Avainsana: arjenhallinta

Päiväuniltaan herännyt bujo

Olen kokeillut bujoilua ensimmäisen kerran v. 2016, mutta silloin idea meni vähän ohi, ja bujolle kävi kuten muillekin kalentereille sitä ennen; kahden viikon jälkeen laatikon pohjalle. Sytyin toisen kerran bujoilulle v. 2020. Kokiessani yhden kovimmista romahduksistani, annoin bujolle mahdollisuuden olla mukana tukemassa arkea. Olin yllättynyt, kun innostus ei loppunutkaan kahden viikon jälkeen ja oli jossain vaiheessa ainoa mielenkiinnonkohteeni. Bujo tuki arjen rytmiä, mutta suurin apu siitä oli luovuuden vapauttamiselle. Kun tein käsilläni jotain luovaa, missä en voinut tavoitella täydellisyyttä, sain siitä voimaa.

Sanotaan, että bujoilu kannattaa aloittaa omasta tarpeesta ja rakentaa sisältö sen mukaan. Kannattaa myös muistaa, että tarpeet vuoden varrella voivat muuttua ja antaa itselle armoa, että myös bujo muuttuu ajan myötä. Välillä se voi jäädä laatikon pohjalle nukkumaan eikä sen vuoksi kannata potea epäonnistumista tai syyllisyyttä. Se kertoo sen hetkisestä tarpeesta, on aika jättää harrastus sivuun.

Oma bujoni teki hurjasti töitä vuoden ajan, se toimi työkaluna taloudenhoidossa, päiväkirjana, taidepohjana ja joskus kyyneleidenkin kuivaajana. Joten ei ihme, että keväällä 2021 sillä oli tarve levätä. Omassa elämässäni oli isoja muutoksia ja työn vuoksi sähköinen kalenteri tuli osaksi arkea. Koin raskaalta merkitä kahteen paikkaan samat menot, ja kun töissä olen tekemisissä kalenterin kanssa, ei vapaa-ajalla haluttanut enää viettää aikaa päivämäärien ja kellonaikojen kanssa. Muutamat pakolliset menot kuukaudessa pysyvät kyllä sähköisessä kalenterissa. Se mikä jäi kesän humputteluissa vähän jalkoihin, oli taloudellinen puoli. Visa vinkui, oli kesälomareissua ja muita kissanristiäisiä, syksyn alkaessa havahduin siihen, että budjettilaskut päässälaskuna eivät aivan täsmänneetkään. Bujolle tuli taas tarve ja oli aika puhdistaa pölyt uskollisen ystävän kansilta.

Olin tehnyt aiemmin sekalaiseen bujooni kuukausittaista budjettisuunnittelua omalla tavallani, ja se toimi, kunnes aloin vähitellen lipsumaan siitä. Nyt tarvitsin tehokkaamman pohjan ja internetin ihmeellisestä maailmasta sellaisen löysinkin. Hakukoneella etsiessäni törmäsin uuteen käsitteeseen, jaksobudjetointi*. Muutamalla kympillä sain lunastettua koneelleni pohjasivut ja ohjevideon käyttöön iäksi. En ole koskaan ollut valmiiden vihkojen ja kalenterien ystävä, siksi bujo alun perin tuli elämääni, ja nyt pohjasivuja käyttämällä voin tehdä budjettibujostani juuri sellaisen, kun haluan. Alkuun käytän pohjia tukena, mutta metodin tullessa tutummaksi uskon myöhemmin tekeväni enemmän vapaalla kädellä.

En suinkaan unohda vanhaa tämän vuoden mustasivuista bujoa, aloitin uuden luvun ja käytän sitä arjen tukena listoissa, kodinsiivouksen järjestämisessä sekä totta kai, pohjana paperi- ja kollaasitaiteelle. Tarinan opetus: Älä jumiudu ajatukseen millainen ”oikean bujon/journalin/kalenterin” tulisi olla. Anna sen muuttua sinun mukanasi, se on aina oikea juuri sinun tarpeisiisi.

-Jenny

* Jaksobudjetoinnista lisää https://www.budjettisuunnitelma.fi

Bullet journal arjen apulaisena

Kalenterit ovat aina olleet lähellä sydäntä ja kulkeneet mukana lukiosta lähtien. Tentit, harjoittelut, tehtävien deadlinet ja työvuorot oli kirjattuna eri värisillä kynillä ja tuntui, että nyt tästä vuodesta selvitään. Tai sitten ei, kalenteri oli hukassa, tehtävät/tentit unohtuivat tai olivat myöhässä ja muutenkin arki oli yhtä kaaosta.

Sain ADHD-diagnoosin. Vuosien kipuilun jälkeen aloin löytää keinoja arjen hallintaan erilaisten listojen ja nimenomaan kalenterin avulla. Puhelimessakin oli erilaisia sovelluksia ja muistutuksia tekemättömistä tehtävistä. Puhelin kalenterina ei kuitenkaan tuntunut hyvältä.

Olen aina ollut hyvin visuaalinen ihminen, asiat jäävät paremmin mieleen, kun ne näkee ns. mustana valkoisella. Opiskelukaverit tekivät muistiinpanoja tabletilla, läppärillä… Minä kuuliaisesti kirjoitin kaiken käsin. 

Viime vuoden loppupuolella päätin, että nyt ihan oikeasti otan kalenterin käyttöön ja kuumeisen harkinnan jälkeen käyttöön tuli Burden Scribble II. Googlettelin hartaasti kalenteria ja sitä kautta päädyin Kalenterimanian blogiin. Blogikirjoituksessa oli kaunis, tarroin koristeltu kalenteri ja vinkkejä rakentaa toimiva kalenteri. Olin myyty.

Burden kanssa taival päättyi lyhyeen, kun Kalenterimanian Facebook-ryhmän inspiroimana innostuin bujoilusta. Tarkan harkinnan ja perehtymisen jälkeen päädyin Leuchttrumin vaaleanvihreään muistikirjaan. Rakkaustarinamme alkoi hyvinkin kiihkeästi ja palavasti, kunnes se sammui. Sivuja selatessani havahduin siihen, että eihän tämä ole bullet journal. Missä listat, trackerit? Eihän tämä minua auttaisi mitenkään arjessa. Hetken kipuilin osaamattomuuttani ja päätin, että uusi muistikirja lähtee tilaukseen.

Nuuna to the rescue! Nyt vihdoin minulla on BUJO. Ennen Nuunani korkkaamista suunnittelin tarkkaan layoutit, future logit ja mitä näitä nyt on. Nyt aukeamia koristavat to do -listat, tyttären hoitoajat jne. Muistiinpanoille ja tajunnanvirralle on runsaasti tilaa. Ja ne trackerit! Minulla on trackerit! Aion seurata mm. rahankäyttöä ja omaa osuuttani kotitöistä.

Aamuni alkaa bujon kanssa. Katson päivän menot, tarkistan hoitoajat ja mitä tehtävälistalla vielä on jäljellä. Arki tuntuu nyt rullaavan paljon helpommin, miehenikin on aamuisin oppinut kysymään, että mitä bujo sanoo? 

Sivujen tuunaaminen on terapeuttista ja loistava tapa rentoutua kuormittavan päivän jälkeen. Tällä hetkellä käytössä on vain kasa tusseja, akvarellikynät ja lyijykynä. Nukuksissa ollut piirrustusinto on nostanut päätään ja Nuunan sivut ovat toimineet myös eräänlaisena luonnoskirjana. 

Kalenterimanian jäseniltä olen saanut valtavasti tukea, ymmärrystä, inspiraatiota ja vinkkejä. On ihanaa olla osa tätä yhteisöä, jossa luova hulluus sallitaan ja siihen jopa kannustetaan.

– Minttu