Avainsana: ajasto note mini

Plan with Suvi – Note Mini

Postauksessa näkyviä leikekuvia, sivellinkyniä ja tarroja ostettu kaupallisessa yhteistyössä Klemmarikellarista

Lämpimästi tervetuloa tuunaamaan kanssani pikkiriikkiseen Note Miniin kaksi aukeamaa! Minulle on syntynyt kelpo rutiini aukeamien luomiseen ja esittelen sen nyt teille.

Kun pääsen niin sanotusti asian äärelle, otan föliin hyvää juomista tai pientä naposteltavaa, yleensä kahvia ja Digestive -keksin. Sen jälkeen esiin kaivetaan washiteipit ja mieluisa tarrakirja.

Kaivan esiin seuraavat tyhjät viikot, ja kumitan tarvittaessa rakkaan tyttäreni tekemät harakanvarpaat. Nyt on kerran käynyt niin, että kumitin myös kohtuutärkeän menon lisäämättä sitä enää takaisin, joten varmuuden vuoksi pidin lähellä ruutupaperia, johon kirjasin kaikki pois pyyhkimäni oikeat asiat siksi aikaa kun tuunasin aukeamia.

Tuunaukseni peruspilarina toimii kapeat washiteipit, joilla rajaan pystypäivät. Washiteipin väri puolestaan toimii perustana koko aukeaman värimaailmalle. Joskus käy kuitenkin niin, että tuunauksen edetessä nypin lopulta jotkut teipit kokonaan pois, mutta näille aukeamille kaikki alkuperäiset teipit jäivät.

Washiteippien jälkeen kiinnitän aukeamalle valitut tarrat tai leikekuvat, tässä ensimmäisessä aukemassa käytin Craft O’Clockin itseleikattuja kurpitsakuvia ja tyttöä sateenvarjon kanssa. Yleensä käytän liimakynää, mutta nyt käden ulottuvilla oli nopeammin teippirolleri.

Ikään kuin boksitarrojen tilalla käytän usein Zig Clean Color Real Brush-sivellinkyniä. Maalaan siis kynällä ”lootan”, johon sitten kirjaan esimerkiksi tyttäreni hoitoajat tai muut menot.

Kerrankin todella innostuin tuunaamisesta ja siksi tähän postaukseen syntyi kaksi aukeamaa. Jälkimmäiselle osui täysikuu nimeltä Maissikuu, joten lähdin kuutarralla hakemaan fiilistä aukeamaan. Peitin kokonaan yläreunan alkuperäiset merkinnät washiteipillä, ja tein ne sitten uudelleen pikkuisten viiritarrojen ja Sharpien permanenttitussin avulla. Ja joo, kuultavathan nuo alkuperäiset tekstit läpi, mutta en jaksa siitä niin kovasti välittää.

Sama sivellintussitemppu tapahtui tällekin aukeamalle, ja kuutarran kaveriksi valikoitui ”me time”-tarra. Itsestä huolehtiminen on läpi lasteni vauvavuosien ollut tärkeä teema, jota yritän ylläpitää eri tavoin; tuunaushetket, rauhalliset suihkut, yksin kaupassa käynti, kavereiden näkeminen, psykiatrisen sairaanhoitajan tapaamiset jne.

Ja tässäpä olisi kaksi tällä kertaa valmistunutta aukeamaa! Kalenterimanian YouTuben puolelta löytyy useampi tekemäni Note Mini -tuunausvideo, ja yritän nyt kerätä rohkeutta tehdä voiceoverin seuraavalle tuunausvideolle. Katsotaan kuinka käy!

Tuunailuterkuin, Suvi

Ei tupa- vaan tuunausjumi

Heippa taas! Tällä kertaa en avaa käsilaukkuni sisältöä. Haluaisin avata kalenterini sisältöä, mutta juttu on niin, että tyhjyyttä se vain huutaa. Älkääkä käsittäkö väärin – on siellä merkintöjä, kiireessä hutaistuja harakanvarpaita, vaikka millä mitalla. Perinteinen kalenteri on ja tulee aina olemaan ensisijainen arjenhallintavälineeni, vaikka käytössä on myös perheen kesken jaettu FamilyWall-sovellus. Juuri nyt elämä on tuonut eteen pääasiassa kaikkea hyvää. Menemistä, näkemistä, menemättä jättämistä, kokemista ja tekemistä. Kotona ollessa hoidan lapsia ja kotiaskareita, ja tosi usein päädyn iltaisin neulomaan ja pläräämään puhelinta, vaikka olisikin aikaa tuunata tai hypistellä tavaroita. Ensin ajattelin vain, että no menkööt kesän yli näin, mutta nyt alan taas kaivata keittiönpöydän ääreen tarrojeni kera. Tietty lähenevä syksy saa minussa aina aikaan tiettyä levottomuutta, mutta pikkuhiljaa alan taas käpertyä kahvikuppini ja fleecevilttieni kanssa sohvannurkkaan eikä hinku ulos maailmaan ole enää niin suurta.

Meillä on nyt alkamassa vanhempainvapaani viimeinen etappi, eli se, kun esikoinen menee päiväkotiin ja minä ja kuopus ollaan vielä vuoden loppuun asti kotona. Harras toiveeni onkin, että niinä muutamana päivänä viikossa, kun olemme kuopuksen kanssa kaksin, voisin vähän taas uppoutua tarrojen ja washiteippien maailmaan. Rohkaistuin osallistumaan kirjanmerkkivaihtoonkin, eli ainakin yksi elokuinen päiväkotipäivä on pyhitettävä askartelulle. Olen myös hankkinut pikkuhiljaa kasvavalle taaperolle arsenaalin askartelua varten, joten häntäkin on kiva ottaa puuhiin mukaan – sitten kun kaikki arvokas on ensin nostettu pienten tahmatassujen ylttämättömiin.

Tätä kirjoittaessani on viikonloppuna tulossa pitkästä aikaa pieni kahvilamiitti Turussa, johon yritän päästä käymään. Ehkä samanhenkisten ja rakkaiden ystävien näkeminen rakkaan puuhan parissa toimii hellänä tuuppauksena takaisin kaninkoloon!

Rakkain terveisin Suvi