Art journalia Tiian kanssa

Olen ollut innostunut art journalista jo jonkun aikaa. Parasta siinä on se, että voin toteuttaa sitä juuri niin kuin milloinkin hyvältä tuntuu. Hiljattain bongasin eräästä artikkelista nämä lauseet: ”Kuvataiteessa voi olla oma itsensä. Siinä ei ole oikeita tai vääriä vastauksia.”

Esittelen teille nyt yhden tuotokseni vaihe vaiheelta, kuinka toteutin sen. Jostain syystä halusin tehdä yksisarvisaiheisen työn. Olen aika tyytyväinen lopputulokseen. Sain sisällytettyä siihen senhetkisiä ajatuksia, tunteita ja mielikuvia, jotka todennäköisesti näkyvät vain minulle. Aloitin hahmottelemalla yksisarvisen säästämälleni lahjapaperille.

Väritin kuvan Promarker-tusseilla, sarven maalikynällä. Rajaukset tein Staedlerin tusseilla.

Vanhoista verhoista leikkasin palat ja liimasin ne art journalissa käyttämääni skräppikirjaan. Tässä kirjassa on mustat paksut sivut, jotka kestävät hyvin kaikenlaista ”sotkottelua”.

Seuraavaksi maalasin sivun valkoisella gessolla (pensselinä käytin jostain hiusväripakkauksesta tullutta sutia). Tuolla sivun alla on myös sanomalehteä (alustana olevan lisäksi), jotta seuraava sivu ei sotkeentuisi.

Gesso kuivuu aika nopeasti, joten pääsin jatkamaan melkein saman tien. Sapluunan ja vaaleanpunaisen akryylimaalin kanssa tein nurkkiin palloja.

Tässä välissä touhusin jotain muuta, ja kun työ oli taas kuiva, jatkoin leimailemalla. Leimamusteeni alkavat olla aika loppuunkäytettyjä, joten jälki on melko hailakkaa. Vasen yläkulma meni pieleen, niinpä peitin sen myöhemmin.

Suihkin vielä akryylimaalia (punaista) aavistuksen ennen yksisarvisen kiinnittämistä. Kaulaan pujotin pätkän juuttinarua ja liimauksen tein askartelulakalla (matta) laittamalla sitä vähän alle ja pensselillä maalaten päälle.

Tekstilaput on leikattu mustasta nahkapaperista. Nahkapaperi kannattaa kastella ja sen jälkeen rutata ja rytistellä. Näin tulee elävämpi, nahkamainen pinta. Tekstit leimasin valkoisella musteella.

Yksisarvinen sai vielä pintaansa valkoisia pisteitä maalitussilla, samoin tekstilappuihin lisäsin pieniä pisteitä reunoihin. Vasemmassa yläkulmassa on valkoisella helmiäiskohomaalilla muutamat pallerot. Tässä kohtaa tuijottelin työtä jonkun aikaa ja totesin, että se on valmis!

Oma kokemukseni on, että olipa sitten visio valmiista tai ei, niin lopputulos on kuitenkin aina yllätys.

Voin suositella art journalia lämpimästi jokaiselle. Sen ja itsensä toteuttamiseen ei tarvitse välttämättä investoida kalliisti. Vain mielikuvitus on rajana sen suhteen mitä materiaalia käyttää. Ja tarvikkeita voi halutessaan hankkia pikkuhiljaa. Minä aloitin aikanaan pelkillä kynillä, piirtäen.

Ihanaa kevättä jokaiselle! Artjournaloimisiin!

-Tiia

Lemmikinomistajan bujoilut

Mitähän sitä bujoilija ei bullet journaliinsa keksisi, vai mitä? Oma tuleva koirapentuni tarjosikin oivan tilaisuuden luoda pennulle oma aukeama bujoon, jossa tietenkin näkyy perustietojen lisäksi muutamia muitakin asioita, jotka ovat omistajalle hyödyksi.

Käyttämäni ”bujo” on luonnoskirja Suomalaisesta Kirjakaupasta, koossa A5. Jostain syystä en itse innostunut pisteruudukko vihoista, sillä niiden paperi ei kestä yhtä hyvin eri tekniikoita kuin näissä luonnoskirjoissa. Kierrevihko ja 150 arkkia tarjoavat mukavasti työsarkaa miellyttävän paperituntuman lisäksi. Käytän kyllä pisteruudukkoja hyödyksi, joten täysin tyhjänpanttina minun käyttämättömiksi jääneet bujot eivät ole. Leikkaa-liimaa -tyylissä on oma viehätyksensä ja sen avulla on helppo saada personallisiakin aukeamia aikaiseksi.

Aloitetaan ensimmäisen aukeaman läpi käyminen vaikka tästä kuvakehyksestä, joka on 6cm x 8 cm kokoinen, mitat sisältävät 1cm paksut raamit. Piirsin kehyksien luonnoksen erilliselle paksulle paperille, josta se sitten leikataan irti ylimääräisen 1cm reunan kera, sillä niiden avulla kehys liimataan sivuun kiinni. Olen yläreunan jättänyt kokonaan auki, että kehyksien sisälle saa vaihdettua kuvan koiran kasvaessa. Kehyksen vierestä löytyykin perustiedot koirasta, turvallisuussyistä pidän mm. koiran erilaiset tärkeämmät tiedot pois, mikäli bujo joskus sattuisi katoamaan. Varasin vähän tilaa myös luonteelle ja koiran tavoille, joita on kiva muistella sitten tulevaisuudessa.

Toisella sivulla on sitten koiranpennulle tärkeitä asioita, jotka ovat sen ensimmäisiä virstanpylväitä elämässä ja uudessa kodissa. Rasti ruutuun aina, kun pentu on oppinut asioita ja lisäviiva mm. ikää varten, minkä ikäisenä asia on sisäistetty. Asiat tässä listassa saattavat jotkut olla aika laajoja, mutta ne ovatkin lähinnä itselleni muistisääntöjä mihin minun pitää kiinnittää huomiota. Kaavailin lisääväni muutaman lisäaukeaman koirajuttuja varten bujoon, mutta ne eivät ole tämän päivän juttu.

Sitten tuleekin, neuvolakortistakin tuttu, kasvua seuraava kaavio. Tämäkin on tehty pisteruudukko pohjalle ja liimattu sivulle. Painot ilmaistaan kg yksikkönä ja ikä taas kuukausina vuoden ikään asti. Molemmat lähtevät nollasta, mutta ikä alkaa 2 kuukauden kohdalta, eli jolloin pentu yleisesti ottaen kotiutuu uuteen kotiin. Seuraan pennun painon kehitystä ikään nähden, se auttaa näkemään millä tahdilla se todellisuudessa kasvaa.

Seuraavalla sivulla on taas erikseen tehty tassukuva, johon on merkitty eläinlääkärikeskus sekä sen yhteystiedot, mikäli niille tulee tarvetta. Sitten tietenkin tilaa listata erilaisia temppuja, mitä opettaa koiralleen ja muistiinpanoja varten yksi kokonaan viivoitettu sivu. Näiden sivujen täyttämiseen käytän Pilot Frixionin mustekynää. En itse henkilökohtaisesti pidä liian koristeellisesta ulkoasusta, mutta pyrin aina lisäämään jotain personoimaan ja tuomaan väriä aukeamaan. Käytin sinistä sävyä sillä se on yksi lempiväreistäni, tämä myös kertoo koiran sukupuolen aika selkeästi.

Käyttämäni tarvikkeet; Copic multiliner Black 3.0, Lyra Aqua brush Duo, Ecoline Brush pen. Piste -bujokirjan sivut ja vesivärilehtiö 150g. Nämä kaikki on saatavilla Suomalaisesta Kirjakaupasta.

-Tiina M