Oikeasti minun piti kirjoittaa tässä postauksessa jostakin ihan muusta, mutta päätinkin vaihtaa aiheen ihan viime hetkillä. Tämänpäiväinen aihe on kuitenkin ajankohtainen ja toisaalta myös aivan uusi sivu allekirjoittaneen elämässä, joten tästä kirjoittaminen on enemmän kuin mielekästä! Hain hiljattain lukioon ja nyt kävin ensimmäistä kertaa opinto-ohjaajan pakeilla. Opintoni lähtivätkin rytinällä käyntiin ja tässä kuussa pitäisi selviytyä kahdesta aineesta kirjoineen ja tehtävineen, tutkielmasta, Powerpoint-esitelmästä sekä kaksista tenteistä. Opiskelen tämän kuukauden niin sanottuna suunnitteluopiskelijana, jonka aikana tarkastellaan motivaatiotani sekä kykyäni selviytyä opinnoista itsenäisesti.

Olen kymmenisen vuotta ollut kotona lasten kanssa ja nyt tuntui siltä, että haluan ottaa tästä ajasta irti muutakin hyötyä. Takana on jo Forssan ammatti-instituutin käsi-ja taideteollisuuden keramiikka-artesaanin tutkinto ja tämä oikeuttaisi osallistumaan jo suoraan ylioppilaskirjotuksiin. Mutta koska nuorempana motivaatio koulunkäyntiin oli lähes puhtaasti nolla ja asenne ”kunhan nyt läpi pääsee” eikä tästä syystä päähän ole jäänyt juuri mitään tietoa, halusin suorittaa koko lukion oppimäärän. Jos siis hyvin käy, saan sekä lukion päättötodistuksen, että myös ylioppilaspaperit. Heti ensimmäisenä lukuiltana löi hyvin vasten kasvoja se tosiasia, että perheellisenä opintojen onnistumisessa hyvin pieni osa on kiinni motivaatiosta ja oppimisen halusta. Migreeni alkoi heti kun sain lapset nukkumaan, ja kaksi pienemmistä lapsista heräili alituisesti tuskastuneina flunssiinsa. Onneksi särkylääkkeet auttoivat omaan olooni ja lasten heräilyjen välissä ehdin kuitenkin lukemaan ja tekemään muistiinpanoja. Haastetta tuo jo ennestään iltaan painottuva opiskelu, yhden illan aikana ei ehdi juurikaan muuta kuin lukea yhden kappaleen kirjasta, tehdä muistiinpanot ja tehtävät. Joudun varmasti loppukuusta kirimään ja nipistämään yöunista, mutta olen tähän varautunut. Onneksi keksin myös hioa opiskelutekniikkaani, joten sen myötä stressi lieventyi paljon!

Ja tästä päästäänkin kalenteriini, joka onkin sitten aikalailla yksi tärkeimmistä asioista tällä hetkellä. Lukiokalenteriksi valikoitui Ajaston Project365. Se tuntuu oikein täydelliseltä tämän hetkiseen tilanteeseen. Viikko ja kuukausisivut on itselle ihan ehdottomat sekä tarpeeksi isot päiväboxit ja reilusti sivuja muistiinpanoille. Myös renkaat ovat jees, ei tarvitse välittää ovatko aineiden muistiinpanot sekaisin keskenään, ne kun voi siirtää sitten jälkeenpäin omiksi osioikseen.

Vaikka tämän kuukauden deadlinet ovat todella tiukat ja stressiä tulee varmasti olemaan, niin oikeastaan olen iloinen kiireestä. On helpottavaa, kun muistiinpanoja tehdessä ei ole aikaa perfektionismille, oman käsialan arvosteluun ja muulle itsekritiikille. Tavoite on vain ja ainoastaan saada tärkeät asiat kirjoitettua ylös. Tämän kautta olen saanut uudestaan kosketuksen kalenterin perimmäiseen tarkoitukseen. Se on ihanassa yksinkertaisuudessaan arjen ja ajanhallinan apuväline, menojen ja tehtävien ylös kirjaamista varten olemassa. Koska aikatauluni tulee varmasti jatkossakin olemaan varsin tiukka, ei aikaa varmastikaan jää koristeluun enää samalla tavalla kuin aiemmin.

Mutta mikä Kalenterimaanikko se sellainen olisi, joka ei käyttäisi näin herkullista tilaisuutta tekosyynä uusien materiaalien ostamiseen? Hobonichin muistikirja Projectin kylkeen muistiinpanojen tekemistä varten, vähän Mildlinereita ja päätyihäin sinne ostoskoriin muutamat PET-teipitkin. Opiskelut – Ah, mikä ihana syy!

Toivottavakaa tsemppiä että selviän tästä kuukaudesta! Toivotaan että kevät sieltä vihdoin pikkuhiljaa hipsii. Tuunailun iloa kaikille!

Terveisin Piritta