Olen ollut innostunut art journalista jo jonkun aikaa. Parasta siinä on se, että voin toteuttaa sitä juuri niin kuin milloinkin hyvältä tuntuu. Hiljattain bongasin eräästä artikkelista nämä lauseet: ”Kuvataiteessa voi olla oma itsensä. Siinä ei ole oikeita tai vääriä vastauksia.”

Esittelen teille nyt yhden tuotokseni vaihe vaiheelta, kuinka toteutin sen. Jostain syystä halusin tehdä yksisarvisaiheisen työn. Olen aika tyytyväinen lopputulokseen. Sain sisällytettyä siihen senhetkisiä ajatuksia, tunteita ja mielikuvia, jotka todennäköisesti näkyvät vain minulle. Aloitin hahmottelemalla yksisarvisen säästämälleni lahjapaperille.

Väritin kuvan Promarker-tusseilla, sarven maalikynällä. Rajaukset tein Staedlerin tusseilla.

Vanhoista verhoista leikkasin palat ja liimasin ne art journalissa käyttämääni skräppikirjaan. Tässä kirjassa on mustat paksut sivut, jotka kestävät hyvin kaikenlaista ”sotkottelua”.

Seuraavaksi maalasin sivun valkoisella gessolla (pensselinä käytin jostain hiusväripakkauksesta tullutta sutia). Tuolla sivun alla on myös sanomalehteä (alustana olevan lisäksi), jotta seuraava sivu ei sotkeentuisi.

Gesso kuivuu aika nopeasti, joten pääsin jatkamaan melkein saman tien. Sapluunan ja vaaleanpunaisen akryylimaalin kanssa tein nurkkiin palloja.

Tässä välissä touhusin jotain muuta, ja kun työ oli taas kuiva, jatkoin leimailemalla. Leimamusteeni alkavat olla aika loppuunkäytettyjä, joten jälki on melko hailakkaa. Vasen yläkulma meni pieleen, niinpä peitin sen myöhemmin.

Suihkin vielä akryylimaalia (punaista) aavistuksen ennen yksisarvisen kiinnittämistä. Kaulaan pujotin pätkän juuttinarua ja liimauksen tein askartelulakalla (matta) laittamalla sitä vähän alle ja pensselillä maalaten päälle.

Tekstilaput on leikattu mustasta nahkapaperista. Nahkapaperi kannattaa kastella ja sen jälkeen rutata ja rytistellä. Näin tulee elävämpi, nahkamainen pinta. Tekstit leimasin valkoisella musteella.

Yksisarvinen sai vielä pintaansa valkoisia pisteitä maalitussilla, samoin tekstilappuihin lisäsin pieniä pisteitä reunoihin. Vasemmassa yläkulmassa on valkoisella helmiäiskohomaalilla muutamat pallerot. Tässä kohtaa tuijottelin työtä jonkun aikaa ja totesin, että se on valmis!

Oma kokemukseni on, että olipa sitten visio valmiista tai ei, niin lopputulos on kuitenkin aina yllätys.

Voin suositella art journalia lämpimästi jokaiselle. Sen ja itsensä toteuttamiseen ei tarvitse välttämättä investoida kalliisti. Vain mielikuvitus on rajana sen suhteen mitä materiaalia käyttää. Ja tarvikkeita voi halutessaan hankkia pikkuhiljaa. Minä aloitin aikanaan pelkillä kynillä, piirtäen.

Ihanaa kevättä jokaiselle! Artjournaloimisiin!

-Tiia