Avainsana: ajanpuute

Kalenteri on kalenteri

Sekä Kalenterimanian Facebook-ryhmässä että ylläpidossa on viime aikoina ollut yllättävän paljon puhetta inspiraatiokadosta, ajanpuutteesta sekä ylipäätään vaikeuksista hypätä kalenteriharrastuksen pariin. Tämä sama on valitettavasti pätenyt myös minuun, mikä on toisaalta antanut hyvän hetken myös ajatella kalenteria toiselta kantilta. Kalenterointini on kaiken kiireen ja väsymyksen keskellä sisältänyt muutaman kuukauden ajan vain työvuorojen merkkaamista omaan mukana kulkevaan Midoriini ja keittiön seinällä roikkuvaan perhekalenteriin.

Palasin töihin maaliskuun alussa hoitovapaalta ja nyt elo-syyskuun vaihteessa myös mieheni palasi lyhyen hoitovapaan jäljiltä takaisin sorvin ääreen, mikä tarkoitti meillä ihan uudenlaisen arjen alkua tyttäremme aloittaessa päiväkotia. Molempien vuorotyöt tuovat pakkaan vielä omanlaisensa haasteen, joten huomasin yhtäkkiä olevani tilanteessa, että kalenteri on ihan oikeasti oltava toimiva eikä vain esteettisesti silmää miellyttävä kokonaisuus.

Yhtäkkiä pelkkään mustaan kynään luottanut joutui kaivamaan värilliset kynät penaalista ja lähteä värikoodaamaan molempien työvuoroja, tytön hoitoaikoja ja sitä, kumpi hoitaa viennin taikka päiväkodista noutamisen. Tätä menetelmää on nyt kulunut kuukauden päivät ja ainakin toistaiseksi se on toiminut yllättävän hyvin. Samaiset värit ovat myös siirtyneet Midorini sivuille, jotta pystyn tarvittaessa tarkistamaan mukana kulkevasta kalenteristani hakuaikoja tai puolison töitä.

Vaakasivut minulla eivät vieläkään toimi oman ajatusmallini kanssa, mutta olen pärjännyt tähän saakka, joten menemme hammasta purren vuoden loppuun saakka tällä kokoonpanolla. Hobonichini koki kahden kuukauden mittaisen hiljaisen kauden ja olenkin sitä nyt yrittänyt palautella päiväkirjamaisesti takaisin osaksi arkeani. Mutta tärkeimpänä on kuitenkin se, että kalenteri on ensisijaisesti kalenteri. Kalenteri on ajanhallinnan väline.

Haluankin siis muistuttaa Sinua siellä ruudun takana, että mikäli kalenterin koristelu on tuntunut välillä ylitsepääsemättömältä, se on täysin okei. Kalenterisi tarkoitus on auttaa sinua arjessa ja jos arki näyttää siltä, että aikaa taikka voimavaroja ei löydy sen koristeluun, silloin sen koristelu ei auta sinua arkesi hallitsemisessa. Ota siis syvä henkäys, ehkä toinenkin, ja käytä kalenteria siitä huolimatta. Tämän harrastuksen parhaita puolia on se, että se odottaa siellä pidemmänkin tauon jälkeen, yhtä lailla kuin ihana yhteisömme, maniaperhe, sitä hetkeä, kun olet valmis palaamaan.

Lempein terveisin, Laura S.

Kalenteriharrastuksen kulmakivet – Mira

Huomenta torstaihin! Tänään jutellaan kalenteriharrastukseni kulmakivistä, jotka kieltämättä ovat muuttuneet vuosien varrella. Vielä muutama vuosi taaksepäin olisin vastannut saman tien, että tarrat. Mutta nyt, nyt on pakko ihan pysähtyä miettimään.

Luonnollisesti ensimmäinen on itse kalenteri. Olen testaillut kaikenlaista vuosien varrella, mutta tässä kohtaa kun, ruuhkavuodet painavat päälle, on pakko myöntää, että käytännöllisyys edellä mennään. Olen aina ja ikuisesti kiitollinen Emmille, joka päätti täysin odottamattomasti ilahduttaa mua Hobonichi Techolla. Koska SE todellakin on täydellinen kalenteri kaaoksen hallintaan.

Toiseksi sanon kynät, erityisesti Micronit. Kyllä, kyllä, varmasti ainakin ryhmäläiset tietävät, että rakastan palavasti myös Tombown kyniä, mutta muistiinpanoihin Micronit ovat parhaita. Vuoden alussa aloitin värikoodauksen, mutta hyvin nopeasti luovuin siitä, koska sille ei ole aikaa.

Kolmas asia, jonka haluan nostaa esiin, on ystävät. Olen saanut suorastaan vuorellisen ihania ihmisiä elämääni Kalenterimanian ja kalenteriharrastuksen kautta. Korona vei meidät vahvasti erilleen, emme ole enää kerääntyneen yhteen tuunaamaan, mutta toivon että sekin aika pian taas koittaa. Kaipaan todella paljon sitä, että ystäväni istuvat keittiössäni kahvikuppien ääressä ja kalenterit edessä.

Neljäs asia on inspiraatio. Ilman sitä ei tule tehtyä mitään ja se onkin ollut pitkään kadoksissa. Se on myös kytköksissä viidenteen asiaan eli aikaan. Jos ei ole aikaa istua alas ja etsiä inspiraatiota netin syövereistä, ei kalenterille tapahdu mitään visuaalista. Ja juuri nyt elämme sitä aikaa. Välillä jossain energiapuuskassa siivoan työpöytäni ja lätkin parit tarrat kalenteriin, mutta siinäpä se. Toivottavasti kevät tuo enemmän aikaa ja inspiraatiota.

-Mira