Kalenterimania

Moikka ihanat! Tänään tehdään itse A5 kokoiset Traveler’s Notebookin kannet. Ryhmästä löytyy myös minun tekemäni live video ohjeeksi. Päätin tehdä vielä ihan postauksenkin asiasta, kun aina välillä joku kyselee A5 kokoisia kansia. Minusta ainakin tuntuu, että juuri A5 kokoinen traveler`s notebook on todella kätevä, koska siihen mahtuu normaalit vihot automaattisesti ja siten vihkovalikoimaa on tosi laaja. Lisäksi itse tekemällä saa takuuvarmasti itselleen mieluisimman näköisen ja takuulla toimivan omaan käyttöön. Olen huomannut, että A5 kokoa ei kauheammin ole saatavilla, ainakaan Suomesta.

Kannet tähän projektiimme voivat olla oikeastaan ihan mitkä tahansa kivat A5 kokoiset kannet. Voit myös tehdä kannet itse skräppipaperista laminoimalla, huovasta tai kankaasta ompelemalla, tai kuten minä olen tehnyt: käyttämällä vanhojen kalenterien suojakansia, ja kiinakalentereita, joista olen poistanut rengasmekanismin. Vaihtoehtoja on vaikka ja kuinka paljon.

Itse valitsin tähän postaukseen kansiksi vanhat Ajaston Wega kalenterin kannet. Itse kalenteri osa on jo aikaa sitten käytetty ja arkistoissa, joten kannet on helppo uudistaa traveler`s notebookiksi.

Tarvittavat tarvikkeet: tussi merkkaamiseen, viivoitin, reikämeisti pihdit, kuminauhaa ja sakset. Keskimmäisen rei´än tekemiseen tarvitaan myös vasaraa ja lankunpätkää, jos sinulla on pihtimallin reikämeisti. jos reikämeistiä ei ole saatavilla, mutta esimerkiksi kolvi löytyy, onnistuu reiänteko senkin kanssa. Mutta kuuman raudan kanssa tulee olla hyvin varovainen. Kuminauha kannattaa olla pyöreää, sitä saa esimerkiksi kangaskaupoista metritavarana, hyvin varustetuista marketeista tai sitten voi käyttää Jane Davenportin charmi/ kuminauhasettiä. Setissä tulee mukana ihana tyttö charmi ja kolme eriväristä kuminauhaa. Itse käytän tätä.

Ensimmäisenä etsitään kansien selkämyksen keskikohta, kiinnityskuminauhaa varten. Mitataan keskikohta viivoittimella ja merkitään se tussilla. Puuklapi alle ja valitaan reikämeististä sopiva reiän halkaisija. Aseta meisti merkattuun kohtaan ja napauta vasaralla meistiä. Seuraavaksi valitaan kuinka monella kuminauhalla haluamme traveler`s notebookin tehdä. Ajaston selkämys kestää hyvin neljä kuminauhaa, joten tarvitsen kaksi reikä yläreunaan ja kaksi reikää alareunaan. Nämä on helppo tehdä pihtimallin reikämeistillä puristamalla. Tässä vaiheessa, kun reiät on tehty kannattaa muistaa, että jos kansimateriaali on helposti purkautuvaa sorttia, on reikiin mahdollisesti laitettava purjerenkaat, tai reikä poltetaan tulitikulla tai kolvilla niin materiaali ei pääse purkautumaan.

Seuraavaksi onkin vuorossa kuminauhan pujottelu vaihe. Kuminauha pujotetaan ensimmäiseksi oikeanpuoleisesta yläreiästä sisäpuolelta lävitse, muista olla katkaisematta kuminauhaa! sen jälkeen kuminauha pujotetaan vasemmanpuoleisesta yläreiästä läpi ulkopuolelta, tämän jälkeen kuminauha pujotetaan vasemmanpuoleisesta alareiästä läpi, sitten oikean puoleisesta reiästä. Nyt meillä on kaksi valmista kuminauhaa. Jälleen ylös oikealta läpi ja sitten vasemmalta läpi ja alas vasen ja sitten oikea alareikä. Näin meillä on neljä kuminauhaa. Katkaise kuminauha ja kiristä jokainen kuminauha erikseen haluamaasi kireyteen. Muista kuitenkin, että liian kireä kuminauha vetää selkämyksen reunoja sisäänpäin rumasti ruttuun ja liian löysäksi jos jättää kuminauhan vihot eivät pysy siististi paikoillaan. Solmi kuminauhat napakalla solmulla yhteen.

Mittaa kuminauhasta haluamasi mittainen kiinnityskuminauha ja solmi se lenkiksi. pujota lenkin pää keskimmäisestä reiästä läpi. Jos tässä kohtaa keskireikä on hivenen liian suuri niin solmukohta saattaa tulla läpi, pujottamalla väliin klemmarin tai avainrenkaan se pysyy hyvin paikoillaan. Halutessaan keskikuminauhan solmun voi liimata sisäkanteen kiinni.

Näin meillä on valmis tee se itse traveler’s notebook. Sama ohje pätee kaikkiin kokoihin joten voit helposti tehdä itsellesi vaikka kokonaisen perheen traveler`s notebookeja.

Aura ja aloittamisen vaikeus. En nyt tarkoita Aura-juustoa, sillä sen kanssa minulla ei ole vaikeuksia, vaan puhun tuosta ihanasta Aura Notebookista. Jos olette nähneet sen, niin ymmärrätte minua. Jos ette ole nähneet sitä, niin pidätte minua varmaan ihan outona.

Olin Kalenterimania-ryhmässä lukenut paljon ihastuneita kirjoituksia kyseisestä muistikirjasta, mutta en oikein syttynyt ajatukselle hankkia sitä, ainakaan ihan heti. Kyselin siitä paljon ja katselin kuvia, mutta tuntui, että tuo ei taida olla minua varten. Niin luulin, kunnes koitti päivä, jolloin kohtasimme Akateemisessa Kirjakaupassa. Olimme mieheni kanssa ostoksilla, ja hän päätyi tekemään virheen, joita mies tietääkseni tekee hyvin harvoin. Olimme kirjakaupassa, hän antoi minulle luottokorttinsa ja sanoi, että mene ostoksille, hän istuu tässä alhaalla. No minähän tietty menin ja kun pääsin Akateemisen Kirjakaupan toiseen kerrokseen, näin sen melkein heti. Tuo oli ensikohtaaminen minun ja Auran kanssa. Silittelin, hypistelin ja selasin sivuja. Sitten se tapahtui. Minä ihastuin sen paperiin, väreihin ja kaikkeen mitä siinä on. Minun oli pakko saada se ja kuinka sattuikaan, kädessäni oli mieheni luottokortti eli Aura pääsi lähtemään kanssani kotiin.

Kotona avasin varovasti ostoksiani ja siellä se edelleen oli, ihana Aurani. Silittelin sitä ja tietysti minun piti ottaa muutamia kuviakin samalla. Laitoin sen hellästi työpöydälleni odottamaan, että ottaisin sen käyttöön. Kuinka oli mahdollista, se oli siinä myös seuraavan päivän ja seuraavan viikon sekä kuukauden. Mitä nyt? Ihana Aura oli pöydälläni ja en vain pystynyt ottamaan sitä käyttöön. Päivittäin silittelin ja selailin sitä, mutta en vain saanut kirjoitettua tai piirrettyä, tai oikeastaan mitään muutakaan. Aloin todella miettimään missä vika. Lukiessani Kalenterimania-ryhmässä ketjuja huomasin, että muillakin oli vähän vastaavanlaisia tuskailuja muistikirjojensa kanssa. Ryhmäläisten tuskailun syyksi selvisi Auran ihanuus – kun on oikein ihana tuote, niin sen aloittaminen on kovemman kynnyksen takana, koska pelko sen sotkemisesta on niin suuri. Kaikki mitä sinne kuvittaa tai kirjoittaa ei ole yhtä täydellistä kuin mielestäsi tuo muistikirja on. Aloin myös hyvin ymmärtämään kirjailijoiden ja taiteilijoiden valkoisen kankaan/ tyhjän paperin pelkoa. Mielessä miettii, että onko siinä mitään järkeä mitä siihen tekee tai piirtää.

Eräänä iltana otin itseäni niskasta kiinni ja potkaisin takamuksiini (näin kuvannollisesti.) Otin Auran eteeni ja aloin miettimään ensimmäiseksi helpointa tekemistä eli minkä kuvan laittaisin alkuun. Siitä oli ehkä helpoin aloittaa, koska olin vähän suunnitellut asiaa ja olin päättänyt, että leikkaan sen kuvan jostain. Minä pystyin siihen, sain aikaiseksi korkata Aurani. Siitä se sitten alkoi – minun ja Auran yhteinen matka päivä ja viikko kerrallaan. Nyt olen jo täydellisen rakastunut ja täydessä yhteisessä harmoniassa Aurani kanssa. Suosittelen kyllä kaikkia tutustumaan Aura Notebookiin, mutta vaadin itselleni vastuuvapautta siitä mitä se saa aikaiseksi sinussa, kun kohtaatte.

-Sari