Avainsana: arjen hallinta

Tuumasta toimeen – Tarrat ja leimat järjestykseen

Vuosi vaihtui ja uuden, tyhjän kalenterin äärellä aloin pohtimaan, kuinka saisin mahdollisimman helposti käyttöön kaikki sellaiset tarrat ja leimat, joita viikoittain tarvitsen. On melkoisen ärsyttävää, kun tietää varmasti omistavansa johonkin tiettyyn tilanteeseen sopivan tarran tai leiman, mutta ne ei tuu mistään vastaan juuri sillä hetkellä.

Ei, vaikka ne olisi näin hienosti kansioituina! Koska ei ne sitten aina palautuneetkaan takaisin kansioonsa, vaan saattoivat jäädä epämääräisiin kasoihin työpöydälle tai hyllynreunalle. Ja juurikin niistä epämääräisistä kasoista on tuskastuttavaa alkaa etsimään esimerkiksi pieniä tassu-tarroja, kun alkaa illalla päivittämään päivän tapahtumia. Tai lumikolatarrat tulee seuraavan kerran vastaan, kun olen etsimässä puutarhanhoitoon liittyviä tarroja.

Sitten sain ajatuksen, jota oli pakko heti alkaa kokeilla käytäntöön. Muistin, että joskus olin kirpparilta ostanut tuollaisen toimistohärpäkkeen, johon saa A4-papereita kätevästi selattavaksi. Jostakin syystä se vain oli hautautuneena vaatehuoneen perimmäiseen nurkkaan vailla käyttötarkoitustaan!

Koska tuo A4-kokoinen tasku olisi ollut uudessa ideassani tosi epäkäytännöllinen, päädyin leikkaamaan ne ensin kahteen osaan ja teippaamaan kaksipuolisella teipillä ylemmän taskun alareunan kiinni.

Ideani alkoi näyttää ihan toimivalle, joten sitten päätin kokeilla myös tuollaisia matalia taskuja, joihin sain sitten kaikki tarvitsemani pienet, funktionaaliset leimat.

Ensin siis muovitaskuun viillot mallipahvin avulla ja sen jälkeen teipattuihin taskuihin paperisuikaleet taustaksi leimoille.

Tulevat viikot näyttävät, helpottaako tämä keksintöni plannerointia ja vähenevätkö kasat työpöydälläni.

Ainakin viikoittaiset, funktionaaliset tarrani ovat nyt kivasti näkyvillä ja helposti selattavissa.

Samoin kuin pienen pienet funktionaaliset leimat löytyvät näppärästi yhdestä paikasta.
Teen vielä taskuja lisää tässä lähipäivinä, niin saan paikat eniten käyttämilleni fonttileimoille.

Arki voi alkaa, olen valmis!
-Sirpa

Perjantaipäiväkirja – Janita V.

Rakas päiväkirja kuulostaa omaan korvaan kliseiseltä aloitukselta. En oikeastaan edes tiedä miten päiväkirja kuuluisi aloittaa. En ole koskaan pitänyt sellaista. Muistan kyllä lapsuudesta lukolliset päiväkirjat, minullakin oli sellainen. En vain koskaan saanut kirjoitettua niihin mitään tai ainakaan paria riviä enempää. Tekstin tuottaminen ja kirjoittaminen on aina ollut minulle haastavaa, vaikka puhumaan olenkin varsin suulas. Jo ihan peruskoulusta saakka minkä tahansa tekstin kirjoittaminen on tuntunut valtavan työläältä ja sen loppuun saattaminen elämää suuremmalta haasteelta. Siitäkin huolimatta, että olen nettiroolipelannut viimeiset 15-vuotta eli kirjoittanut satoja sivuja fanfictionia bittiavaruuteen.

Olen iloinen, että kalenterin myötä viimeisen kahden vuoden aikana olen saanut kirjoitettua edes jotain ylös. Aikaisemmin kalenteri oli vain syy koristella se kauniisti tarroilla. Nyt se on oikeasti arjenhallinnan työväline, jota seuraan päivittäin. Kalenteri kulkee mukana välillä töissä, viikonloppu reissuilla ja on me joskus istuttu yhdessä kahvilassakin.

Merkittävimmät muutokset omassa kalenterin käytössä ovat olleet vuoden alusta aloittamani värikoodaus asioiden ylös merkitsemisessä ja rutiinin löytäminen. Värikoodaus auttaa hahmottamaan viikon menoja, kun tietty asia on merkittynä ylös tietyn värisenä. Se helpottaa myös löytämään tietyn asian tarrojen täyttämiltä aukeamilta. Rutiinilla tarkoitan, että otan joka päivä itselleni aikaa kalenterin kanssa. Se voi olla lyhyt hetki ennen töihin lähtöä tai töiden jälkeen. Tai vapaapäivänä tunteja kalenterin kimpussa tuunaamista. En luo itselleni enää samanlaisia paineita kalenterin tekemisestä mitä aiemmin. En ota itseeni siitä, jos suunnitelmat menee uusiksi ja en ehdikään silloin, kun olisin ajatellut. Turhien paineiden asettamisen itselle jostain mitä lähtökohtaisesti tekee vain itselleen, on vahingollista. Se lopulta vie halun tehdä yhtään mitään ja ainoa kärsijä olet sinä itse.  

Pääkalenterina toimivan Hobonichi weeksin lisäksi merkitsen menneitä tapahtumia ylös personal kokoiseen rengasplanneriin, joka toimii memory keeping plannerina. Aiemmin merkitsin menneet tapahtumat viikon aikana ylös viikkolehtiöön ja loppuviikosta siirsin kaiken kerralla kalenterin sisään. Tämä toimi hetken, kunnes huomasin, ettei vuorotyötä tekevänä aikaa juuri tiettynä päivänä välttämättä ole tarpeeksi. Kokeilin muutamia eri tapoja, joista nykyinen on tähän saakka tuntunut parhaalta. Täytän kalenteria päivittäin sitä mukaa, kun jotain on tapahtunut. Näin menneet tapahtumat eivät unohdu viikon aikana ja en sekoita päiviä toisiinsa. Päivittäinen tarrojen kanssa leikkiminen on myös merkittävä osa töistä palautumistani. Se jos mikä vie ajatukset toisaalle, kun ainoa murhe on, onko tämä tarra juuri oikean sävyinen tälle aukeamalle.

Bisous Janita V.