Avainsana: Ajasto project 365

Kaaoksesta kalenterirauhaan

Ähky. Täydellinen, kaikenkattava ähky. Olen tehnyt bujoa muutaman vuoden ajan kalenterituunailun iskettyä täydellä voimalla. Se on kummallista, miten siihen asti pärjäsin mainiosti taskukalenterilla tai muutoin laukkuun sopivalla versiolla, johon kirjoitin vain tärkeät ja tarpeelliset asiat.

En tarkkaan edes muista, mistä kärpänen minua puraisi, muistan vain, että yhtäkkiä ostin itselleni vaaleanpunaisen Leuchtturmin ja Tombown sivellintusseja. Barbara Haeger inspiroi minua tyylillisesti kokeilemaan taitojani, eivätkä ne juuri minnekään olleet kadonneet. Tyyli oli helppo kopioida ja koin sen täysin itseni näköiseksi. Kalenterimaailman taikapöly laskeutui ylleni.

Piiperrykseni saivat kahden ystäväni pyytämään, josko tekisin heillekin omat kalenterit ja tottahan toki taiteilijasieluni meni onnesta kippuraan sen kaltaisesta mahdollisuudesta. Ajatelkaa, mikä luottamuksenosoitus, että erityyliset ihmiset antavat juuri sinulle vapaat kädet!

Yhtäkkiä tunsin sisälläni orastavaa tyytymättömyyttä. Jaksamattomuutta. Siirtämistä aina seuraavaan päivään; ehtiihän sitä vielä huomennakin. Mielihyvä oli kadonnut kuin tuhka tuuleen.

Hobonichi. Aina uudelleen jostakin tupsahti silmiini Hobonichi, ajatuksiin pulpahti Hobonichi. Sivuutin kasvavaa himoani, nimenomaan himoani, kyseistä kalenteria kohtaan ja hankin vain kaikkea muuta. Löytyy jos jonkinmoista bujoa, traveler’s notebookia, ostin jopa uuden Project365, koska kannet veivät sydämeni mennessään. Silti se polte ei sisällä laimentunut. Hobonichi oli saatava.

Vihdoin ja viimein luovutin ja tilasin omani. Kiljahtelin riemusta, kun paketti tuli paikalliseen postiini. Kirmasin hakemaan aarteeni kiiruusti töiden jälkeen, lähes tulkoon revin paketin paljain käsin auki ja siinä se oli. Hobonichi. Vihdoinkin rauha! Ruusukullan väriset kannet saavat suojata silmäterääni, ne olen bongannut Ajaston valikoimista ja istuvat kuin valettu. Youtuben videot erilaisista tyyleistä hyökyvät silmilleni ja katselen niitä rauhassa, tunnustellen ja etsien itseäni niistä. Vain taivas on rajana tuunailuissa, ja olen oppinut suomaan ”himoilleni” tilaa, koska saatu mielihyvä on moninkertainen, kun saat hipelöidä juuri sinun omia silmiä miellyttäviä kansia ja selailla aikaansaamaasi jälkeä.

Odotan innolla yhteistä aikaamme uuden rakkauteni kanssa, joka varmasti vaatii tottumista, mutta rakkaushan on ikuista; se vain vaihtaa kohdetta! Project365 jää ehdottomasti rinnalle, totuin siihen jo bujon rinnalla ja se tuntuu luontevalta. Washiteipit ja tarrat ovat luoneet vaihdellen pohjaa kalenterin toimiessa omalla tavallaan päiväkirjanani. Tämän vuoden 365 on saanut sivuilleen paljon sydäntäsärkevää vuodatusta ja hyviä hetkiä tuoden lohtua pimenevissä illoissa purkautuessani, mutta tarvitsin jotain uutta ja sen myös sain, täysin omasta tahdostani.

-Susanna

Arki vs Kalenteri

Postauksessa nähtävä Ajaston Time Square on saatu kaupallisessa yhteistyössä Ajaston kanssa.

Kiireinen arki on vienyt aikaa ja voimia kalenteriharrastukselta, vaikka viikonloppuisin olisi hyvin tilaa koristella ja pohtia kuluneen viikon tapahtumia. Todellisuudessa viikonloput menevät akkujen lataukseen ja sosiaalisiin tilanteisiin, jotka niin ikään ovat elämän tärkeitä elementtejä. Rakkaudesta kalenteriin ja sen koristeluun, mutta aika ei aina tahdo riittää sille rakkaalle harrastukselle. Ei, vaikka kuinka yrittäisi tehdä tilaa kalenterille, tai sen päivittämiselle. Toisinaan iskee myös jonkinlainen vastustelu päälle, eikä kauniita aukeamia tule valmiiksi, vaikka yrittäisi miten päin.

Arvaan, että tilanne on monelle tuttu, joten halusin nostaa sen esille ja näkyväksi. Toisaalta haluan lohduttaa kaikkia myös tämän kautta, ettei kalenterin tarvitse olla ajantasaisesti koristeltu mikäli arki ei anna siihen myöten. Haluan lohduttaa jokaista myös sen suhteen, että kalenteri voi kulkea mukana eräänlaisena muistilapputelineenä, jossa jokaisen muistilapun sanoma on tärkeä. Jokainen harrastaa tätä omalla tavallaan ja omin voimavaroin, joten kaikki on sallittua. Tämä on myös hyvä tapa toteuttaa itselleen armollisuutta ja lohduttautua, ettei kaikilla muilla ole kalenterit viimeisen päälle laitettuina joka viikko. Vaikka niin haluaisi ajatella.

Tällä hetkellä ihanat Ajastot (Time Square ja Project 365) kulkevat monta viikkoa jäljessä koristelujen osalta, kun taas bullet journal elää tätä viikkoa vahvasti mukana (kiitos Kalenterimanian Youtube-kanavan). Olen armahtanut itseäni siinäkin, ettei bujossa tarvitse olla koristeluja valmiiksi ja pelkät viikkopohjat riittävät. Aikaa koristelulle ja muulle oheistoiminnalle tulee vastaan myöhemmin. Olen vakavasti pohtinut tulevaisuuslokin käyttöönottoa bujossa, sillä se helpottaisi oman mielen painetta valtavasti.

Arjen ja vapaa-ajan yhdistäminen on osoittautunut siis todelliseksi haasteeksi, mutta näen tässä suuren mahdollisuuden harjoitella armollisuutta itseään kohtaan sekä keskeneräisyyden sietämistä. Vielä tulee sellainen tilanne, jossa ehdin koristelemaan useamman aukeaman eteenpäin ja täyttämään näitä viikkoja vain tapahtuneilla asioilla. Enkä epäile millään tavalla sitäkään, etteikö näistä kiireisistä viikoista olisi opittu jotain. Ainakin korvaamatonta oppia ovat olleet ajatukset omasta jaksamisesta, oman itsensä kuuntelu ja omien voimavarojen huomioiminen. Ja mieluummin koristelen kalenteriani hyvällä fiiliksellä, kuin väkisin ja uupuneena raskaan työpäivän jälkeen, kun mikään ei onnistu.

Muista olla itsellesi armollinen myös kalenteriharrastuksen suhteen. Koristelet kalenteria omien voimavarojen mukaan, eikä se tee sinusta yhtään sen parempaa tai huonompaa harrastajaa, jos koristelut laahaavat monta viikkoa jäljessä. Olet ihana juuri noin ja omien voimavarojesi kanssa. Kiitos, että olet.

Rakkaudella ja armollisuudella, Terhi