Maanikon normipäivä

Tiskit tiskaamatta, kämppä imuroimatta ja keväinen aurinko paljastaa loputkin siivoamattomat nurkat. Postiluukkuun on kuitenkin juuri saattanut ilmaantua kirjekuorellinen (tai muutama) uusia tarroja ja washiteippejä. Herään aamulla torkutettuani herätystä ainakin kaksi tuntia, ja näin päiväni sujuu…

Voisin tyhjentää tiskikoneen, mutta huomaan että ulkona on tosiaan kiva sää. Päätän vetää lenkkarit jalkaan ja pukea koirille valjaat niskaan. Kirjekuori polttelee mielessä, siispä kurkkaan mennessäni postilaatikkoon. Siellä se on! Oikaisen lenkkireitiltä puolivälistä takaisin kotiin, kaappaan kirjekuoren laatikosta ja suorastaan loikin kotiovelle koiraparkojani perässä raahaten.

Ovella vastaan tulee talvivaatekaaos jonka varastoon siivoamista välttelin jo eilen ja edellispäivänä. Juuri eilen taisinkin viettää iltani koneella tarroja väkertäen! Päätän siirtää äkkiä takkeja ikeakassiin, jotta pääsen raivaamaan tietäni kohti keittiön pöytää. Siellä sulassa sovussa minua odottavat veroilmoitus, pari maksuun menevää tai mennyttä laskua sekä kolme vanhaa kahvikuppia.

Koirat keksivät olla nälkäisiä juuri sillä sekunnilla, kun saan yhden kolmesta kahvikupista tiskipöydälle ja ajatuksen keittää uutta kahvia. Niin maaninen en ole ettenkö koiraparkojani ruokkisi, eli koirat saavat ateriansa. Huomioni kiinnittyy keittiön saarekkeelle unohtuneisiin teippikelaan, korttipakan rippeisiin ja kasaan washiteippirullia. Kuoren sentään muistin aamutuimaan kiikuttaa postilaatikkoon, vaan muistaakohan posti viedä kuorta ikinä perille…

Jään hipelöimään teippejä joista kieputin sampleja happy mail-parilleni ja saan uuden ahaa-elämyksen ensi viikon aukeamaa varten. Lähden samalta seisomalta hakemaan Project365-planneriani, jonka muistan viimeksi nähneeni työpöytäni reunalla. Avaan työhuoneen oven ja… Aijai! Mikä varpaaseen osuikaan? Villakoirat hyökkäävät ovelta vastaan. Saan hyökkäyksen torjuttuani otteen plannerista, ja vedän syvään huokaisten oven perässäni kiinni. Vannon, että imuroin heti kun kiireeltäni ehdin.

No niin, planneri on kainalossa ja teippi odottaa keittiön saarekkeella. Vaan mihin laitoinkaan kirjekuoren, jossa upouudet tarrani odottavat? Pikkuhiljaa alan kerrata päivän tapahtumia ja muistan käyneeni postilaatikolla, joten sieltä sitä ei kannattaisi etsiä. Päätän kiertää asunnon silmämääräisesti läpi, ja huomaan puolisoni jättäneen vihjailevasti pyykkikorin sänkymme päätyyn. Kori on täynnä pestyä, kuivaa pyykkiä. Tiedän kuitenkin etten ole käynyt kirjekuoren kanssa lähellä sänkyä, joten vedän makuuhuoneen oven perässäni kiinni. Pyykithän ehtii lajitella myöhemminkin, eikö? Kello tikittää jo hyvin pitkällä iltapäivää, ja paras luonnonvalo keittiön ikkunasta ehtisi pian mennä ohitse kalenterikuvia ajatellen. Tai siis, se valo, joka kaiken pölyn ja lian läpi vielä suodattuu läpi ikkunasta.

Muistan yhtäkkiä aikeeni keittää kahvia ja niinpä unohdan kirjekuoren etsimisen vähäksi aikaa. Lasken plannerini keittiön pöydälle ja saan rauhassa ladattua kahvinkeittimen. Keitin alkaa jauhaa papuja ja sillä aikaa kaivan kaapista neljättä kahvikuppia, koska en muista mistä pöydällä olleista join viimeksi. Lappaan vihdoin vanhat kupit tiskipöydän liepeille, jotta muistaisin ladata ne tiskikoneeseen sitten kun olen ehtinyt tyhjentää sen.

Saan kuin saankin kahvia, ja avaan plannerin. Silittelen ja hiplailen aukeamia, ja liimaan teippiä uudelle aukeamalle. Olen jo tyystin unohtanut koko kirjekuoren. Kaadan itselleni lisää kahvia ja kirjoittelen merkintöjä kuluneelle viikolle. Sitten se yllättää – pissahätä! Nappaan älypuhelimeni ja kipitän vessaan. Kuka nyt 2010-luvulla kävisi ilman puhelinta wc:ssä? Istun pöntölle ja selaan Kalenterimanian faceryhmää sekä muutamien yhteistyökumppanien nettisivuja. Saan asiani toimitettua, hiukkaakaan ajattelematta pesen kädet, poimin ”kadonneen” kirjekuoren pesualtaan reunalta (jätin sen siihen tullessani ulkoa sisälle, tietenkin)…

Ja sitten kummastelen kun sama toistuu taas viikon päästä, kun posti on kuljettanut vessareissullani tilaamani uudet tarrat taas luokseni.

Voisiko juuri sinun päiväsi kuulostaa tältä? Mitkä ovat parhaat vinkkisi kotitöiden välttelyyn?

Iloista vapunpäivää pilke silmäkulmassa toivottaa Suvi!

Sydämeni sykkii hybridisti

Mitä tehdä, kun kalenterimania iskee, muttet tiedä mistä pidät eniten? Ehkä sydämesi sykkii bullet journalille, ehkäpä myös kalenterituunaukselle? Näistä tykytyksistä ei olekaan pakko tyytyä vaan toiseen, vaan vaihtoehtona on myös Hybridibujo!

Hybridibujo antaa sinulle parhaat puolet kummastakin maailmasta ja mikä parasta, koko vihko ei ole pilalla yhden huonon aukeaman vuoksi. Hybridibujo on nimittäin erittäin ketterä käyttää niin kalenterina, kuin bujonakin, eikä virhe sielä toinen täälä johda vihkon totaaliseen hylkäämiseen. Tämän takaa plannereille tyypilliset renkaat.

Bujoilu ei aina tarkoita perinteisen bullet journal systeemin käyttämistä. Pisteet ja valmiit insertit antavat myös vapauden valita jotain siltä väliltä

Eri värisillä pistesivuilla on helppo tuoda uutta ilmettä bujoiluun. Kuvan pastellin siniset pistesivut löydät esimerkiksi Se Hämeenpuiston vihkokaupasta.

Rakastuin itse bujoilun ideaan ja sen yksinkertaisuuteen alkuvuodesta 2019. Koska olen persoonaltani kuitenkin hyvin värikäs ja pidän pikkunäpertelystä, oli jotenkin harmillista ajatella, ettei bujon sivuja voisikaan koristella ylitsevuotavasti, saatikka aukeamia latoa täyteen tarroja, jos siltä tuntuu. En halunnut luopua pisteistä, mutten myöskään tuunauksesta.

Törmäsin internetin ihmeellisessä maailmassa näiden kahden välimuotoon; kalenteriin jossa oli upeat kannet ja vieläpä renkaat, mutta myös pisteet! Sillä hetkellä olin myyty.

Hybridibujona käytän Simple Stories Carpe Diem A5 kokoista rengasplanneria. Sivuina toimivat Filofaxin A5 kokoiset pistesivut, niin valkoisena kuin pastellisävyisinä.

Olen aina pitänyt itseäni väliinputoajatyyppinä. Sellaisena, joka osaa aina nähdä yhden asian kummatkin puolet, eikä asia muuttunut kalenterimaniankaan iskiessä. Minun sydämeni sykkiikin hybridisti.

Voit seurata hybridibujoni elinkaarta instagramissa: @julis_bujo

-Juillet