Avainsana: archer&olive

Esittelyssä – Archer & Olive muistikirja

Kaupallinen yhteistyö Teippitarha.fin kanssa

Postauksessa esitelty muistikirja on saatu yhteistyössä Teippitarha.fin kanssa.

Olen varsin uusi seikkailija bullet journalin maailmassa, vaikka kalenteriharrastus on muuten ollutkin osa elämääni jo lapsesta asti. Ensin hurahdin Auraan ja nyt kevään tullen tämä kaunis, pastellinen Archer & Olive muistikirja on vienyt sydämeni. Olen huomannut, että tietyt ominaisuudet ovat kaivattuja ihan syystä. Kun Teippitarhalta tuli tiedustelu, kiinnostaisiko yhteistyö, oli helppo vastata kyllä, sillä olin silmäillyt vaaleanpunakantista muistikirjaa jo hetken.

Puhutaanko ensin niistä teknisistä tiedoista? Näitä mainostetaan paljon sillä, etteivät ne ghostaa (ghostaaminen tarkoittaa sitä etteivät kynät kuulla paperista läpi toiselle puolelle). Höpönlöpön ajattelin minä, ennen kuin sain muistikirjan käsiini. Mielipiteeni muuttui kuitenkin hyvin nopeasti. Muistikirjassa on 160 kappaletta puhtaanvalkoisia 160gsm sivuja, jotka kestävät lähestulkoon kaiken. Tein kynätestin jo Kalenterimanin Youtuben puolelle, sieltä voitte itse todeta tämän. Ryhmän puolella hämmästeltiinkin jo paperin upeaa vesivärikestoa.


Eikä siinä vielä kaikki. Muistikirja aukeaa flatiksi, kyllä. Flatiksi! En edes tiennyt kaipaavani tällaista ominaisuutta, mutta nyt kun olen tätä aukonut, niin ymmärrän hyvin miksi se on tärkeää. Koko on minulle oikein passeli, noin A5 (n. 14,6 x 20,9cm) ja pistegridi (eli suomeksi pisteväli) on 0,5cm. Minua ilahduttaa suuresti se, että pisteet eivät ole mustat valkoisella pohjalla, vaan enemmänkin tummanharmaat.

Muistikirjassa on mukana kaksi sivunmerkintänauhaa, sen takakannessa on tasku, sivussa on musta kynälenksu, mutta kiinnitysnauha on vaaleanpunainen. Kaiken kaikkiaan kaunis, harmoninen kokonaisuus. Erityisesti pidän kannen kangaspinnasta, ja foilattu kukkakuvio on ihana lisä tyttömäiselle muistikirjalle.

Parin viikon päästä päästään kurkkimaan sitä, miten varsinaisesti aloitin bullet journalin tämän kanssa, lähtökohtana vähän erilainen lähestymistapa kuin yleensä, eli stay tuned!

-Mirppu

Aloittamisen sietämätön vaikeus

Koko askarteluhistoriani tai voisi ehkäpä sanoa että luovan historiani vaikein asia ikinä on aloittaminen. Tekemisen aloittaminen. Se, että istun alas ja ryhdyn oikeasti tekemään jotain, enkä vain loputtomasti selaa Pinterestiä tai ryhmää ja kadehdi muita.

Muistikirja saatu Otavalta.

Stressi tekemisen aloittamisesti painaa lähestulkoot koko ajan mieltäni, tekemättömyys ärsyttää minua. Varsinkin, kun kannustan aina muita aloittamaan ja tekemään. Tartu siihen kynään, tee, laita tarra tai washia! Ja kuitenkin löydän itseni istumasta Netflixin äärellä sen sijaan, että väkertäisin bullet journaliani, sitä jota ihan oikeasti haluaisin tehdä, mutta en saa aloitettua.

Syiden pohtiminen on asia, jota teen jatkuvasti. Miksi en saa aikaan? Miksi en tee? Miksi en vain tosiaan tartu siihen kynään tai laita sitä tarraa? Miksi tyhjä paperi tai aukeama kammoksuttaa niin paljon? Luulen, että kyseessä on se näkymätön rima jonka asetan itselleni. Asetan itse itselleni tavoitteita, enkä hyväksy yhtään vähempää. Pitäisi opetella sitä armoa mistä olen maininnut kerran tai pari aiemminkin.

Muistkirja saatu Teippitarha.filtä

Harrastuksen ei tule olla pakkopullaa ja pitäisi muistaa se, että jos joku toinen osaa jotain, se ei ole minulta pois. Ja kaikkein eniten: tekemällä oppii. Ei voi oppia, jos ei tee.

Mirppu