Heippa ja rapsakkaa lokakuista maanantaita kaikille! Syksy tekee tuloaan ja nyt se tuuli menee taas luihin ja ytimiin ja vähän viluttaa. Kesän kääntyminen syksyyn tarkoittaa myös, että tämänkertaisen vanhempainvapaani viimeinen kolmannes on lähtenyt käyntiin ja sydäntalven töihinpaluu häämöttää jälleen pykälää lähempänä. Esikoiseni täyttää tällä viikolla kaksi vuotta! KAKSI! Kuopus on jo ylittänyt ensimmäisen puolivuotisensa, ja oppii hurjan paljon taitoja kokoajan.

Myös kalenterini, Note Minin viimeinen kolmannes on ahkeralla kulutuksella, ja nyt päätös on syntynyt. Ja tiedän päätöksen olleen ihan oikea, sillä niin onnelliseksi tulin, kun vuoden 2024 harmaa Mini tipahti postiluukustani pari viikkoa sitten.

Olen niin onnellinen, kun tämä kalenteri on sopinut minulle niin hyvin ja Ajasto teki tästä version myös ensi vuodelle. Rakastin aikoinaan myös toista pikkiriikkistä Ajastoa palavasti, nimittäin Designotea. Murehdin yhdessä vaiheessa, että mahtuuko kaikki työ- ja perhekuviot pikkuiseen kalenteriin, mutta tulin siihen tulokseen, että kyllä mahtuu. Töiden ei ole tarkoitus täyttää viikkojani mutta en myöskään aio työpäivinä keskittyä muuhun kuin arjen sujuvuuteen.

Kuten myös kuluvan vuoden Miniin, uuteen Miniinkin ostin erikseen Leuchtturmin kynälenkin. Nyt myös totuttu tuunausrutiini jatkuu, joten kohtaan kulman takana uhkaavan arjen valmiina sen tuomiin haasteisiin. Ja kun päätös jatkaa samalla kalenterilla oli syntynyt, syntyi myös jatkumo kalenterirauhalleni josta olen jo koko tämän vuoden nauttinut!

Ostin myös pitkästä aikaa uusia tarroja, Sannin Helmen Paperipuodista. Sanni onkin luottotekijäni kun on kyse arkisista, funktionaalisista tarroista.

Nyt nautitaan vielä kuopuksen kanssa löllöttelystä ja joulusta! Sitten tartutaan härkää sarvista ja katsotaan mitä työelämä tuo minulle tällä kertaa eteen.

Pysykää lämpiminä ystävät! Terkuin, Suvi