Avainsana: ajatuksia

Maanantain ajatuksia

Muistikirja saatu yhteistyössä Otavalta.

Hyvää viimeistä helmikuun maanantaita. Ette varmasti ole välttyneet ryhmässä kuulemasta Kalenterimanian ja Otavan yhteistyössä suunnittelemista muistikirjoista. Heti, kun tiesin näiden söpöliinien olevan tulossa minulle, päätin että toisesta tulee minulle päiväkirja.

Olen aiemmin maininnutkin, miten olen nuorempana pitänyt päiväkirjaa ja nyt myöhemmin se on korvautunut sitten bullet journalilla. Nyt kun teen bujoa kevyemmällä otteella on taas tarve päiväkirjalle kutkutellut mielenpohjalla.

En kuitenkaan aio rakennella minkäänlaisia tarkkoja raameja asialle, vaan enemmän rennolla otteella tehdä. Muistikirja kun on kokoa A5 niin siihen on hyvä upottaa kaikki pitkään hillotut lehtileikkeet ja isommat kuvat. Varsinkin kun ei sitä tekstiä aina niin hirveästi tule.

Ajattelin myös, että se on hyvä pitää samalla reissupäiväkirjana ja keräillä sinne muistoja väliin. Minulla kuitenkin löytyy jo niin moneen eri käyttötarkoitukseen erilaisia vihkoja. En nimittäin halua tämän jäävän kesken, sillä pitkäjänteisyys asioiden suhteen ei ole minun juttuni. Jos en osaa sitoutua työpaikkaan tai ihmiseen niin kuinkas sitten päiväkirjaan. No vitsi vitsinä, luultavasti. Helposti vaan aina uuden muistikirjan tai vihkon aloittaminen saa ne vanhat keskeneräiset unohtumaan.

Mukavaa hieman jo pilkistelevää kevään alkua ja jatketaan jutustelua ryhmän puolella.

Katja

Marraskuun melankolia

Marraskuun varjo laskeutuu harmaana kerälle käpertyneen ihmistä etäisesti muistuttavan hahmon ylle. Paksun peiton alta näkyy ainoastaan muutama hiustupsu ja paljaat varpaat. Käsi painaa kolmatta kertaa torkun pois ja mieli vaipuu unenomaiseen horrokseen. Samaan aikaan takaraivossa jyskyttää, on noustava, syötävä aamupala ja lähdettävä töihin. Niin se arki kulkee eteenpäin, vaikka mieli laahaa perässä.

Kiinnitin aamukahvia juodessa huomion siihen, että pihalla oli se sama harmaus, kun eilenkin. Pari päivää aiemmin huolto haki keinun pois pihasta. Enää en näe ikkunasta naapurin teiniä keinumassa. Viereisen talon edessä on edelleen ne viisi sähköpotkulautaa, jotka on olleet siinä jo viikon. Koskahan nekin haetaan pois?

Onneksi töissä voi työkaverille sanoa, että tänään on huono päivä ja se toteaa niin meillä kaikilla joskus. Heittää perään jotain hauskaa ja pian me nauramme yhdessä. Illalla töistä lähtiessä mummo halaa ja kehuu, miten mukava hoitaja olen. Tulee hyvä mieli ja taas selvittiin yhdestä päivästä.

Kaadan itselleni toisen kupin kahvia, vastaan jäsenille ryhmän offissa ja kerään eväät laukkuun. Rapusta ulos astuessa ensimmäinen pakkaspäivä osuu kasvoihin. Herään, on marraskuu ja minä matkalla töihin.

Bisous Janita V.