Kukkuluuruu! Tänään ollaan kulttuurin äärellä, kuten jo muutamana edellisenäkin torstaina tämänkertaisen ylläpidon postaushaasteen tiimoilta. Valitsemani kulttuuri, josta ammensin inspiraationi löytyi yllättävän läheltä. 1-vuotiaan lapseni kanssa hoilatessa päivät pitkät päätin tuunailla lasten kulttuurista aukeaman ideoiden. Tarkemmin sanottuna inspiroiduin siis lastenlauluista, eritoten meidän taloutemme ikisuosikista, hittibändi Fröbelin Palikoista.
Ja kyllä täytyy sanoa, että tämä on yksi itseäni eniten huvittavista aukeamista, jota olen kuunaan kalenterin kansien väliin räpeltänyt. Ihan siis sen vuoksi, että jos joku olisi vaikka 2 vuotta sitten sanonut, että koristelen vielä oransseilla lasten yhtyeen maskoteilla sivuja omaan kalenteriini, olisin varmaankin nauranut räkäisesti. Mutta tässä sitä ollaan, päässä soi kohtalaisen nonstoppina kymmenen maukasta makkaraa ja meikä maalaispatonki värittelee oransseja möykkytyyppejä kesäkuiselle aukeamalle. Never say never!
Helou helou helou! Tämänkertainen perjantaipostaus on katsaus Ajaston somaan, pieneen ja persikkaiseen kalenteriin. Color A6 on saanut tälle vuodelle kaksi kaunista väriä. Toinen niistä on tämä tämän viikon esittelyn persikka. Sävy on superkaunis, omaan silmääni juuri täydellisen vaalea ja sopivan vaaleanpunaiseen taittava! Yllä olevasta kuvasta näkeekin, että personoin kalenteria ulkopuoleltakin snadisti tuunaamalla kannen tarralla. Tätä pikkuista on tarkoitus pitää ”kaikkiallamukana” -kalenterina, joten aika saa näyttää kestääkö tarra menossa mukana.
Kalenterin kuukausiaukeamien näkymän ruudut ovat omaan silmääni lähes hellyttävän pienet – olenhan tottunut itse aiemmin pienimillään A5-kokoisiin kalentereihin. Aukeaman tila on kuitenkin käytetty mielestäni oikein hienosti hyödyksi, ja mahdun kyllä ruutuihin merkkaamaan tarvittavat merkinnät. Kiva yksityiskohta on muuten se, ettei kalenterin tehostevärinä toimi klassinen punainen, vaan esimerkiksi viikonpäivät ovat sinertävän vihreää väriä. Sen sävy on myös mukavan murrettu, eikä siten hyppää räikeästi silmille. Tai riitele kovin helposti erilaisten tuunauksienkaan kanssa. Tykkään!
Viikkoaukeamilta löytyy pystypäivät, viikonloppu allekkain pienemmälle tilalle jaettuna. Arkipäivistä löytyy kellonajat, ja kokonaisuudessaan kaikki päiväsarakkeet on viivoitettu. Kuukauden nimi ja viikkonumerointi juoksevat aukeamien yläosassa. Kokonaisuudessaan melkoisen perinteinen viikkoaukeama siis. Mutta eikös se sanonta kuulukin, että älä korjaa sitä mikä ei ole rikki!
Perinteistä, taattua Ajastoa on kalenterin muukin sisältö: kansien välistä löytyy totuttuun tapaan vuosinäkymät sekä kuluvalle että tulevalle vuodelle, nimipäivälistaus sekä liputuspäivät. Kirjanmerkkinauha auttaa löytämään nopeasti kuluvan viikon. Takakannesta löytyy myös kätevä tasku, ja kynälenkki samaa tummempaa sävyä kuin kannen sulkukuminauhakin. Kannen sulusta nostan vielä itselleni mieluisan ominaisuuden esiin, kuminauhaa varten on kannen ylä- ja alareunoissa pienet lovet, joihin se sujahtaa mutkattomasti ja napakasti!
