Avainsana: arki

Tekemisen vuosi – Suvi

Moikka manialaiset! Tänään on mun vuoroni pohdiskella viimeisintä ylläpidon haastetta eli tekemisen vuotta. Kun tiesin postausvuoroni lähestyvän, huomasin pohdiskelevani aika paljon kulunutta vuotta Kalenterimaniassa. Makoilin esimerkiksi illalla nukkumaanmennessä sängyssä, ja pohdin miten vuosi on sujunut.

Harrastuksen parissa on ollut hiljaista. Enemmissä määrin se on harmittanut minua, mutta minkäs teet, kun elämä; työt, lapsi, uusi raskaus, lääkkeetön AD/HD-elämä ja niin edelleen tulee tielle. Alkuvuosi meni mainiosti Ajaston kansissa. Kesä toi tullessaan vähän rakoilua kalenterin olemassaolon muistamiseen ja heinäkuun tietämillä saimme tietää perheemme kasvavan! (Jotain tänä vuonna on siis tehty…)

Yht’äkkiä kalenteri alkoi täyttyä työvuorojen, -suunnitelmien, esikoisen menojen, omien AD/HD-valmennuksien yms. lisäksi myös vauvaan liittyvistä käynneistä ja nippelitiedoista, joten tila ja itseprintatut sivut alkoivat nopeasti loppua kesken. Menoja alkoi tulla myös sellaisten aikojen päähän, joihin valmistamani sivut eivät riittäneet. Ja sitten, koska tekemistä eli printtaamista, leikkaamista ja rei’ittämistä alkoi varjostaa pakko, se lopahti siihen.

Kuten jo taisin möläyttää, bongasin yhdellä alkusyksyisellä reissulla Søstrene Grenestä harmaakantisen, päiväämättömän kalenterin, johon muutin helpottuneena lisääntyneestä tilasta. Harakanvarpailla merkitsin päivämääriä ja kuukausia aina huhtikuun 2023 alkuun saakka ja ajattelin, että peittelee niitä rumimpia sitten tarroilla ajan kuluessa. Lisäsin kalenteriin liimattavan kynälenkin ja kokonaisuus hipoo täydellisyyttä käytössäni juuri nyt. En ole myöskään koko vuonna tehnyt kummempia hankintoja tuon muutaman euron kalenterin ja muutaman poispyyhittävän kynän lisäksi, eikä juuri mikään uutuus tai villityskään ole iskenyt minuun täydellä voimalla tänä vuonna.

Eli, todettakoon että konkreettista, hienoa ja hohdokasta tekemistä minulla ei ole tähän postaukseen teille niinkään läväyttää. Se, mitä on tapahtunut ja tehty, on tapahtunut ja tehty hiljaisuudessa ja rauhaksiin; minun on tarvinnut löytää lisää väyliä ja keinoja selviytyä ihmiselämästä sairauteni kanssa ja pitää pakkaa kasassa edes suurimmissa linjoissa. Kalenteri arjenhallinnan välineenä on alkanut todellakin muistuttaa sellaista. Eriväriset merkinnät kalenterin sivuilla eivät varsinaisesti hivo harmoniasilmää laisinkaan, mutta ovat helpottaneet hahmotusta senkin edestä. Ja sitä paitsi, isommat tilat ovat mahdollistaneet kyllä koristelunkin.

Eikä kalenteri edelleenkään ole elämässäni asioiden muistamisen tai elämän, edes etäisen, hallinnan tae.

Lahopäisin terveisin, teidän AD/HD-tätinne Suvi

Jennin fiiliksiä

Moikka kaikki!

Vihdoin koitti se päivä, kun mulla on useamman viikon jälkeen aikaa palata kalenterin pariin. Mun viimeiset kolme viikkoa on ollut yhtä hulabaloota kun aloitin koulussa opiskelemaan eläintenhoitajaksi töiden ohella. Aikaa ei ole juurikaan jäänyt kalenterin tuunaamiselle tai muillekkaan harrastuksille.

Mulle kalenteri on ollut ennen vain väline merkata kotityöt ja työvuorot ja ennen teinkin bullet journalia, mutta sen kanssa pohjien tekeminen vei aikaa, että siirryin syksyllä valmiskalenteriin. Nykyään kalenterista on tullut mulle elintärkeä ajanhallinnallinen väline, jonne voin merkata kaikki elämän menot ja tekemiset.

Mun bujo ja kalenteri on ollut aina tosi minimalistinen ja selkeä ja esimerkiksi tarrojen käyttö ollut hillittyä. Nyt kun kalenteri on menoja täynnä, on tämä myös vähentänyt koristelua entisestään, kun tilaa vain ei ole. Kuitenkin jonkinlainen kalenterituunaus on ollut aina tärkeää ja olen yrittänyt ne vähäiset tilat koristella jotenkin. Olen saanut ihan kivojakin sivuja omasta mielestä aikaan.

Tällä hetkellä mulla on käytössä väliaikaisena kalenterina Burden Study -kalenteri siihen saakka, kunnes pääsen uuden Hobonichi Cousinin kimppuun vuoden vaihteessa. Olen ehkä vähän myös siitä syystä säästellyt koristelussa ja hillonnut ne kaikki parhaat washit ja tarrat Hoboa varten! Tässähän melkein repeää liitoksistaan, kun ei malttaisi odottaa vuoden vaihteeseen. On tässä jo tovi sitä silitelty… Hoboon olisi tarkoitus sitten yhdistää kalenteri ja päiväkirja, kun siinä on jokaiselle päivälle on paljon tilaa myös ajatuksien ylös kirjaamiselle. Totta kai on myös ihanaa, että pääsee erikseen koristelemaan kaikki eri viikko- ja kuukausiaukeamat ja jokaiselle päivälle voi tehdä vaikka isomman sommitelman kun tilaa on!

Vaikka oon ollut menossa viimeset viikot aamusta iltaan, on mulla silti ollut aikaa kytätä mm. Kalenterimanian Kirppiksen tarjontaa ja ostella tuunausta varten ihania koristeita. Pitkään on ollut oma tyyli hakusessa, mutta nyt olen löytänyt oman suunnan niillekin. Omia suosikkeja on vintagetyyliset jutut, tummat sävyt ja tietysti kissat. Kissajuttuja olenkin onnistunut hamstraamaan itselleni jo oivan läjän! Mulla on paha tapa, etten raaskisi käyttää mitään tarroja, etenkään niitä kissatarroja, kun ne on niin hienoja… Mut ainahan niitä voit sit hommata lisää!

Mulle kalenterituunaus oli aina vähän sellanen juttu, että tuntui kuin olisin ollut yksin tuunailemassa, eikä kukaan muu tehnyt sellaista. Sitten löysin Kalenterimanian ja olin ihan onnessani, vihdoin löysin porukkaa, joka rakastaa samoja asioita kuin mä! Ihmisiä joiden kanssa voi höpötellä loputtomiin uusista tarroista, kynistä ja kalentereista; saada suosituksia ja se mitä eniten tässä arvostan on se, että kaikki on kaikkien tukena oli millanen tilanne vaan! Oispa kaikilla tälläinen ryhmärämä elämässään!

-Jenni