Avainsana: archerandolive

Inspiraationa vuodenajat – Nanna

Tämän kertaisessa torstaihaaste-postaussarjassa me ylläpidossa olemme inspiroituneet vuodenajoista. Haasteen toteutustapoja olette jo nähneetkin yhtä monta kuin on meitä tekijöitäkin. Alkuun ajattelin kaikkia neljää vuodenaikaa yhtenä kokonaisuutena. Nopeasti yksi vuodenaika nousi kuitenkin ylitse muiden. Olen kesän lapsi, putkahtanut maailmaan juuri ennen juhannusta. Kesä on, ehkä juuri tästä syystä aina ollut minun lempivuodenaikani. Silloin luonto on ehdottomasti kauneimmillaan kaikkine väreineen ja minä tunnen itse olevani kesäisin parhaassa vireessä.

Kerroin aiemmin ryhmän puolella, että minulla on aina ollut inspiraatiokollaaseja huoneeni seinällä korteista ja voimaannuttavista teksteistä. Olen jo pitkään halunnut jotain vastaavaa myös kalenteriin. Päätin siis peittää ensi vuoden bullet journalini tylsän ensimmäisen aukeaman sellaisella. Vuoden pimeimpään aikaan ja viimepäivien -20 asteen pakkasiin inspiroituminen kesästä tuntui tähän hetkeen juuri oikealta.

Alkuun etsin kesään sopivia tarroja ja kuvia lehdistä. Lehtileikkeitä etsiessäni totesin taas, miksi mitään ei saisi heittää pois. Nytkin sain vain lämmöllä muistella, kuinka niin monelle pois heittämälleni asialle olisi ollut käyttöä. Sommitellessani kuvia aukeamalle huomasin taustan kaipaavan väriä, sillä valkoinen tuntui liian paljaalta. Oli kaivettava syvemmälle laatikoihin.

Taustaan materiaalit löytyivät vanhasta muumipaperikassista, vihreästä kirjekuoresta ja vanhoista kirjan sivuista. Kun olin saanut taustaa tehdyksi, alkoivat muutkin palaset kollaasissa rakentua kuin itsestään. Lopputuloksesta tuli runsas, kesäinen ja aukeama on täynnä elementtejä, joista tekijän varmasti tunnistaa.

xoxo Nanna

Aloittamisen sietämätön vaikeus

Koko askarteluhistoriani tai voisi ehkäpä sanoa että luovan historiani vaikein asia ikinä on aloittaminen. Tekemisen aloittaminen. Se, että istun alas ja ryhdyn oikeasti tekemään jotain, enkä vain loputtomasti selaa Pinterestiä tai ryhmää ja kadehdi muita.

Muistikirja saatu Otavalta.

Stressi tekemisen aloittamisesti painaa lähestulkoot koko ajan mieltäni, tekemättömyys ärsyttää minua. Varsinkin, kun kannustan aina muita aloittamaan ja tekemään. Tartu siihen kynään, tee, laita tarra tai washia! Ja kuitenkin löydän itseni istumasta Netflixin äärellä sen sijaan, että väkertäisin bullet journaliani, sitä jota ihan oikeasti haluaisin tehdä, mutta en saa aloitettua.

Syiden pohtiminen on asia, jota teen jatkuvasti. Miksi en saa aikaan? Miksi en tee? Miksi en vain tosiaan tartu siihen kynään tai laita sitä tarraa? Miksi tyhjä paperi tai aukeama kammoksuttaa niin paljon? Luulen, että kyseessä on se näkymätön rima jonka asetan itselleni. Asetan itse itselleni tavoitteita, enkä hyväksy yhtään vähempää. Pitäisi opetella sitä armoa mistä olen maininnut kerran tai pari aiemminkin.

Muistkirja saatu Teippitarha.filtä

Harrastuksen ei tule olla pakkopullaa ja pitäisi muistaa se, että jos joku toinen osaa jotain, se ei ole minulta pois. Ja kaikkein eniten: tekemällä oppii. Ei voi oppia, jos ei tee.

Mirppu