Avainsana: A5-kokoinen muistikirja

Kun pentuarki tuli ja mylläsi

Olen puhunut ryhmässä siitä kuinka olemme puolison kanssa suunnitelleet pitkään koiran hankkimista. Vanhana kunnon planneroijana mulla oli kaunis ajatus että olisi koiralle vauvakirjan tyyliin kasattu bujo tai vastaava, jonka aloittaisin jo ennen luovutusikää. Pohdin jo että täyttäisin journal tyylisesti ainakin viikkotasolla koiran kuulumisia ja mitä ollaan sen kanssa tehty.

Toisin siinä sitten kävi. Saatiin valmiiksi luovutusikänen peruutuspentu joka tupsahti huusholliin noin viikkoa sen jälkeen, kun saatiin kuulla että hän on vapaana. Vaikka oltiin valmistautuneita koiran omistamiseen ja otettu asioista selvää pitkälti, niin on tämä silti tullut pienenä kulttuurishokkina. Voitte vaan kuvitella että miltä meikäläisen puhelimen hakuhistoria näyttää kun pieni kaveri keksii joka päivä uuden asian pihalta jota on aivan pakko maistaa… ”koira söi voikukan” ”voiko koira syödä kuivia lehtiä” jne.

Ehkä jossain kohtaa ehdin toteuttaa alkuperäisen ajatuksen viikkotasllla ylös laitetuista peruskomennoista sun muusta treenistä ja opitusta. Tällä hetkellä huomaan kaivanneeni lähinnä muisti- ja tehtävälistoja. Hiljattain lisäsin muistikirjaan tärkeitä yhteystietoja kuten kasvattajan tiedot ja pennun vakuutustietoja. Tarkoitus on myös miettiä mihin plannereistani Väiski lopulta asettuu. Nyt tärkeät asiat ovat Leuchtturmin muistikirjassa ja pentuun liittyvät tapaamiset työkalenterissani. Ja sielläkin lähinnä olosuhteiden pakosta, se on aikalailla ainut kalenteri joka on varmuudella mukana matkassa.

Jos meidän pentuarki jää kiinnostelemaan luulen että kuulette tuosta pikku pumi-herrasta varmasti ryhmässä lisääkin. Ja sitten kun alamme puolison kanssa saada nukuttua taas riittävästi niin ehkäpä se koiran harrastebujo ja suunnitelmat sen suhteen saavat uuden mahdollisuuden.

-Janita R.

Etikettejä gellipainaen

Olen aikaisemmin kirjoitellut blogiin gellipainannasta, ja hiljattain ryhmässä oli näkyvillä nokkelaa etikettitarrojen käyttöä planneroinnissa. Siitä minulle tuli mieleen, että voisikohan etikettitarroja hyödyntää gellipainannassa! Joten ei muuta, kuin välineet esiin.

Edellisessä postauksessani esittelinkin tarkemmin tarvittavia välineitä. Tällä kertaa käytin gellilevylläni eri sävyisiä vihreitä ja vaaleita akryylivärejä, sekä Priman pigmenttisuihkeita ja -jauheita

Lisäksi otin esiin Klemmarikellarista joskus ostamani kirjahyllyleimasimen, ajatuksena hyödyntää etikettitarroja lukupäiväkirjassani

Ja voi kuinka kivaa jälkeä taas tulikaan! Gellipainannassa ei koskaan oikein tiedä, millaista lopputulosta sitä odottaisi. Mutta sain leiman avulla tosi kivaa kuviointia paperiin, ja vihreän sävyt muutenkin toimivat hyvin yhteen myös puhdistaessani gellilevyä (kaksi vaaleampaa arkkia). Tähän projektiin pääsi kuitenkin käyttöön tuo tummanvihreä kirjahyllyprintti. 

Luku-bujona minulla on tänä vuonna käytössä Artebenen pistesivuinen muistikirja.

Kokeilin laittaa etikettitarroja noin sentin välein sivulle, ja tykkään lopputuloksesta todella paljon. Kirjahylly-leimasin erottuu jopa hämmästyttävän hyvin tummasta pohjasta, ja etikettitarran pohjaväri ei riitele Artebenen sivun kanssa. 

Tämä kuvitus pääsi koristamaan yhtä lukupäiväkirjani haastesivuja, nimittäin A to Z haastetta. Tavoitteena on vuoden aikana lukea kirjoja, joiden nimi alkaa jokaisella englanninkielisen aakkoston kirjaimella. 

Haaste itsessään ei tarvitse paljoa tilaa sivulla, joten tällainen näyttävä koristelu sopi hyvin aukeamaan. 

-Susanna