Koskaan ei voi tietää, mikä aarre tulee vastaan.

Jo useampi vuosi sitten nappasin kirpparilta mukaani kirjan – venäläisen satukirjan – tietäen, että joskus siitä tulee jotain tärkeää. Ja tänä syksynä kirjan tarkoitus viimein avautui. Siitä tulisi minulle kalenteri vuodelle 2019.

Vietetyt tunnit Kalenterimanian ryhmässä, ”varastetut” ideat Pinterestistä, höysteenä suht. lennokas mielikuvitus – ja visio alkoi hahmottua. Homma piti aloittaa tuhoamisella eli kirjan sivuista piti poistaa paljon, yli puolet. Surin tuhotessani kirjaa, mutta näin jo silmissäni lopputuloksen.

Sitten halusin tietenkin 52 viikolle 52 eri aihetta, joista pidän. Noin 30 löytyi helposti, mutta loppuja sain miettiä ihan tosissani. Kun materiaalia uppoaa yhdelle aukeamalle varsin paljon, ei aihe voi olla liian suppea.

Kalenterin kokoamisen aloitin liimaamalla kahden taskukalenterin sivut aukeamille. Tein myös sivut, joissa yhdellä aukeamalla on kahden kuukauden näkymä. Muistiinpanoja varten liimasin väliin irtirepäistäviä tyhjiä sivuja.

Ja lopultakin itse himotuimpaan eli kaivoin esille washit, mainokset, tarrat, tussit, liiman, sakset ja…ja… Hyvin hautautui keittiönpöytä harrastukseni alle.

Kalenteri ei ole valmis, teen sitä eteenpäin fiiliksen mukaan. Pulmaksi koitui se, että tarpeeni teippailla ja liimailla on suurempi kuin poistettujen sivujen sallima tila. Jouduin poistamaan pari taskua, jottei kirja törrötä liikaa auki. Lisäksi joudun lisäämään jonkinlaisen nappikiinnityksen.

Ja nyt jo harmittaa, että tuo ei ole käytössä kuin vuoden.

-Maarit