Avainsana: A6 kalenteri

Mistä tunnistat Laura S:n kalenterin?

Ylläpidon torstain haastesarja alkaa olla loppusuoralla ja ollaankin päästy tutustumaan mukavasti koko joukon kalenterien ominaispiirteisiin. Jostain syystä minun oli hankala lähteä pohtimaan tätä haastetta ja niitä asioita, jotka kertovat kalenterin kuuluvan juuri minulle. Omasta mielestäni oma tyylini tehdä ei ole mitenkään poikkeuksellinen, vaikka olenkin Instagramissa saanutkin kuulla, että aukeamani ovat tunnistettavasti minun. Sitä varmaan sokeutuu omalle tekemiselleen?

Toki tylsänä tunnusmerkkinä kalenterissani on varmasti layout: pystypäivät ovat minun juttuni. Vaikka kuinka olen kokeillut vaakapäivällisiä kalentereita, en vain osaa hahmottaa siitä asioita ja asioiden merkkaaminen – koristelusta puhumattakaan – tuntuu todella haastavalta. Bujoillessa vaakapäiviä tuli jopa satunnaisesti käytettyä, mutta valmiskalentereissa pystypäivät ovat THE juttu.

Sama koristelutapa tuntuu seuraavan minua kalenterista toiseen nyt, kun olen käyttänyt valmiskalentereita vuodesta 2022 asti. Sitä ennen bujoaukeamani vaihtelivat paljon, mutta niissäkin oli nähtävissä paljon samaa mm. sivellintekstauksen myötä ja tarrojen olematon käyttö. Palatakseni kuitenkin tähän hetkeen: omien viikkoaukeamieni kulmakivenä on selkeästi tällä hetkellä washiteippien käyttö alareunassa. Hieman kalenterista riippuen washit ovat löytäneet tiensä myös yläreunaan.

Runsas tarrojen käyttö onkin nykyään myös iso juttu ja yhdessä vaiheessa yritin käyttää yhden tarra-arkin per viikkoaukeama, koska tarravarastoni ovat aivan luvattoman suuret. Kalenterikoon kuitenkin pienentyessä B6:sta A6:een, kokonaisen arkin upottaminen aukeamalle on ollut selkeästi haasteellisempaa. Samaten ero Sterling Inkin ja Take a Noten kanssa on esimerkiksi huomattava, kun toinen toimi tänä vuonna koristelukalenterina ja toinen funktionaalisempana arjenhallinnan välineenä (jota ei ollut tarkoitus alkuun edes koristella).

Mitään yhtenäistä genreä koristeluissani ei kuitenkaan ole nähtävissä. Rakastan tehdä sekä maanläheisillä väreillä ja kasveilla aukeamia että yhtä lailla pastellisilla sävyillä ja kawaii-henkisillä tarroilla aukeamiani. Tärkeintä on kuitenkin löytää teippien ja tarrojen välille jonkinlainen harmonia. Ja tärkeintä unohtamatta, todella usealta aukeamalta löydät mitä todennäköisimmin ruutuwashia.

Millaisia päivästä, viikosta tai kuukaudesta toiseen toistuvia juttuja sun kalenterista löytyy? Tule kertomaan ryhmässä meille lisää. – Laura S.

Perjantaipäiväkirja – Laura S.

Rakas perjantaipäiväkirja,

päivät tuntuvat sulautuvan tällä hetkellä toisiinsa. Välillä tuntuu siltä, että käyn autopilotilla, enkä muista mitä tein edellisenä päivänä. Arki rullaa eteenpäin kaikesta huolimatta varsin tasaisesti ja samoilla urilla päivästä toiseen. Siinä on tiivistetysti, mitä minulle tällä hetkellä kuuluu.

Yleensä olen aamuvuoroissa eli autoni starttaa pihasta 5:25 ja aloitan vuoroni 6:05. Työpäiväni hujahtavat välillä vähän liian kovallakin vauhdilla, enkä edes muista milloin viimeksi olisin päässyt lähtemään töistä ajallaan. Olenkin huomioinut tämän tyttäremme hoitoajoissa, ja lähtökohtaisesti suuntaankin suoraan (välillä kiirehtien) töistä päiväkotiin ja siitä kotiin. Puolisoni on tähän saakka tehnyt enemmän iltapainotteista vuoroa, joten usein olemmekin kaksin iltaan saakka. Nyt uhmaiän saavuttaneen taaperon kanssa pelkästään vaatteiden päälle saamisesta on tullut tahtojen taistelua. Ja minun surkeat hermoni ovatkin saaneet viime aikoina reippaat määrät harjoitusta.

Vaikka arki tuntuu paikka paikoin suorittamiselta, tiedän, ettei tämäkään vaihe kestä ikuisuutta. Teemme sen, mihin pystymme, ja kaikki ylimääräinen on vain positiivista. Ehkä kohta saan askarrella yhdessä tyttäreni kanssa ilman tahtotaaperon kiukunpuuskia, kun joku tarra ei irronnutkaan helposti. Kohta saan ehkä ottaa kalenterin pöydän ääressä esille ilman, että pitää varoa pienten (ja sitäkin nopeampien) sormien nappaavan kynän tai repivän sivun. Mutta tällä hetkellä voin vain hengittää lapsen sotkiessa kaikki paikat vesiväreillään ja hengittää vähän lisää itkupotkuraivarien saapuessa, kun joudun ottamaan samaiset värit pois niiden eksyessä koko ajan naamaan tai suuhun useista kielloista huolimatta.

Oma aika on luonnollisesti tällaisen arjen keskellä kortilla ja sijoittuu yleensä iltayhdeksän paikkeille. Illalla en jaksa suurempia projekteja enää aloitella, jotta pääsen nukkumaan ajoissa. Olen kuitenkin yrittänyt pitää päivittäistä journalointia yllä mahdollisuuksien mukaan – tässäkin armollisuutta harjoitellen. Ei ole yksi eikä kaksi kertaa, kun tekstini on alkanut sillä, että olen harmitellut väliin jääneitä päiviä. Olen kuitenkin huomannut, että tämä rutiini on saanut iltojani rauhoitettua ja tämä yhdistettynä painopeittoon, on nukahtamiseni helpottanut huomattavasti aiemmasta tuntien pyörimisestä.

Armollisuutta ja hengittämistä harjoitellen, Laura.

P.S. Aikaisempiin perjantaipäiväkirjoihini pääset täältä.