Heipä hei perjantaipäiväkirja, täällä kirjoitteleepi Inka. Melko väsynyt Inka. Mutta huomattavasti pirteämpi kuitenkin kuin tuossa pari kuukautta takaperin. Alkuvuodesta nimittäin ikävä ja vanha tuttu masennus pääsi taas hiipimään läsnä elämään. Se luikerteli sielun sopukoihin ja mieleen, ja ennen kuin sitä huomasikaan, oli se tarrannut otteensa kiinni lujaa eikä päästänyt irti itsekseen.
Jos voi sanoa että aiemmasta masennustaustasta on jotakin ”iloa”, niin se että tiesin kokemuksesta tarvitsevani apua ja sain lähdettyä sitä hakemaan. Ja nyt täytyy nostaa hattua meidän työterveyshuollolle, koen että asiastani on otettu hyvä koppi enkä ole kokenut tulleeni vähätellyksi tai ohitetuksi. Jaksaminen ei ole vieläkään niin sanotusti normaalia, mitä normaali nyt sitten ikinä onkin, mutta elämä alkaa pikkuhiljaa voittaa. Sairausloma, keskustelukontakti ja lääkitys ovat saaneet kuuluisan valon tunnelin päässä taas syttymään. Enkä ole viime viikkoina enää esimerkiksi laittanut juustoa mikroon, joten sanoisin että keskittymiskykykin on lähtenyt paranemaan! Lukeminen on kyllä jäänyt pois päivittäisestä rutiinista ja se kyllä harmittaa, mutta kun ei siihen tällä hetkellä riitä paukkuja keskittyä niin minkäs teet.
Tällä hetkellä arkeen kuuluukin lomailevasta taaperosta huolehtimista, sekä päivittäisten ja viikottaisten arkiaskareitten priorisoinnista ja jaksamiseen sopivasta skaalaamisesta. Sekä omien ilonaiheiden etsimisestä, onnen tunteiden keräilemisestä pala palalta kohti parempaa vointia. Ehkä tämä romahdus herätti myös miettimään sitä kuka minä olen, ja mistä nautin – sen lisäksi että olen äiti. Ei sitä oikein haluaisi ajatella hukanneen itseään äitiyteen, mutta aika paljon aiempaa enemmän huomaan että voisin upottaa elämään myös ihan ikiomia juttuja. Ja olen kiitollinen siitä että Kalenterimania ja ihmiset tässä yhteisössä on yksi niistä asioista, jotka kuuluvat arkeen ja pitelevät pinnalla silloinkin kuin vain ajelehtii. Mutta en ole uponnut kokonaan, täällä kellutaan!
Käsityöryhmissä näkee paljon ihmisten hyödyntävän kahvipaketteja käsitöissään ja askarteluissa, se on monesti ollut itselläkin mielessä. Postaus penaalista on muhinut pitkään ja sain kimmokkeen siitä kirjoittaa tänne aikoinaan Aliisan kahvipaketti-postauksesta.
Odotin, että saan kaksi samantyylistä kahvipakettia tyhjäksi, avasin ne varovasti auki levyksi ja tiskasin kahvin rasvan pois pinnoilta. Kuivasin hyvin ja tasoitin reunat muutamasta kohdasta saksilla. Olisin voinut silittää kahvipaketin kevyesti harson läpi, mutta halusin säilyttää sen pinnan rosoisuuden ja vanhat taitteet. Tarvitaan jokin kiva vuorikangas penaalin sisälle ja itseltäni löytyi kasa joustamattomia värikkäitä puuvillakankaita.
Tarvikelista: – kaksi kahvipakettia – kangasta vuoriksi – vetoketju 30cm (tai leikatun koon mukaan) – sakset – ompelukone ja lankaa – merkkausliitu (ja mitta) – nuppineuloja tai klipsut – (vapaavalintainen: kangaslenkki)
Vuorikankaasta mitataan kahvipaketin kokoinen pala, joko taitteella tai kaksi kertaa (2x), kuten kahvipakettejakin. Itse leikkasin taitteella, eli kaksinkertaisen palan, jossa yksi sivu jää kiinni muodostaen vuoripussin pohja. Toisen kahvipaketin oikea puoli laitetaan vastakkain vuorikankaan toisen pään oikean puolen kanssa ja vetoketju asetellaan kankaiden väliin kuvan mukaisesti. Huomio kahvipaketin kuvan suunta, vetoketju tulee yläreunaan. Ommellaan ompelukoneella vetoketjun paininjalalla. Kun vetoketju oli ommeltu, levitetään palat auki ja tukiommellaan vetoketju ja vuorikangas vielä yhteen. Näin tukikangas ei mene vetoketjun väliin.
Ennen vetoketjun toisen pään ompelemista halusin ommella penaaliin sisätaskun. Tähän vaihdoin tavallisen paininjalan ompelukoneeseen. Vapaalla kädellä pala kangasta kaksin kerroin ommeltuna ja kääntämisen jälkeen taskun kääntöaukko kiinni. Ompelin taskun yläreunaan vielä päälliompeleen. Asetin taskun vuoriin kiinni (huomio auki vetoketjun suuntaan) ja ompelin painijalan etäisyydeltä, sekä uudelleen ihan millimetrin päästä reunasta. Taskukohdan voi jättää halutessaan pois.
Vetoketjun toisen puolen ompelussa pitääkin olla tarkkana, että saa palat oikein. Yllä oleva kuva koittaa antaa vähän osviittaa. Nyt kahvipaketit ovat oikeat puolet vastakkain, kuten myös vuorikankaan oikeat puolet ja kahvipakettien väliin jää vetoketjun oikea puoli. Ommellaan kuten aikaisempikin vetoketjun puoli, sekä tukiommellaan sen jälkeen vetoketju vuorikankaaseen. Nyt kaikki palat ovat kiinni vetoketjussa, joten vetoketju pitää todennäköisesti avata jossain kohtaa ompelumatkaa, että pääsee ompelemaan vuorin loppuun asti.
Työ asetellaan niin, että kahvipaketit ovat taas oikeat puolet ovat vastakkain ja vuori kaksin kerroin. Saumat ommellaan kerralla kiinni, aloittaen vuorista ompelemalla muutama sentti kiinni, jättäen reilun 15cm kääntöaukon ja jatkamalla ompelua työ loppuun. Vetoketjujen kohdissa pitää olla varovainen, ettei neula katkea. Itse pyöritin ompelukoneen pyörää kädellä vetoketjukohdan läpi. Kahvipakettien saumojen väliin, lähelle vetoketjua, laitoin nauhan lenkkinä koristeeksi (kuva).
Kääntöaukko kannattaa siksi olla tarpeeksi iso, koska kahvipaketti on hyvin jäykkää materiaalia. Työtä kääntäessä kannattaa olla maltillinen, ei pelkästään että se on jäykkää se voi myös revetä helposti, koska olemme tehneet siihen ompelemalla monen monta pientä reikää. Suosittelen siis rauhallisia otteita. Itse rypistin kahvipaketin putkeksi ja laitoin kääntöaukosta läpi. Kulmat kannattaa kääntää varovasti, etteivät ne hajoa. Kun kahvipaketti on aseteltu oikein päin kauniisti on aika ommella kääntöaukko umpeen, niin reunasta kuin uskaltaa.
Valmista tuli! Käännettynä pussukka on hieman A4 leveämpi, joten tänne mahtuu kahden penaalin kynät tai mökille tuunauskamat, vähän kyniä, washeja ja washisampleja, tarroja sekä pikkiriikkinen A6 kalenteri. Kokeilin kyllä, että sisälle mahtuu myös A5 kokoinen laukkukalenterinikin pienemmällä koristelu- ja kynäarsenaalilla. Sanoisin siis oikein toimiva (yhtä hymyä)!
Kahvipakettejahan voi yhdistää kuinka monta vaan haluaa ja tehdä vaikka kalenterikassin mätsäämään penaalia. Materiaalina voi käyttää myös kestokassia. Laittakaa kuvia Kalenterimanian Facebook-ryhmään jos innostutte tekemään kierrätyspenaalia tai kalenteripussukkaa.
