Avainsana: A6

Nanna ensiaskeleet bujoiluun

Niin siinä vaan kävi, että Facebook-ryhmässä valloillaan oleva joulubujo-intoilu sai minutkin sekoamaan päästäni. Huomasin eksyväni yhä useammin selaamaan bullet journal -kansiota ja Pinterestiä. Nopeasti huomasin ”tarvitsevani” joulubujon itselleni kaikilla herkuilla, eikä tietenkään kotona valmiiksi olevista muistikirjoista mikään kelvannut. Lopulta tilasin itselleni Chic Companyltä Artebenen A6 kokoisen Black & Gold muistikirjan. Sen roiskeinen kansi ja kullattu selkämys veivät välittömästi sydämeni.

Pidän bujoa täysin vapaana alustana toteuttaa itseäni. Ylipäätään bujoilussa minua eniten kiehtoo rajaton vapaus sen toteuttamisessa. Ymmärtäessäni, ettei ole oikeata tai väärää tapaa, päätin unohtaa kaikki säännöt ja aiemmin näkemäni. Hautasin ajatukset avainsivusta ja asioiden tarkasta jaottelusta. Se ei tuntunut missään kohtaa omalta. En ole millään muotoa järjestelmällinen ihminen, eikä silloin bujonikaan tarvitse olla sitä. Joku viisas sanoikin, ettei järjestystä hirveästi tarvitse miettiä: sen kuin ottaa vaan seuraavan tyhjän sivun.

Avasin tyhjän pisteaukeaman puolivälistä muistikirjaa. Ensimmäiset tekemäni sivut revin pois, koska sisälläni asuva itseään ruoskiva perfektionisti ei ollut niihin tyytyväinen. Vähitellen opin olemaan itselleni armollisempi ja hyväksymään myös ne vähemmän omaa silmää miellyttävät aukeamat. Bujoillessa saan toteuttaa ne villeimmät ideani joita en koskaan kalenterissani tekisi. Haluan bujon olevan minulle tärkeitä asioita varten. Olipa ne sanoja minulle merkittävistä biiseistä, joululahjalista tai hyväksi todettu resepti, kaikki mahtuvat samoihin kansiin.

Olen vielä pysytellyt melko turvallisissa materiaaleissa bujoilessa. Teippitarhalta aiemmin ostamani washit ovat olleet kovassa käytössä.

Innostuminen bujoilusta herätti minussa pitkään nukuksissa olleen palon piirtämiseen. Olin lapsena värityskirjojen suuri ystävä ja tykkäsin pirtää mallista asioita. Nyt bujossani pääseen toteuttamaan myös tätä puolta itsestäni. Löysin siis myös viimein käyttöä aiemmin ostamilleni Tombow sivellintusseille joita saa esimerkiksi Vihkokaupasta.

Kokeilemalla itselleen epämiellyttäviä asioita voikin huomata pitävänsä niistä.
Olkaa rohkeita! 

xoxo Nanna

Aiemmin bujoilun säännöttömyydestä on kirjoittanut ihana voimanainen Aino.

Kalenterimania muuton keskellä

Heippa hei! Ryhmässä olenkin jonkin verran kirjoitellut muutto- ja remppakuulumisia päivittäisissä off topic -ketjuissa, joten ainakin osalle teista tilanteeni on tuttu. Kerrataan kuitenkin vielä tilanne, jotta kaikki pääsevät kärryille skenaariosta josta kirjoitan. Eli; ostimme viime kuussa avomieheni kanssa talon. Ensimmäisen OMAN asunnon. Saatiin kaupat tehtyä, ja avaimet uuteen kotiin elokuun puolen välin kieppeillä. Nykyisestä asunnosta meillä on aikaa lähteä syyskuun loppuun asti. Eihän tässä mitään, mutta tokihan me päätimme hieman remontoida taloa ennen muuttoa.

Alunperin piti ihan vain maalata seiniä, ja vaihtaa kulunut parkettilattia laminaattiin parista huoneesta. Sitten alkoi se ”no mutta entä jos vielä lisäksi..” -projektien salakavala kertyminen aloitettujen ja tehtävien hommien listalle. Tässä kohtaa päästäänkin postauksen ydinkysymyksen äärelle – kuinka mahduttaa kalenterimania remppa-muutto-säätö-kaaokseen? Kaupantekopäivästä asti ovat päivät menneet hyvin pitkälti samaa kaavaa; töitä, koiran hoito, remppaa, koiran kanssa koirapuistoon. Illat ovat venyneet vaihdellen pitkiksi sekä erittäin pitkiksi, ja vapaapäivinäkin on tekemistä löytynyt kummasti muualtakin kuin askartelupöydän äärestä.

Ovatko minun kalenterini nyt sitten aivan kaljuja ja unohdettuja? Myös omaksi yllätyksekseni voin vastata että eivät ole! Tai no, yksi viikko, jonka olin suurimmaksi osaksi kuumeessa, on kyllä melkoisen valju. Mutta on sielläkin teippejä ja tarroja kipeänä-merkintöjen lisäksi.

Ennen remppahommien aloittamista surin jo etukäteen (koska mikä olisikaan hauskempaa kuin asioiden etukäteen märehtiminen), kuinka bullet journalini varmasti jää aivan tyhjäksi, kalenterini jää hunningolle kokonaan ja unohdan varmaan mennä töihinkin kun enhän millään kerkeä työvuorojakaan kirjoittamaan mihinkään ylös. Toisin on kuitenkin ilokseni käynyt.

Alunperin suunnittelin kovasti ottavani saman strategian muuton keskellä kalenterointiin kuin Suvi ja pakkaavani Survival Kitin tuunaustarvikkeista. Ja ihan käytännössäkin tätä kyllä kokeilin – en vain löytänyt tarpeeksi itsehillintää pakata pois niin paljoa tavaraa kuin ehkä olisi pitänyt, jotta olisin voinut sanoa kasanneeni vain tärkeimmät asiat selviytymispaketiksi. Mutta ainakin sain aloitettua askartelutarvikkeiden pakkaamisen vaikka niitä reilusti vielä esille jäikin!

Miten sitten oikein olen saanut täytettyä kalentereita, vaikka on tuntunut ettei siihen olisi ollut aikaa? Vastaus on erittäin, ehkä jopa ärsyttävänkin, simppeli. Olen yksinkertaisesti ottanut ”väkisin” ajan kalentereillekin, vaikka olisi väsyttänyt/pitänyt imuroida/voinut pakata hetken jotakin. Ja olen ollut todella tyytyväinen tähän ratkaisuun! Vaikka välillä on silmät jo lurpsaneet viimeisillä hereilläolominuuteilla bullet journaliin ostoslistaa päivittäessä, ja vaikka olisin ehkä saanut tuunailuun käytetyssä ajassa pakattua jo monta laatikkoa enemmän kuin nyt. Olen nimittäin saanut kalenteriharrastuksesta uskomattoman paljon energiaa. Juuri nyt, muun hektisen säheltämisen keskellä on korostunut kuinka tärkeää se oma, vaikka kuinka pieni tai lyhyt, hetki kalenterin ääressä voikaan olla. Puhumattakaan siitä, etten olisi varmaan vieläkään muistanut esimerkiksi tehdä osoitteenmuutosta, jollen olisi sitä useaan kertaan kirjoittanut ylös ja aina vain siirtänyt tekemättömänä eteenpäin viikkoaukeamilla!

Nyt on sovittuun muuttopäivään enään noin viikko aikaa, joten nyt alkaa pikkuhiljaa olla edessä se hetki, että ne loputkin tuunaustavarat on vain pakko pakata. En ole kalenterin aukeamia koristellut kuluvaa viikkoa pidemmälle, ja hieman huolehdin (taas etukäteen – tästä tavasta täytyy kyllä pyrkiä pois!), miten muistan jälkeenpäin niitä koristellessa, että millaiset fiilikset on olleet, mitä on tapahtunut, tai oliko päivissä hauskoja yksityiskohtia jotka tahtoisin merkitä vaikkapa juuri tietyllä tarralla. Rakensin itselleni bullet journaliin ratkaisun! Tällä hetkellä bullet journal-käytössäni on Artebenen A6-kokoinen pistemuistikirja. ”Normaalisti” olen tehnyt viikkonäkymän joko yhdelle sivulle, tai korkeintaan yhdelle aukeamalle. Nyt tein pari viikkoa eteenpäin niin, että jaoin viikon kahdelle aukeamalle. Näin sain reilummin tilaa per päivä. Nyt voin kirjoittaa päivittäin laajemminkin mitä on tapahtunut tai tehty – ja luntata näiltä sivuilta tapahtumat sitten kun on taas aikaa kaivaa uudessa kodissa askartelutarvikkeet muuttolaatikoista esiin ja koristella kalenteria ajatuksen kanssa. ❤

 

♡, Inka