Vietimmepä kesällä tyttären kanssa pari päivää yhdessä. Kuinka ollakaan, kalenterimaanikoita kun molemmat olemme, yksi ilta hurahti vallan askartelu- ja tuunailupuuhien parissa. Inka ehdotti, että koristelisimme toisillemme viikkoaukeamat tn-vihoistamme. Niinpä kumpikin valkkasi omista kalentereistaan sopivan aukeaman ja aloimme toimeen.

Halusimme tehdä tämän niin ettei kumpikaan näe mitä toinen tekee. Kaikesta tuunausromppeesta oli helppo väsätä ”muuri” välillemme, vastakkain kun saman pöydän ääressä olimme. Välillä piti kuitenkin varmistaa: ”Et kai vaan kurki ?” Pienen hetken aluksi oli sellainen olo, että ”apua, mitä mä uskallan tehdä.” Mutta kun sitten sai aloitettua, ei se tuntunutkaan enää hankalalta.

Aika vierähti tuossa puuhassa nopeasti, kaiken kaikkiaan siinä taisi vierähtää pari tuntia.

Kumpikin sai -yllätysyllätys-vaaleanpunasävyisen aukeaman ja olimme molemmat ihastuneita. Ihastusta herätti myös se, miten erilaisilla tyyleillä koristelimme ja tulos oli miellyttävä. Olemme viettäneet monia hetkiä kalenteripuuhien parissa. Voisi ehkä jopa sanoa että tämä yhteinen harrastus on lähentänyt meitä.

Kuinka moni teistä tuunailee äidin, tyttären, ystävän tai muun läheisen kanssa? Entä koristeletteko toisillenne kalenteriaukeamia? Minulla vaihtui syksyllä tn-kalenteri miniplanneriin, johon heti pyysin Inkaa koristelemaan yhden aukeaman ja ihana tuli siitäkin.

Tiia M.

KUVAT: INKA PAAVILAINEN