Kuvassa näkyvät kalenterin kannet saatu kaupallisessa yhteistyössä Ajastolta
Kesäinen tervehdys!
Täällä ollaan vietetty juhannusta ja alettu valmistautua heinäkuun tuloon. Vanhempainvapaa alkaa olla lopuillaan ja ”uusi arki” on alkamassa. Itse olen jo käynyt tekemässä töitä enemmän ja vähemmän, heinäkuussa tyttäreni aloittaa myös päiväkotipolkunsa. Olen myös onnistunut sotkemaan lusikkani, haarukkani ja soppakauhani jos jonkinlaiseen kivaan tohinaan, kuten lastenkirppikselle ja kunnan nuorisotiloille, joten tuleva kesä, syksy ja loppuvuosi tulevat olemaan toivottavasti täynnä kommelluksia ja naurunpyrskähdyksiä, varmaan haasteitakin!
Kalenterien saralla olen saavuttanut jonkinlaisen suvantovaiheen. Yllättäen arki on aika lapsikeskeistä, joten tuunailen pieneen kalenteriini yleensä yhdeltä istumalta useamman viikon ja lopun aikaa – uskokaa tai älkää – ihan vain käytän kalenteria, sellaisiin arkisiin merkintöihin kuten neuvola-ajat, työvuorot, kuntoutusohjaajan tapaamiset, koulupäivät ja niin edelleen. Töiden alettua kalenteri toimittaa taas lompakon virkaa, nyt kortit ovat eksyneet pikkulaukkuun johon mahtuu vain avaimet ja puhelin. (Vähänkö outoa, kun kalenteri ei olekaan ollut kokoajan mukana.) Harrastaminen on tosiaan hieman taka-alalla, mutta ei todellakaan unohtunut. Aurinkoinen sää houkuttelee pihalle bongailemaan kukkia ja eläimiä, mutta myös juomaan kahveja kalenterin äärellä.
Toivotan kaikille oikein aurinkoista ja iloista kesää!
Toukokuussa pidettiin miitti Helsingissä ihanan Ainoan tiloissa Lauttasaaressa. Siellä oli esillä muutama kappale uutta, kesäkuussa Ainoan valikoimiin ilmestyvää tehtäväkirjaa. Kirjan upea kansi ja valloittava värimaailma kiinnittivät huomioni, ja ihan kauhean kauan en pohtinut, kun olin jo päätynyt ostamaan sen omakseni. Nyt, kun tämä ihana opus löytyy Ainoan verkkokaupasta, ajattelin esitellä sitä teillekin hieman. Kyseessä on Tiina Arposen Muita Ihania – Lempeyskirja.
Minä olen aina ollut innostunut kaikenlaisista tehtäväkirjoista ja tykkään kokeilla uusia sellaisia aina mahdollisuuden tullen. Koskaan aiemmin en kuitenkaan ole törmännyt tehtäväkirjaan, joka resonoisi minulle näin paljon. Tuntuu kuin Lempeyskirja olisi tehty suoraan minulle, ja uskon, että saman tunteen jakaa varmasti moni muukin, joka siihen päätyy tutustumaan. Takakannessa tiivistetään kirjan perusajatus hyvin: ”Tämä täytettävä tehtäväkirja muistuttaa, että kaiken ei tarvitse olla ihan niin justiinsa, että kurjastakin kokemuksestakin kehkeytyy muutos ja että oman elämän haaveilubingo on pelaamisen arvoista.”
Tällaiselle ihmiselle, joka osaa yleensä nauttia elämän pienistä iloista, mutta joka myös valitettavan usein uppoaa tarpeettoman syvälle velvollisuuksien ja raskaan arjen täyttämään suohon, Lempeyskirjan kujeilevan lempeä tyyli ja värikkäät kuvitukset tarjoavat muistutuksen siitä, ettei kaikki ole aina ihan niin vakavaa. Kirjassa kehotetaan oivallisella tavalla haaveilemaan, hassuttelemaan ja irrottelemaan. Se tarttuu myös mainiosti niihin kaikkiin vaatimuksiin, joita monet meistä päivittäin itselleen asettavat ja auttaa laittamaan asiat oikeisiin mittasuhteisiin.
Kirjassa on pieniä tehtäviä, jotka koostuvat mm. erilaisista listoista. Kirjoitustilaa ei ole yleisesti ottaen paljon, mikä madaltaa ainakin itselleni huomattavasti kynnystä täyttää kirjaa. Tarkoitus ei selvästikään ole ottaa stressiä tai täyttää kirjaa orjallisesti alusta loppuun, vaan pysähtyä sen äärelle ja juuri siihen kohtaan kuin milloinkin parhaalta tuntuu. Minua itseäni Lempeyskirja herättelee miettimään sellaisia pieniä onnellisuuden hetkiä ja asioita, joita en välttämättä muuten syystä tai toisesta ehtisi ajatella. En esimerkiksi muista, koska olisin oikein asiakseni listannut ylös lempireseptejäni tai miettinyt, mitkä olisivat lempipaikkojani maailmassa. Kun arki vie mennessään unohtaa helposti pysähtyä itselleen tärkeiden asioiden äärelle, ja juuri siihen tämä kirja selvästi kannustaa.
Pelkkää onnellisuutta ja glitteriä Lempeyskirja ei kuitenkaan ole, vaan se tuo esille myös ne elämän puolet, kun asiat eivät vain suju ja kiukuttaa. Oikeastaan se on juuri sitä, mitä silloin kaipaan, kun soimaan itseäni omista negatiivisista tunteistani tai olen liian ankara itselleni, nimittäin muistutuksen siitä, etten minä silti ole ihan kamalan huono ihminen. Olen vain ihminen.
Lempeyskirjassa on sivu toisensa perään puhuttelevia lauseita ja oivalluksia, joista lähes jokaisesta voisin teettää itselleni huoneentaulun. Kirjan kuvitukset ovat myös todella esteettisiä, ja kauneus onkin varmasti yksi tekijä, joka sai minut alunperin tarttumaan tehtäväkirjaan. Voisin kuvitella, että jatkossa huonoina hetkinä nappaan tämän kirjan käteeni ja etsin sen sivuilta hieman kepeyttä, lohtua ja itseironiaa, joilla karkoittaa itsesyytökset ja pahan mielen. Nimittäin sitä selatessa ei voi kuin tulla parempi mieli.
