Postauksessa näkyvät Aura-tuotteet saatu yhteistyössä: Ainoa / Auranotebook
Helou helou helou! Täällä kirjoittaa innostuksesta täristen Inka. Innostuksesta, fanituksesta, siitä tunteesta kun joku ”on vaan niiiiiin siistiä!!”. Tämän postauksen innostuksen sekä inspiraation lähde on Aino, tuo huikea nainen muunmuassa sellaisten ihanuuksien takaa kuin Ainoa, Aura Notebook ja Oot niin ihana. Edellämainitut ovat varmasti kalenterimaanikko-näkökulmasta katsottuna niitä tutuimpia.
Oma fanityttöyteni juontaa juurensa kuitenkin hieman kauemmas, kun kukaan ei vielä tiennyt originaalistakaan Aurasta vielä pihaustakaan. Visuaalisesti vaativa -blogi on nimittäin se paikka, missä olen itse ensimmäisen kerran törmännyt ja ihastunut Ainon tyyliin tehdä asioita. Niin visuaalisesti, kuin kirjallisestikin ilmaisemalla. Eikä se ihastus ole VUOSIEN kuluessa laantunut tippaakaan – päinvastoin. Enkä tiedä tuleeko se koskaan laantumaankaan, mutta onneksi se ei haittaa!
Olen niin monta kertaa viime aikoina pysähtynyt ihmettelemään, että miten olen päätynyt tähän että saan tehdä yhteistyötä ihmisen ja yrityksen kanssa upeiden tuotteiden tiimoilta, sellaisen jota olen hiljaisena fanityttönä ihaillut kauemmin kuin muistan. Kalenterimanian taikuutta, sitä sen täytyy olla. Tai jonkin muun sorttista magiaa, ehkä moon made me do it..? Jokatapauksessa aivan uskomaton tilaisuus, ja ennenkaikkea inspiroiva! Uusimmat Aura-tuotteet, eli Aura Notebook Elements A6 -vihot, Aura Notebook A5 Monochrome Slim sekä Aura Miracle Lines korttipakka ovat tuoneet omaan tuunailuuni aivan uusia ulottuvuuksia. Ne saivat minut palaamaan Traveler’s Notebookin käyttäjäksi, ne ovat saaneet tutkimaan maagisia aiheita, sekä kirjaamaan ajatuksia ylös uudella tavalla. Ja ne saivat takaisin jo jonkun aikaa hukassa olleen i n n o s t u k s e n. Rakastan ja olen kokoajan rakastanut kalenteriharrastusta, mutta sellainen uuden oman jutun löytämisen aikaansaava ilon roihahdus on loistanut tovin poissaolollaan – ennen tätä! Ja uskon vahvasti että siihen, että tuotteilla voi olla tälläinen vaikutus, vaaditaan niiden takana olemaan juuri oikeaa ihmistä. Sitä joka osaa suunnitella, viilata ja tuoda eloon juuri oman visionsa. Ja sitä Aino edustaa omissa silmissäni likimain täydellisesti.
Aurat, julisteet, postikortit, vauvakirja (josta muuten tiedän sen että jos joskus saan lapsen, tulee tämä olemaan ENSIMMÄINEN hankinta!), kortit.. en lakkaa ehkä ikinä huokailemasta ihastuksesta niiden äärellä! Saatikka sitten Ainon omien toteutettujen sivujen ilmettä. Yksi omia tämänkin blogin lempipostauksistakin on muuten peräisin Ainon kynästä, ja sen voi lukaista *täältä*!
Nyt on ehkä aika lopettaa tämä postaus pikkuhiljaa tähän, ennen kuin fiilis alkaa mennä liian paljon karmivan stalkkeri-tasolle..
Kaikella rakkaudella, ei pelottavasti, vaan silleen kivalla tavalla,
Inka
Kuvaan ihan valtavia määriä muutenkin mutta aina välillä herään siihen ajatukseen, että siellä ne kuvat sitten lojuvat. Puhelimen, koneen tai kovalevyn uumenissa. Tällä kertaa halusin tallentaa ne hieman konkreettisemmin, joten päätin pitkästä aikaa päästää askarteluinnon valloilleen ja toteuttaa jotain kevyttä varsinaisten töiden ohella. Visuaalisen alan sekatyöläisenä aikaa on harvoin omille projekteille, joten tämän matkapäiväkirjan tekeminen toimi myös laatuaikana itseni kanssa.
Ideana oli tehdä asiat mahdollisimman helposti ja rennosti sen kummemmin stressaamatta materiaaleista tai lopputuloksestakaan. Asiakastöissä on aina budjetti, deadline ja monta mielipidettä, joiden seassa taiteilla, joten tällainen itselle tekeminen tuntuu aivan superrentouttavalta.
Kun maali oli kuivunut, kuivaharjoittelin kuvien asettelua jakamalla ne aukeama kerrallaan suurin piirtein paikoilleen. Tämä lähinnä siksi, että halusin matkalta samasta paikasta otetut kuvat samalle aukeamalle ja muutenkin jonkinlaisen löyhän aikajärjestyksen kuville. Kun suunnitelma oli selvä, nappasin paketillisen valokuvankiinnitystarroja ja pistin tuulemaan. Nämä pikkuruiset tarrat ovat aivan mahtavia kuvien kiinnittämiseen muuallakin, muistan nämä jo lapsuudesta, kun äitini kasaili erilaisia valokuva-albumeita ja ilahduin suunnattomasti, kun huomasin Suomalaisen kirjakaupan myyvän näitä edelleen. Käytän samoja tarroja myös bujossa, kun haluan kiinnittää sinne jotain.
En halunnut varsinaisesti kirjoittaa albumiin kovin pitkästi vaan pitää sen selvästi kuvapäiväkirjana. Joitain avainsanoja, paikkoja ja päivämääriä halusin kuitenkin kirjata ylös ja sen toteutin yksinkertaisesti dymolla. Rouhea musta dymoteippi sopi mainiosti tummanpuhuvan albumin kuvateksteiksi. Jätin myös tilaa matkakumppanin eli miehen teksteille, dymolla niitä on helppo lisätä vielä myöhemminkin.