Avainsana: arjen hallinta

Emmi ylläpidosta hei!

Kalenterimafiasta Emmi täällä hei! Liityin syksyllä Kalenterimanian ryhmän ylläpitoon, ja vaikka olenkin kuulunut ja näkynyt ryhmässä paljon viime aikoina, voisin silti vähän esitellä itseäni!

Olen turkulaistunut alunperin Helsingistä kotoisin oleva juppihippipunkkari, ikä lähentelee neljääkymmentä (hui! hyi?), mutta henkinen ikä on jossain kahdeksan ja kahdeksantoista välissä. Olen jopa ajoittain ylpeä siitä, että olen onnistunut pitämään kiinni sellaisesta lapsenomaisesta tavasta innostua ja nauttia asioista. Kuvailisin itseäni ehdottomasti innostuvana, energisenä ja valoisana ihmisenä.

Vaikka rakastan luontoa, liikuntaa ja ulkoilua, päiväni kuluvat yleensä kuitenkin sisällä tietokoneen ääressä kököttäen. Teen työkseni videopelejä turkulaisessa pienessä pelistudiossa ja iltaisin pelaan pelejä, joten sen ympärillä mun elämäni aika paljon pyörii. Jos hyvin sattuu, mut löytää myös Twitchistä striimailemasta pelaamista tai pelien muokkaamista!

Muita mielenkiinnon kohteita mulla kalenterituunailun lisäksi ovat mun karvavauvat, eli meidän kolme kissaa, huonekasvit (niitä mulla on liikaa), hyvä kahvi (kahvitatuointikin löytyy!) ja Disney-leffat.

Kalenteriharrastus, tai no tuunailu varsinaisesti mulla on alkanut jokunen vuosi sitten. En ole koskaan ollut kova taiteilemaan mitään, en osaa piirtää tai maalata, mutta se palo purkaa luovuutta johonkin on aina kulkenut matkassa. Olen kokeillut rengaskalenterit, Personal Plannerit ja vaikka mitä muuta, en ole ihan vielä päässyt siihen omaan kalenterirauhaani, muuta kuin koon puolesta. A6 sen olla pitää! Tämän vuoden olen pitänyt Hobonichin A6-kokoista kalenteria, sen päiväsivut on hartaudella koristeltu teipein, paperein ja tarroin, lisäksi olen koittanut pitää seurantaan ja päiväkirjana Hobonichin muistikirjaa, josta pääsee lukemaan täällä. Kipuilen tällä hetkellä sen kanssa, miten saan kaikki eri tarkoitukseen olevat muistikirjat, kalenterit ja muut mukaan. Pullukka kalenterikansi-raukkani ei mennyt enää kiinni, joten jouduin laittamaan muistikirjat toisiin kansiin!

Ensi vuodeksi mulle on tulossa Wonderland222-kalenteri, toivon mukaan se toimittaa sekä muistikirjan, että kalenterin virkaa. Tätä vuotta on tietysti vielä jäljellä, joten ehdin varmasti vielä vaihtaa mieltäni useampaan kertaan ja kehitellä jos minkälaisia systeemejä. Olen pahimmillaan vaihtanut kalenteria ja kalenterijärjestelmää useamman kerran vuoden aikana!

Kalenteriamanian löytämisen jälkeen on alkanut olla mielenkiintoa myös muuhun luovaan tekemiseen kuin vain kalenterin koristeluun, joten olenkin nyt aloittanut taaperoaskeleiden ottamisen taiteen tekemiseen erilaisten haasteiden ja vaihtojen myötä. Syksyn aikana olen tehnyt postikortteja, ATC-kortteja, maalannut jopa kiven (!) ja lokakuussa olen aloittanut 100 päivää taidetta -haasteen!

Rakastan jutella kalenterijutuista ja intoilla yhdessä näteistä asioista, Kalenterimaniasta on tullut tärkeä ja ihana iso osa mun elämää, joten nähdään ja turistaan ryhmässä lisää!

Terkuin, Emmi

Kuinka minä kesytin kaaoksen?

Kirjekuoren kulmaan raapustettuja puhelinnumeroita, hukkaan joutuvia post it -lappuja, tapaamisia, jotka unohtuvat tai tuplabookkauksia. Tätä mun elämä on ollut vuosia: tuskattuttavaa kaaosta. Taisin löytää Kalenterimanian jo viitisen vuotta sitten (vai neljä, onko sillä niin väliä?) ja sen myötä olen kokeillut lukemattomia erilaisia kalentereita. Traveler’s Notebookit eli TN:t, Mambin (Me and My Big Ideas), valmiskalenterit, palannut takaisin lippulappusotkuun ja aloittanut kierroksen alusta. Eli ihan käsittämätön määrä turhautumista, hukkaan heitettyä rahaa, eikä mistään silti ole ollut minulle apua. Rakastan listoja, taulukoita ja selkeyttä, vaikka itse olen yksi sekametelisoppa.  

Kerta toisensa jälkeen lueskelin Bullet Journal -menetelmästä ja tilasin Ryder Carrolin kirjan. Aloitin siis ihan alusta: luin kirjan ja tein muistiinpanoja. Tilasin ensimmäisen Nuunani (tai oikeastaan kolme, koska en osannut päättää), hypistelin niitä ja lopulta uskalsin vetää ensimmäiset viivat valitsemaani vihkoon. Ensin tein orjallisesti Carrolin ohjeilla sisällysluetteloa ja avain -listan (key list). Käytännössä ne ovat minulle täysin turhat ja mieluummin merkkaan asioita sivuihin laitetuilla washiteipeillä, klemmareilla ja vastaavilla merkeillä. Yhdessä kohtaa jätin kuukausinäkymän pois kuun alusta, mutta se oli virhe. Onneksi se virhe oli helppo paikata seuraavalla kuulla. Future log on tärkeä, vaikka minulla suhteellisen vähän onkin pitkän ajan päähän sijoittuvia merkattavia menoja. Mutta sitten kun on, niin ne ovatkin todella tärkeitä. En todellakaan muista ensi kesänä, että Mersu pitää katsastaa heinäkuussa.  

Bujon loistavuus on sen muokkautuvuudessa. Jokainen bujo näyttää tekijältään. Omani tärkeimpiä aukeamia on esimerkiksi listat ensi vuoden vasikoiden nimiehdotuksista. Lasten terapia-asiat ja “muista ostaa T:lle uudet kumisaappaat” kulkee mukana siinä missä ensi viikon hierojan ajankohta ja suunnitelmat miehen joululahjoista. Ensimmäisen oikean bujoni aloitin huhtikuussa. Olen kohta kuluttanut muistikirjan täyteen, joten tammikuusta on ihana aloittaa taas puhtaalta pöydältä uuteen muistikirjaan.

Tai miten määritellään puhdas, ensi vuoden bujon rakennetta aloin hahmotella jo elokuussa, ensimmäiset aukeamat tein syyskuussa ja tätä kirjottaessa tammikuun kk-aukeama on valmis ja osa viikkoaukeamista. Olen varma, että ensi vuoden vihkoon tulee vähemmän hutiaukeamia, kun ensimmäiseen, mutta takuulla tulen tekemään erilaisia turhia sivuja. Mutta se ei haittaa. Se on elämää.  Oman bujoni koristelu menee laidasta laitaan, välillä hyvin minimalistista, välillä “parempi överit kun vajarit”, aina kulloisenkin fiiliksen mukaan. Siitä voisi kirjoittaa pitkästi, mutta se on tässä kohtaa sivuseikka. 

Ihan yhdellä muistikirjalla en kuitenkaan pärjää. Bujo on turhan massiivinen käsilaukussa kannettavaksi, joten kukkarokalenterina kulkee personal-koon TN, jossa on kalenterivihko ja eräänlainen brain dump -vihko, mihin kirjaan muistiin asiat ja siirrän ne sitten kotona bujoon paikoilleen. Työkalenterina on äärimmäisen yksinkertaistettu bujo vihreässä Letussa (Leuchtturm1917). Se on lähinnä vain Lettuun tehty kalenteri parilla lista-aukeamalla. Lisäksi erikseen on luettujen ja kuunneltujen kirjojen vihko, koska iski yhtenä unettomana yönä askartelufiilis ja tuli mieleen sellainen tehdä. Uutena, hieman takavasemmalta mukaan hiipi keltaiseen Lettuun asettunut Muutos -valmennus, kurssimateriaalimuistiinpanot ja omat mietinnät.  

Oma kokemukseni siis on, että jokaisen kannattaa ainakin kokeilla bujoilua. Siitä on niin helppo tehdä juuri omanlaisensa, ei tarvitse miettiä mistä löytää kalenterin vaakapäivillä tai jollain muulla tietyllä leiskalla. Sen kun tekee siitä sellaisen. Tai vaikka joka kuu erilaisen, niin minä muuten teen. On pari kolme lempileiskaa, mitä käytän useammin, mutta harvemmin kahta kuukautta peräkkäin. Lisäksi kokeilen hyvinkin ennakkoluulottomasti Pinterestistä tai muualta näkemiäni vaihtoehtoja. Mutta en kuitenkaan liikaa tuijota niitä superhienoja kuvia, koska niistä tulee turhia paineita, vaan rävellän omaan tyyliini. Joskus onnistuu ja joskus ei.

– Sini