Avainsana: A5-koko

Esittelyssä – Metsän aika 2022

Kalenteri on saatu yhteistyössä Metsän Ajan kanssa.

Olin hyvin innoissani saadessani esittelyyn vuoden 2022 Metsän aika -kalenterin. Kuten aikaisempinakin vuosina, myös tänä vuonna tämän kaikin puolin kotimaisen kalenterin teemana on ihana suomalainen metsä. Kalenteri on A5-kokoinen ja kierresidottu. Ikuisena ruusukultaisten yksityiskohtien rakastajana meinasin suorastaan kiljua riemusta, kun näin tämän vuoden kalenterin kannen foilauksen olevan ruusukultainen. Sama kaunis metallinhohto näkyy myös kalenterin kierteissä. Kannessa on tälläkin kertaa uskomattoman kaunis, metsäaiheinen kuvitus ja sen sävyt saavat varmasti kenet tahansa huokaisemaan ihastuksesta. Kansien mattalaminoitua pintaa silittelee myös oikein mielellään.

Kaunis kansi ei suinkaan jää kalenterin ainoaksi silmää miellyttäväksi osaksi. Kalenterin sisältä löytyy lisää toinen toistaan upeampia metsäaiheisia valokuvia, jotka yhdessä runomaisten tekstien ja aforismien kanssa, luovat taianomaisia kokonaisuuksia läpi koko kalenterin. Vaikka kalenterin varsinaista käyttöönottoa täytyykin odottaa vielä hetki, olen jo useamman kerran selannut sen kannesta kanteen vain ihastellakseni sitä. Kuvista ja teksteistä suorastaan huokuu rauha ja levollisuus, jotka tuovat taatusti mukavaa vastapainoa kiireisen arjen keskelle.

Kalenterin alussa on vuoden 2022 kalenterinäkymä, josta on helppo nähdä yleiskatsaus koko vuodesta ja tarkistaa esimerkiksi viikkonumerot. Seuraavalta aukeamalta löytyy tarkempi vuosisuunnitelma pienen kirjoitustilan kanssa, mikä antaa mahdollisuuden merkitä ylös tulossa olevia asioita jo etukäteen.

Seuraavaksi alkaa varsinainen viikkokalenteriosuus tämän vuoden viimeisestä viikosta. Yksi viikko löytyy aina yhdeltä aukeamalta. Viikkonäkymässä on pystypäivät ja jokaiselle viikonpäivälle on oma sarakkeensa. Päivien kohdalla on kellonajat, joten kalenterin sivuille on helppo aikatauluttaa kaikki menot. Oikean sivun laidasta löytyy lisäksi myös näppärä muistiinpanosarake, johon voi merkitä muistiin kunkin viikon osalta tarpeellisia asioita. Viikkoaukeaman alalaidasta löytyy myös lisää tilaa muistiinpanoille. Jokaisella sivulla on myös kauniita piirroskuvia ja kuviin sopivia tekstinpätkiä. Jokaisella kuukaudella on oma väriteemansa, joka näkyy viikkoaukeamien yläreunassa kulkevasta väripalkista. Myös aukeamien pienet piirroskuvat noudattavat samaa väriteemaa.

Aukeaman kokoiset valokuvat ja niihin kauniisti yhteensopivat tekstit erottavat kalenterin kuukaudet toisistaan. Jokaisen uuden kuukauden tunnelmaan pääsee siis virittymään vuodenajan mukaisen kuvituksen ja ajatuksia herättävän tekstin siivittämänä.

Kalenteri päättyy vuoden 2023 tammikuussa. Tämän jälkeen löytyy vielä alusta tutun vuosisuunnitelman mukainen aukeama vuodelle 2023. Seuraavankin vuoden menoja on siis helppo merkitä muistiin jo tämän vuoden puolella. Vuosissuunnitelmaa seuraa muutama aukeama lisää upeita valokuvia, joista ei tietenkään ole ehtinyt saada tarpeekseen eri kuukausien välillä.

Lopusta löytyy myös muutama aukeama valkoisia sivuja, jotka on koristeltu kasvipiirroksin. Näille sivuille voi tehdä tarvittaessa muistiinpanoja tai hyödyntää ne mielensä mukaan. Itse voisin kuvitella kalenterin teemasta ja upeista valokuvista inspiroituneena maalaavani niille jotain metsäaiheista.

Viimeisenä ennen takakantta kalenterista löytyy kätevä muovitasku, jossa kulkevat mukana tarvittaessa erilaiset irtopaperit tai vaikka washisamplet ja tarrat kalenterin koristelua varten.

Metsän aika -kalenteri on samaan aikaan käytännöllisen oloinen ja silmää miellyttävä kokonaisuus. Kalenteri on juuri sopivan kokoinen mukana kuljetettavaksi. Joka kuukaudelle sopivat ainutlaatuiset kuvitukset sekä ajattelemisen aihetta antavat tekstit pitävät huolen siitä, että tämä kalenteri on muutakin kuin vain pelkkä kalenteri. Se tuo mielenrauhaa ja vie käyttäjänsä rentoutumaan luonnon keskelle.

-Carita

Rakas päiväkirja

Heippa ja syksyistä maanantaita kaikille! Mä ajattelin jakaa teille kuluneen kesän suurimman onnistumiseni, nimittäin päiväkirjan kirjoittamisen.

Kyselin ryhmässä miten muut on kirjoittaneet päiväkirjaa vai kirjoittavatko ollenkaan. Sain kannustusta ja toisaalta myös kerrottiin epäonnistumisistakin, mikä laski omaa rimaani huomattavasti. Ilahduttavinta oli kuitenkin kuulla, ettei päiväkirjojen kirjoittelu ole jäänyt unholaan, päin vastoin!

Oma kiinnostukseni päiväkirjan kirjoittamiseen lähti liikkeelle puhtaasti siitä, että tulin taitekohtaan elämässä. Olen tehnyt kuusi vuotta putkeen töitä, vaihtanut välillä vain alaa. Olen kamppaillut mielenterveyteni kanssa ja vihdoin alkaakin tuntua, että olen saavuttamassa kunnollista tasapainoa elämässäni. Tämän kuun alusta jäin kesälomalle, enkä palaa töihin vähään aikaan. Olen matkalla äidiksi, ja minusta tuntui helpottavalta ja oikealta ratkaisulta alkaa kirjoittaa asioita kuluneista päivistäni ylös.

Valitsin päiväkirjakseni A5+-kokoisen Dingbatsin, joka on väriltään kauniin keltainen ja keskellä sen kantta on susi. En varsinaisesti ole susifani, mutta se symboloi itselleni tiettyjä piirteitä, joita pidän tärkeänä. Ja tietenkin metsää, joka on minulle erityisen tärkeä. Itse kirjoittamisessa pääsin parhaiten alkuun siten, että istuin alas ja tein yksinkertaisen viikkopohjan itselleni. Ensimmäinen aukeama kattaa kaksi ensimmäistä viikkoa päiväkirjastani, koska pitämällä päiväkohtaisen tilan pienenä laskin tietoisesti rimaa kirjoittamiselta. Pikkuhiljaa lisäsin kirjoitustilaa, ja sain rutiinin kirjoittamiselle syntymään. Seuraava rimanalennustaktiikkani on se, että teen maksimissaan kaksi viikkoa sivuja etukäteen valmiiksi. Uskaltauduin kertaalleen kokeilemaan dutch dooriksi kutsuttua taktiikkaa jossa leikkelin tietyn määrän sivuja pienemmiksi. Se oli hauskaa!

Koska pidän kiinni kahden viikon etukäteismaksimista, teen kaikenlaisia muitakin sivuja päiväkirjasisällön sekaan. Siispä käsissäni onkin löyhä bullet journal, mutta ilman varsinaista kalenteriosuutta. Olen sisällyttänyt päiväkirjaani kesän bucket listin (joka meni aivan reisille, en ole toteuttanut sieltä yhtään kohtaa), lista ostettavista asioista, fiilistelysivu jossa on lapseni ultraäänikuva, Eveliinan ryhmään postaamia intuitiivisen kirjoittamisen harjoituksia, mietteitä korttipakkojen korteista ja niin edelleen. Turhaa painetta en kuitenkaan ns. ylimääräisen sisällön tuottamisesta ota, sillä kirjoittamisen tulee olla pääprioriteetti tässä muistikirjassa.

Tämän postauksen tullessa julkiseksi on minulla menossa jo yhdeksäs kokonainen päiväkirjaviikko. Olen siitä hurjan ylpeä ja olen löytänyt kirjoittamiselle oman tilan jokaisesta päivästäni. Se helpottaa nukahtamistani, se helpottaa tyhjentämään varsin ruuhkaisen pään. Se auttaa huomaamaan mitkä asiat menevät jo oikeasti paremmin. Voin vain lämmöllä suositella päiväkirjailua ihan jokaiselle.

Maanantaiterkuin Surppa