottanut vallan.

Nyt ollaan jo kesän puolella, aurinko paistaa koko ajan ja antaa mulle energiaa. Asiat ovat menossa nyt parempaan suuntaan ja tunnen olevani enemmän oma itseni kuin aiemmin keväällä. Mielenterveyden hoitopolku on käynnistynyt ja eiköhän niitä töitäkin pian ala löytymään.

Toivon sulle aivan ihanaa kesää, vietät sen sitten töissä, lomaillen tai muissa merkeissä!

– Emmi

Tasaista vaan ei tylsää kalenteriarkea

Kevään aikana kaikenlaiset kalenteripuuhastelut ovat olleet aika minimissä. Suurelta osin tämä johtuu siitä, että arki ja muut harrastukset ovat vieneet mennessään eikä aika näin ollen ole riittänyt kalenteriaskartelulle. Toisaalta taas koen, että minulla on asiat aika hyvin, mitä kalenteriasioihin tulee. Olen nimittäin löytänyt kalenterin, joka minulla toimii.

Wonderland 222 -kalenterin tuntevat tietävät, että siinä on paljon erilaisia lisäsivuja. Tämä saattaa kuulostaa kovin työläältä, varsinkin jos on sellainen kuin minä, että käyttämättömät osiot tuppaavat vähän ahdistamaan. On ikään kuin pakko keksiä jokin käyttötarkoitus kaikille future logeille, seurantasivuille ja muille. Tämä yhdistettynä siihen, että, minun versioni a6-kokoisesta Wonderlandista on vieläpä päiväämätön, olisi voinut johtaa totaaliseen katastrofiin. Olisin saattanut päätyä tilanteeseen, jossa täytän kalenteria väkisin ja tuskailen, miten en jaksa edes viikkoaukeamia päivätä, kuukausi- ja vuosinäkymistä puhumattakaan. Totta puhuen olin melko varma, että kesän lähestyessä löydän itseni juuri tuosta suosta.

Vaan kuinkas sitten kävikään. Pienen alkuhaparoinnin jälkeen tajusin, että minähän oikeasti pidän tuosta näppärän kokoisesta ja mahdollisuuksia täynnä olevasta kalenterista. Pikkuhiljaa olen myös löytänyt oman tapani täyttää sitä. Olen alusta asti käyttänyt kalenterin eri osioita erilaisiin käyttötarkoituksiin eikä ”ensimmäisen asennuksen” jälkeen ole tarvinnut juurikaan tehdä päivitystä esimerkiksi tulevaisuusnäkymiin tai seurantasivuihin. Alkuun jaksoin säntillisemmin kokeilla erilaisia tapoja käyttää viikkoaukeamia, mutta arjen täyttyessä kiireistä vakiintui sellainen tapa, jota käytän oikeastaan edelleen. Käytän melko paljon kynää viikkoaukeamien päiväämisessä, mikä säästää minut päivämäärätarrojen metsästykseltä ja siitä huolehtimisesta, että pian ne taas loppuvat.

Pidän koristellusta kalenterista, joten aukeamillani on melko paljon teippiä, tarraa ja muuta härpäkettä. On kuitenkin todella tilannekohtaista, miltä aukeamat näyttävät. Joskus koristelen parikin viikkoaukeamaa valmiiksi etukäteen ja nautin siitä, että voin vain lennosta sitten tehdä niihin merkinnät. Joskus taas koristelut laahavat pahasti jäljessä ja saatan lätkiä aukeamille tarroja lennosta. Olen huomannut kummankin tavan toimivan, kun perusajatus pysyy kuitenkin samana viikosta toiseen. Ilokseni voin todeta, etten ole kertaakaan tämän kevään aikana stressannut sitä, että kalenterin koristelut eivät pysyisi menossa mukana. Eikä myöskään olisi mikään maailmanloppu, vaikka joltain viikolta koristeet jäisivätkin uupumaan. Itseni tuntien näin ei kyllä pääse käymään, sen verran kaavoihin kangistunut kuitenkin olen.

Kuukausittaisen luovuuskiintiöni täyttävät kivasti tyhjät, joka kuukauden alussa olevat Overview-sivut, joihin maalaan aina jokaisen kuukauden kansilehden. Tästä tavasta olen halunnut pitää kiinni, koska maalaaminen on minulle tärkeää ja näin varmistan, että teen sitä edes joskus. Voin kuitenkin paljastaa, että esimerkiksi toukokuun kansilehden maalasin vasta, kun kuu oli jo reippaasti yli puolenvälin. En siis aseta mitään turhia paineita itselleni tästäkään, vaan teen sen silloin, kun siltä tuntuu.

Kaiken kaikkiaan voisi todeta, että nykyinen kalenterini on löytänyt paikkansa minun arjessani. Olo on seesteinen ja tyytyväinen, koska uskon, että samaan malliin yhteiselo sujuu jatkossakin. Löysin sitäpaitsi vihdoin kauan etsimäni Motermin kannet, jotka kruunaavat kalenterikokonaisuuden ja pitävät huolen, että Wonderland 222 pysyy entistä paremmin menossa mukana!

Ihanaa alkavaa kesää kaikille!
-Carita