Searching for "personal planner"

Luovuuden eri muodot

Luovuuteni on päässyt esiin elämässäni monella eri tavalla. Lapsena rakastin askartelua ja keräilin tarroja Barbie-tarravihkooni. Tarroja vaihdeltiin luokkatoverien kanssa paljon ja tarravihkoni oli täynnä tarroja perhosista muumeihin ja hevosista Harry Potter-tarroihin. Ensimmäisen Demi-Kalenterini sain äidiltäni ja rakastin täytellä stabiloilla erilaisia täytettäviä sivuja, tottakai liimailin sivuille myös tarroja. Harrastuksenani lapsena oli myös musiikki, instrumentteinani toimivat alttosaksofoni ja oboe, kunnes lukio veikin kaiken aikani ja lopetin musiikkiharrastuksen. Nuorempana innostuin tietenkin myös kirjoittamaan päiväkirjaa. Päiväkirjan kirjoittamisen aloitin vuonna 2004, ja minulla onkin laatikoideni kätköissä useita vihkoja ja muistikirjoja täynnä rakkaita – ja vähemmän rakkaita muistoja, joista en luopuisi mistään hinnasta.

image

Palatakseni asiaan, olen ollut lähestulkoon aina jokseenkin kranttu mitä tulee kalentereihin. Demi-kalentereita kertyi minulle vuosien varrella useampia, kunnes into niihin lopahti. Sisällöt olivat kovin samankaltaisia vuodesta toiseen ja kaipasinkin silloin jo jotain ”aikuisempaa” kalenteria. Sivujen piti olla tietynlaiset, eikä kalenteri yksinkertaisesti voinut olla minun käytössäni kovin mini. Mieluiten mukana kulkevan kokoinen, muttei pikkiriikkinen.

image

Tarpeisiini kuului, että koko viikko näkyy samalla aukeamalla, en oikeastaan lainkaan lämmennyt niille, joissa jokaiselle päivälle oli oma sivu. Päiväsarakkeiden oli oltava pystyssä ja niissä oli silloin oltava viivat. Kannen piti olla samalla kaunis ja ajaton, mutta myös itselleni hyvin miellyttävä. Hinnankin piti olla siedettävä, sillä nuorena ei ollut kovin montaa euroa käytettävissä kalenteriin. Aikani etsin ja ihastuin Nalle Puh-kalentereihin. Niitä onkin kertynyt vuosien varrella todella monta – ainakin minun mittakaavassani.

Keväällä -16 bongasin Kalenterimania -ryhmän, johon liityin heti. Ensin koin olevani ihan tuuliajolla – en ymmärtänyt mistä lähteä liikkeelle ja ihailin muiden kauniita kalentereita – tahtoen itsekin pystyä koristelemaan kalenterini yhtä kauniiksi. Ystäväni Mira J. vei minut shoppailemaan Turun keskustaan, ja niin ostoskasseihin eksyi teippejä, tarroja ja paperia. Tigerista hamusin teippejä, papereita ja tarroja, Suomalaisesta kirjakaupasta löysin ihanan vihreän muistikirjan, joka sattui olemaan hyvässä alennuksessa. Totesin, että tyhjästä muistikirjasta onkin hyvä lähteä harjoittelemaan DIY-kalenterin tekoa. Salaisesti himoitsin silti kovasti Happy Planneria.

image

DIY-kalenterin myötä opin käyttämään Washi-teippejä, tarroja ja erilaisia papereita sekä listoja – kunnes sorruin kimppatilaukseen Kalenterimania -ryhmässä. Päätin toteuttaa himoni ja muutaman viikon päästä hain postista uudenkarhean ja kauniin Happy Plannerin. Avasin kalenterin ja ihastelin sivuja, kuitenkin kokien samalla pientä pakokauhumaista tunnetta jossain pääkoppani perällä. Mitä tälle uskaltaa tehdä?! Entä jos pilaankin sen? Jos en olekaan tyytyväinen tuunauksiini? Apua!

image

Apuun riensi jälleen rakas kaimani, ja lähdin tavaroineni hänen luokseen. Sain vaihdettua kalenteriini isommat renkaat ja vihdoin henkinen lukkoni avautui. Uskalsin aloittaa HP:n tuunaamisen. Pari lasillista valkoviiniä ja hyvä seura rentouttivat mielettömästi, ja tuunaus oli äärimmäisen mielekästä. Koin silti Happy Plannerin olevan kovin iso ja näin ollen koin hankalaksi kuljettaa sitä mukanani käsilaukussa. Selailin rohkeasti muita kalenterivalmistajien kalentereita ja ihastuin Heidi Swapp Memory Planneriin katsottuani siitä esittelyvideon. Näin minulle kotiutui myös personal-kokoinen Heidi Swapp Memory Planner.

Kuitenkin Heidi Swapp osoittautui kaikessa ihanuudessaan siltikin vääränlaiseksi minun tarpeisiini. Alunperin katselin Kalenterimaniaan liittyessäni Color Crush -kalenteria ja totesin sen olevan ehkä hieman liian hintava minun makuuni. Olisi pitänyt kuunnella sisäistä ääntäni, sillä päädyin tilaamaan Color Crushin A5-kokoisen Natural-värisen kalenterin. HP on ja pysyy päiväkirjana ja nyt Color Crush toimittaa organisointi-ihmeen virkaa ja nyt pysyy kasassa elämä työn, ystävien, perheen ja kodin sekamelskassa.

 

Nyt olen päässyt rytmiin kalentereideni kanssa, joka sunnuntai olen tuunannut seuraavan viikon aukeaman, kuun lopussa kuukausiaukeaman. Tuunaus antaa ihanaa vaihtelua työlleni: Tällä hetkellä luovuuteni pääsee valloilleen myös siinä, kun neulon tilauksesta neuleita yrittäjänä toiminimellä MadRan Neule. Viimeisimpiä töitäni oli Kalenterimanian ryhmän arvontapalkinto:

image

Kalenterimanian myötä olen saanut tehokkaammin asioita aikaan, viikkoni ovat jäsennellympiä ja elämä pysyy mukavasti hallinnassa kalenterin avulla. Kalenterin, jonka avaa erittäin mielellään päivittäin.

image

 

Kalenterimanian lyhyt historia

Ihanaa maanantaita kaikille!

Täällä kirjoittelee Mira, minä olen Kalenterimanian perustaja ja kyllä vain myönnän olevani kalenteriaddikti. Kalenterimania on ollut nyt muutaman kuukauden pystyssä enkä ikinä sitä perustaessani ajatellut mihin ihan oikeasti ryhdyin. Kalenterit, päiväkirjat, muistikirjat, vihot ja kaikki niihin liittyvä ovat pienestä tytöstä asti iso osa elämääni. Kuten kerroin Ihana-lehden haastattelussa olen saanut ensimmäiset kalenterini äidiltäni ja ne ovat olleet Suuren Suomalaisen Kirjakerhon kalentereita. Vuosien myötä harakanvarpaiden lisäksi sivuille eksyi tarroja, piirroksia ja lehtileikkeitä. Kalenterituunaus oli tuolloin ihan perusjuttu kaveripiirissäni ja teiniaikoina istuimme välillä Turun Hansakorttelin ”laivahesessä” eli Hesburgerissa ja koristelimme kalentereita. Tuolloin kirjakerhon kalenterit olivat vaihtuneet jo Demi-kalentereiksi ja harakanvarpaita raapusteltiin ehdottomasti Stabiloilla.

13102861_10153810163814335_7580405829975998711_n

Vuosien vieriessä siirryin työelämään ja sain päähäni että kalenterinkin pitää olla ammattimainen. Vietin iltoja Googlen äärellä ja päädyin himoitsemaan pakkomielteisesti Filofaxia. Enkä tietenkään mitään perinteistä personal-kokoista vaan mahdollisimman isoa. Sellaista ei silloin Suomesta saanut joten kun tuli mahdollisuus lähteä Lontooseen, päätin ostaa sen sieltä. Ison järkäleen tekonahkakansilla ja vetoketjukiinnityksellä. Stabilot olivat edelleen osa elämääni ja värikoodasin menoni. Kävin koulua ja tein kahta eri työtä. Sen lisäksi merkitsin toki kalenteriin myös ystävien näkemiset jne, mutta en koristellut kalenteria. Ei minulla olisi ollut oikeastaan edes aikaa.

Jossain vaiheessa kalenterit jäivät, suurin syy oli ehkä se, että tein enää vain yhtä työtä ja päiväni olivat hyvinkin rutiininomaisia. Toisekseen Filofaxiini ei Suomesta saanut oikeankokoisia sivuja ja olin ehtinyt kyllästymään mustaan viralliseen kalenteriini. Säännöllisesti silti googlailin ja tutkailin valikoimia, mutta suoraan sanoen Suomen valikoimat eivät hirveästi innostaneet enkä ollut kovin avoin ajatukselle ulkomailta tilaamiselle. Postikulut ja tullin kanssa sählääminen kammoksuttivat jo pelkästään ajatuksena.

12987107_10153771617124335_2513157656073703897_n

Keväällä 2016 kaverini Niina twiittasi tilanneensa Happy Plannerin: olin heti googlaamassa asiaa ja täysin uusi maailma avautui minulle. Ei pieneen päähäni ollut edes tullut mieleen että joku muukin kuin minä (ja Joanna jonka kanssa olemme muistikirjoista aika ajoin jutelleet) voisi olla NÄIN kiinnostunut aiheesta. Sen jälkeen vietin tuntitolkulla Youtuben äärellä katsellen Plan with me -videoita. Lopulta kysäisin varovasti parilta vanhalta ystävältäni ovatko he tietoisia tällaisesta. Vastaanotto oli innostunut ja sen rohkaisemana uskaltauduin ottamaan asian puheeksi Turun Seudun Mameissa. Lopulta perustin Kalenterimanian ja lopputuloksen näettekin tässä ja Facebook-ryhmässämme joka on kasvanut suorastaan räjähdysmäisesti.

Ja kyllä, päädyin tilaamaan itsekin sen Happy Plannerin ja olen todella koukussa tähän puuhaan. Kalenterituunaus on tuonut kaveripiirini tiiviisti yhteen ja mahdollistanut ihan älyttömästi asioita. Olen aloittanut kirjeenvaihdon uudestaan, innostunut päiväkirjan kirjoittamisesta ja löytänyt itsestäni aivan uuden puolen. Askartelijan. Askartelu nollaa ajatukseni rankan päivän jälkeen ja on mielettömän kivaa yhdessä kavereiden kanssa. Kalenterimanian upea ryhmähenki on mahdollistanut miittien järjestämisen ja tuonut aivan upeita ihmisiä elämääni. Tietenkään innostukseni ei päättynyt Happy Planneriin vaan nyt haaveilen Heidi Swappin Memory Plannerista. Onneksi voin jakaa haaveeni melkein tuhannen muun harrastajan kanssa sillä he jos jotkut tietävät miltä tuntuu kun näkee unta kalenterista.