Avainsana: aamusivut

Kirjoittajan bujo

Harrastajakirjoittajana ja sanataideohjaajana halusin oman muistikirjan kirjoittamista varten. Niinpä aloitin viime vuonna kirjoittajan bujon.

Kotiutuuko listahirmu bujoiluun?

Rakastan listoja. Luulin, että bullet journal olisi aivan ehdottomasti ja täydellisesti minun juttuni. Yritelmäni laatia bujo kalenteriksi oli kumminkin niiiiiin sillisalaatti, ettei siitä tullut oikein mitään. Vähän budjettia, pikkuisen suunnittelua ja jokunen ruokalista, MUTTA. 

Joku esitteli päiväkirjabujon idean, ja siitä innostuin enemmän. Kun silloisessa työssäni tuurasin muita milloin missäkin, oli oikein kätevää laatia päiväkirjamaiset listat viikoksi kerrallaan. Vaan sekin jäi.

En suostu luopumaan erillisestä päiväkirjasta, enkä siedä ajatusta, että päivittäinen kirjoitustila on etukäteen säännelty. Pitää saada riipustaa vaikka kymmenen sivua, jos niikseen tulee, tai tyytyä kymmeneen sanaan, kun sydän on liian täynnä. 

Mutta kirjoittaminen! Koska ajattelen parhaiten kynä kädessä, ja joitakin juttuja olisi paras muistaa ajoissa, tuumin kokeilla, millainen kirjoittajan bujosta tulisi.

Mikä kirjoittajan bujo? 

Aloitin 2023 kirjoittamisjuttuihin oman muistikirjan, paksun ja herkän roosan Leuchtturmin bullet journalin. Työmatkani on melko pitkä, joten bujo kulkee usein mukana (tauolla runotyötä!) ja rähjääntyy reissussa. Kierreselkäistä en voi ajatellakaan.

Kynästäni tulee vain sanoja: piirtäminen on pakkopullaa. Koska kirjoittaminen on minulle kaikkein suotuisin ja turvallisin tapa ilmaista itseäni, uskallan kirjoittajan bujossani kokeilla edes vähän,  millaista on vetää kuukausinäkymän päivät vapaalla kädellä. Uskallan vähäsen kohdata ja käsitellä sitä häpeää, että visuaalisen maailman asukkina en ole visuaalinen ihminen. Itsellenihän sentään vain muistikirjaa muokkaan.

Aloin koota kirjoittajan bujoa omin neuvoin. Ei käynyt edes mielessä tutkailla, mitä väki harrastebujoihinsa ylimalkaan sisällyttää. 

Niinpä bujoiluni on vieläkin haparoivaa.  Teen jonkinlaisen kuukausinäkymän, jonka koristelen jotenkin kirjoittamiseen tai lukemiseen sopivasti. 

Listaan kiinnostavat kirjoituskilpailut ja tekstien palautuspäivät. Näkyypä kalenterissa nyttemmin silloin tällöin Kalenterimanian blogin jäsenpostauksen palautuspäiväkin.

Kun on kirjoittamispäivä, laadin työlistan tai merkitsen, mitä sain kyhätyksi. Kenties päiväsivulle tulee kumpikin: työsuunnitelman kohdat saavat eteensä tarran, kun olen tarttunut toimeen ja nakuttanut ne.

Omia kirjoitushaasteita

Marraskuussa 2023 asetin tavoitteeksi kirjoittaa joka päivä. Kirjoittaisin vaikka vain aamusivut tai päiväkirjaa, mutta jotain päivittäin. Jos runot tai tarinat etenisivät, aina parempi. 

Tyyli ja tapa hakusessa

Alkuvuodesta 2024 käytän Moleskinen muistikirjaa. Etsin tyyliäni edelleen.

Kirjoituskilpailun lisäksi kalenteriaukeamalle ovat ilmaantuneet runoillat. Koristelussa palvelevat enimmäkseen tarrat ja teipit, kuten aina. 

Mitä sinä seuraat harrastebujossasi? 

Aloitin uutena juttuna aamusivuseurannan. Aamusivuthan ovat kirjoittamisen opettajan Julie Cameronin idea. Tarkoitus on kirjoittaa kolme sivua tajunnanvirtaa mahdollisimman pian heti herättyä. Toisinaan jatkan koristelemalla vielä yhden sivun.

Vuorotyöläiselle homma on hieman haastava. Mietin, pitäisikö seurata sitä, kirjoittaako aamu- tai iltapäiväsivuja, ja miten vuorokaudenaika vaikuttaa. Muuttuuko tajunnanvirtaa sisältö enemmän sen mukaan, onko tapa säännöllinen, vai kirjoitusajan mukaan? Kunhan jonakin hetkenä päivittäin saisi tajunnanvirtapurskahduksen paperille, luovuus pysyisi auki.

Nyt olen alkanut kirjoittaa aamusivuja bujoon sen sijaan, että käyttäisin päiväkirjaa tai erillistä vihkoa. Niinpä meneillään oleva Moleskine ei riitä kuin ehkä kevääksi. 

Jokohan seuraavassa, kolmannessa kirjoittajan bujossani olisi selkiytynyt, yhtenäinen rakenne? 

Joitakin ideoita löysin tästä Writer’s notebook -blogikirjoituksesta.

Mitä sinä ehdottaisit kirjoittajan kesäbujoon?

Kirjoittamisen ja koristelun iloa sinulle edelleen! 
-Anna

Onnistumiset – Milja

Postauksessa mainittu aamusivuvihko saatu / Ainoa

Meillä on jo muutama viikko päästy kanssaelämään ylläpidon iloisia, pieniä ja suuria onnenhetkiä kalenteriharrastuksen tiimoilta tämän haasteen myötä. Tänään jatketaan sillä tuttuun tapaan, eli omat onnistumiset kehiin.

En ole ollut kovin aktiivinen kalenteripuuhauksen kanssa, joten sain pohtia tätä haastepostausta urakalla. Mikä lasketaan onnistumiseksi? Ensin mieleen välähtivät Caritan upeat maalaukset ja rohkeus lähteä niihin mukaan, ja seuraavana oma harppaus tuntemattomaan – aamusivut. Kirjoitin Ainoan järjestämästä aamusivuhaasteesta juuri noin viikko sitten, niin en halunnut kirjoittaa koko postausta pelkästään siitä. Lähteminen mukaan tuohon haasteeseen oli kuitenkin hämmentävä ja onnistunut veto itseltäni, joten yksi onnistumismitali itselleni aamusivuhaasteen suorittamisesta – kuten myös ihan haasteeseen lähtemisestä.

Kalenteri on haudattuna jonnekin työpöytäni syövereihin, enkä muista viimeisintä kertaa kun olen sinne ylipäätään mitään edes kirjoittanut. Tämä rajoitti aika paljon muiden onnistumisten määrittelemisessä, sillä en voi vain napata tyhjentynyttä tarra-arkkia ja uusien tekniikoiden käyttöä, koska semmoisia ei tässä taloudessa ole nähty kuukausiin. Sen sijaan onnistunut yllättäjä löytyi tällä kertaa tyhjien vihkojen lomasta. Olen ottanut käyttöön useamman vihkon, muistikirjan ja tarralappusetin!

On järjetöntä onnistumisen iloa tuova fiilis täyttää tyhjänä ammottavia vihkoja edes jollain. Uskoisin, että tässä porukassa niitä tyhjiä vihkoja on ihan naapureillekin asti jaettavaksi, joten on joskus suotavaa ottaa niitä käyttöön asti. Ihanan keltaoranssi Leuchtturm1917-muistikirja on ensimmäinen lettuni, ja alempi vihko on tullut joskus kirjaboksista itselleni. Nämä vihkot pitävät sisällään kahta aktiivista pöytäroolipelihahmoani, ja kulkevat enemmän tai vähemmän viikottain seikkailuissani mukana. Vihkoissa on hahmoluonnoksia, taustatarinoiden yksityiskohtia, pelikertojen tapahtumia ja hauskoja hetkiä.

Viimeinen onnistuminen mitä haluan tuoda esiin tässä postauksessa on niinkin yksinkertainen, kuin seinäkalenterin seinälle laittaminen. Löysin tämän kirjateemaisen kalenterin siivotessa, ja päätin naputtaa sen samantien seinälle. Mitään merkintöjä tässä ei vielä ole, mutta olen silti iloinen, että sain sen seinälle jo helmikuussa, eikä niin että löydän kalenterin pölyttyneenä laatikosta joskus kesällä.

Tällaisia pieniä onnistumisia löytyi tällä kertaa. Kaiken ei aina tarvitse onneksi olla sen suurempaa.

– Milja