Harmittelin itsekseni, kun en älynnyt tilata kalenteriini sulkunauhaa samalla kun tilasin itse kalenterin. Kaikilla oli kivoja sulkusysteemejä ja tuntui siltä, että tarvitsen sellaisen elämääni. Heti. Välittömästi. Mikäpä olisikaan nopeampaa kuin tehdä itse? Kuvia en ikävä kyllä ottanut tekovaiheista sillä tätä tehtiin keittiön lattialla klo 23 jälkeen tiistai-iltana. Minkäs tuolle ajalle ja paikalle voi kun inspiraatio iskee? Halusin tehdä sulkumekanismin, joka olisi minun näköiseni eikä toista samanlaista tulisi heti vastaan missään. Omannäköinen ja toimiva – siinä minun kaksi tavoitettani!
Yläkerran vaatehuoneessa oli ompelurasia, joka oli täynnä nappeja. Löysin sieltä vanhan farkkujen napin. Siinä oli jotain viehättävää ja vaikka se oli kahdessa erillisessä osassa, päätin, että siitä minä väännän sulkumekanismin. Vaikka väkisin. Sen jälkeen nappasin vanhasta Traveler’s Notebookista ylimääräisen mustan kuminauhan pois ja katsoin, että se suunnilleen riittää a5-kokoiseen kalenteriini. Näin minulla oli tarvittavat elementit kasassa.
”AJ toteuttaa” on meillä kotona jo vähän vitsi, sillä tosipaikan tullen projektit eivät aina kuitenkaan onnistu yksin. Tarvitsin farkun napille takaosan. Takaosan, joka olisi isompi kuin päällä oleva nappi. Tämä ihan siksi, ettei sulkukuminauha vedä nappia kumoon kun se on tarpeeksi kireällä. Mies sen keksi: kolikko sopisi farkun napin rouheaan olemukseen. Sain valita kolikon mieheni kokoelmista. Valitsin vanhan, kuluneen markan. Nyt oli löydetty se puuttuva palanen, joka vielä tarvittiin suunnitelman toteuttamiseen.
Otimme tarvikkeet käden ulottuville ja kävimme hommiin! Puulevyn päällä, noin 2 millimetrin poranterää käyttäen porasimme napin kannan mentävän reiän keskelle markkaa. Vasaralla napauttamalla saimme napin menemään rei’ästä läpi niin, että se tuli toiselta puolelta ulos. Napin vastakappale asetettiin kohdalleen ja papukaijapihdeille puristimme vielä kaikki kolme kappaletta kiinni toisiinsa niin tiukkaan kuin vain saimme.
Kuminauhan sidoin nappisysteemin kantaan, markan ja päällä olevan kappaleen väliin. Toiseenkin päähän kuminauhaa tuli solmu ja tähän olisin toivonut muuta ratkaisua. Tällä mallilla sulkumekanismiin tuli kaksi solmua ja niiden piilottaminen vaatii hieman asettelua joka kerta kun mekanismia laitan kiinni. Tällainen pieni kauneusvirhe ei monestikaan satu muiden, kuin tekijän silmään. Kauneusvirheestä huolimatta pidän kovasti lopputuloksesta eikä heti tule samanlaista vastaan missään.
Tarpeesta syntyi idea ja ideasta tällä kertaa jopa valmis lopputulos! Se ei aina ole niinkään sanottu kaikkien projektieni kohdalla, mutta tällä kertaa päästiin tavoitteeseen. Toivon, että postaus oli selkeä ja että vinkistäni on teille inspiraatiota!
-AJ
