Tämä vuosi ei alkanut mitenkään erikoisella tavalla. Se alkoi melkoisella kisaväsymyksellä eikä mikään vielä oikein innosta, mistään ei tunnu saavan otetta. Elämästä on tullut melko rajoittunutta, joten tällä hetkellä tuntuu, ettei kalenterillekaan tule olemaan mitään suurempaa tarvetta. Uusi kalenteri odottaa joka tapauksessa kunnollista käyttöönottoa, kuten joka vuosi. Tänä vuonna kalenterini on ainakin huomattavasti edeltäjiään erilaisempi.
Olen henkilö, joka tekisi mieluiten melkein kaiken itse. Kalenterini ovat jo vuosia olleet enimmäkseen itse rakennettuja. On ollut bullet journalia, traveler’s notebookia ja altered bookia mutta nytpä on ihan oikea kalenteri. Eikä se olekaan mikään tasku- tai käsilaukkuversio vaan peräti kokoa A4. En ole muutenkaan juuri kuljettanut kalenteria mukanani, joten iso koko ei haittaa. Olen oppinut laittamaan sovittuja asioita puhelimen kalenteriin, josta siirrän niitä kotona kalenteriin, joten se tapa jatkuu entisellään. Sen verran kiintynyt olen vanhoihin tapoihini, että numeroin ensimmäiseksi sivut ja suunnittelin pohjan sisällysluettelolle. Haluan löytää helposti syntymäpäivät ja muut itselleni tärkeät asiat, joita tiedän tarvitsevani vuoden mittaan.
Halusin tälle vuodelle valmiin kalenterin mm. siksi, että epäilen omaa jaksamistani. On helpompi kirjoittaa valmiiksi päivättyyn lokeroon, kuin rakentaa se lokero ensin. Kalenterin tuunaaminen saattaa huonoimmassa tapauksessa kaatua siihen, ettei saa tehdyksi viikkojen pohjia ja kun pohjia ei ole, sivut jäävät tyhjiksi. Halusin myös mahdollisimman edullisen kalenterin, koska rahat ovat jatkuvasti tiukalla. Katselin jo joitain mahdollisia vaihtoehtoja, kun kävi aivan uskomaton tuuri! Kalenterimanian sivuille tuli ilmoitus painovirheisistä kalentereista, ja se oli sitten siinä. Kalenterissani on joitakin virheitä ainakin pyhäpäivissä, mutta en ole niitä ainakaan vielä etsinyt. Eivät haittaa, sillä sain kummitädiltä yllätyksekseni pienen seinäkalenterin, jonka silppusin kuukausien alkusivuille. Kauniita taidekuvia ja oikein merkityt päivät mahdollisille juhlapyhille. Korjailen sitten sivuille mitä tarvitsee, kun on ajankohtaista. Vuosinäkymän liimasin heti kalenterin alkuun.
Kalenteri on kotimainen ja siinä on mukavia mietelauseita välisivuilla. En ihan ymmärrä niiden sivujen tarkoitusta kaikilta osin. Voi tietysti olla, että osa on sijoitettu vääriin kohtiin, koska alussa niitä on kuukausien välissä mutta elokuussa ei enää ole, joskin niitä on myös keskellä kuukausia. Perfektionisti varmaan kärsisi, koska itsekin hämmennyin hieman asiasta. Tilaa on joka tapauksessa ihan riittävästi, joten hyvin sen asian kanssa pärjää – onpahan vähän vaihtelua sivunäkymiin. Välisivut houkuttelevat epäilemättä jossain vaiheessa tuunailuun, voisin vaikka piirrellä niihin jotain.
Paperi tuntuu hyvälaatuiselta ja kestää ainakin yleisimmin käytetyn kynävalikoimani. Viikkonäkymä on aina aukeaman oikealla sivulla, vasen jää siis harkinnanvaraiseen käyttöön eli kirjoittamiseen ja koristeluun. Pystypäivät tökkivät hiukan vaakapäivien nimeen vannovan mieltä, mutta oletan selviäväni niiden kanssa ilman suurempia traumoja. Joskus on hyvä haastaa itsensä, joten otan tämän kalenterini haasteena (yllättävää, koska kaikki kalenterini ovat olleet sitä). Koristelu tulee olemaan haasteellista ainakin siksi, että kalenteri on suuri. Toisaalta sen koko antaa paljon myös paljon enemmän mahdollisuuksia. Nähtäväksi jää, saanko tyhjennettyä tarra-, washi– ym. varastojani tänä vuonna oikein kunnolla. Mietin, etten ehkä edes halua koristella jokaista sivua. Luulen, että päiväkohtainen kirjoittelu on se mitä tavoittelen eniten tämän vuoden kalenterin kanssa. Hatarat ovat siis suunnitelmat ja toteutuksen näkee sitten vuoden lopulla.
Odotan yhteistä vuottani tämän erilaisen kalenterin kanssa ilman suurempia paineita, uskon että tulemme pärjäämään hyvin.
Toivon, että tämä vuosi 2022 olisi kalenterini ennustuksen mukainen jokaiselle eli Ei ihan paska vuosi!
Leena