Esittelyssä – Unika (Ajasto)

Kaupallinen yhteistyö Ajaston kanssa

Ajasto muisti jälleen ylläpitoa yhteistöillä, ja minulle saapui ihanan pirtsakka Ajasto Unika lukuvuosikalenteri. Ensifiiliksiä voi kurkata livestä Facebook-ryhmän puolelta.

Unikan kansien väri on upea hieman lilaan taittava pinkki, joka tuo itselleni ensimmäisenä mieleen marjapuuron ja on suorastaan syötävän herkullinen. Unika on osa Ajaston Eko-mallistoa eli sen kartonkikannet ja paperi on valmistettu sataprosenttisesti kierrätyskuidusta. Siitä huolimatta, että kannet ovat kartonkia, tuntuvat ne jämäköiltä ja kestäviltä eli kalenteri pysyy varmasti hyvin menossa mukana. Kansien kauniin värin kruunaa hopeafolioitu painatus, josta näkee, että kalenteri on lukuvuodelle 2019-2020. Kalenteri on parikierresidottu ja kokoa A5.

Kalenterin ensimmäisellä sivulla on henkilötietosivu ja sitä seuraavat perinteiset vuosikalenterinäkymä ja tulossa olevat tärkeät kalenteripäivämäärät. Näiden jälkeen tulee vuosisuunnitelma, joka on jaettu useammalle aukeamalle aina puoli vuotta kerrallaan. Vuosisuunnitelmaan on helppo merkitä itselleen tärkeitä tulossa olevia tapahtumia ja muita muistettavia asioita ylös oikean päivän kohdalle.

Tämän jälkeen alkaa varsinainen kalenteri. Viikot alkavat heinäkuusta 2019 ja päättyvät elokuun alkuun 2020. Viikkonäkymä on horisontaalinen ja yksi viikko on aina yhdellä aukeamalla. Aukeaman oikealla sivulla ovat varsinaiset viikonpäivät, kun taas ruudullinen vasen sivu on varattu kokonaan muistiinpanoille. Viikonpäivät on jaettu kellonaikoihin klo 8-17 väliselle ajalle, joten tämä kalenteri sopii erinomaisesti opiskelukäyttöön, kuten myös päivätyöläiselle työkalenteriksi.

Viikkonäkymien jälkeen Unikassa ovat Ajastolle tuttuun tapaan nimipäiväluettelo, Suomen liputuspäivät ja ulkomaanpuheluopas. Jokaviikkoisen muistiinpanosivun lisäksi kalenterin lopussa on useita viivallisia sivuja muistiinpanoja varten, joten merkitsemistila ei varmasti lopu kesken.

Kaikkein viimeisimpänä kalenterissa ovat viikkosuunnitelmat ja vuosiruudukko. Viikkosuunnitelmat käyvät hyvin pohjaksi esimerkiksi lukujärjestykselle tai auttavat muuten vaan viikkojen aikatauluttamista etukäteen. Vuosiruudukossa on kätevästi kokonainen vuosi yhdellä sivulla ja sopii näin ollen esimerkiksi jonkin asian pidempiaikaiseen seuraamiseen.

Unikan paperi on suhteellisen ohuen tuntuista ja väriltään luonnonvalkoista. Tekemäni pikaiset kynätestit paljastavat, että paperi ei ohuesta vaikutelmastaan huolimatta päästä juuri mitään kyniä läpi. Edes tyypillisesti joka kerta ghostaavat pastelliset Stabilo Boss -yliviivaustussit eivät näy läpi Unikan kierrätyskuitusivuilta.

Kaiken kaikkiaan Ajasto Unika on käytännöllinen ja yksinkertainen peruskalenteri, joka sopii monenlaiseen käyttöön. Kansien pirteä väri, kalenterin ekologisuus ja kestävän oloinen ulkomuoto sekä näppärä koko vetosivat minuun itseeni heti, kun sain kalenterin käsiini. Kiitosta saa myös kalenterin runsas muistiinpanotila.

-Carita

Haasteet testissä – Inka

Piia, Milja ja AJ ovat ennen minua jo ehtineet toteuttaa tämän kertaisen torstai-haasteen, eli jonkin ryhmässä aiemmin julkaistun haasteen uudelleen toteuttamisen. Ja toteutustyylihän on vapaa! Itse valitsin teemani tähän postaukseen toukokuun 2018 kuukausihaasteesta, eli eläimet. Toteutin tämän haasteen aikanaan silloin käytössä olleeseen Recollections-kalenteriini, joten halusin ottaa tällä kertaa jonkun muun näkökulman kuin suoraan kalenteriin toteutuksen.

Päädyin valitsemaan pohjaksi toteutukselle atc-kortit. Kalenterimaniassahan järjestetään joka kuukausi ryhmän oma atc-vaihto, kannattaa tutustua aiheeseen jos hiemankaan kiinnostaa! Infoa kyseisistä korteista löydät esimerkiksi *tästä postauksesta*. Maailma on pullollaan mitä mainoimpia eläimiä, ja niistä aiheeksi asti muutaman valitseminen oli hankalahkoa. Lopuksi totesin että miksi lähteä merta edemmäs kalaan, ja valitsin ne itselleni tärkeimmät eläimet. Eli ne, joita täältä kotosaltakin löytyy – koira, lisko ja käärmeitä siis.

Piirtämään alusta alkaen en ryhtyny tällä kertaa, vaan turvauduin Googletteluun. Koirasta ja liskosta löytyikin näppärästi silmää miellyttävät kuvat juuri oikeista roduista ja lajeista, mutta matoset tuottivat hieman enemmän päänvaivaa. Kummastakaan kotoa löytyvästä lajista ei tuntunut löytyvän juuri tähän sopivaa kuvaa, joten turvauduin sitten valitsemaan yleisluontoisen käärmeen kuvan, joka ei varsinaisesti edusta tiettyä lajia. Tässä tapauksessa olkoot siis käärme kuin käärme, vaikka oikeasti se ei ihan niin simppeliä olekaan.

Kun kuvat oli tulostettu ja saksittu ääriviivojaan pitkin irti paperista, alkoi korteille taustojen tekeminen. Kuvien ollessa mustavalkoisia, kaipasin kontrastiksi taustalle jotakin väriä. Valikoin akryylimaalien joukosta 3 eri väriä, ja sudin niillä eloa valkoisten A6 kokoisten korttipohjien päälle. En siis tehnyt näitä kortteja valmiisiin/valmiiksi oikean kokoisiksi leikattuihin pohjiin, vaan sudin taustaväriä hieman summanmutikassa isompaan pohjaan. Silmämääräisesti arvion että tekisin värittelyä sellaiselle alueelle että siitä saa atc-kortin kokoisen (64mm x 89mm) palan leikattu irti myöhemmin.

Maalin kuivahdettua lisäsin hieman toisen sävyisiä maaleja sabluunoiden läpi, sekä valkoisia roiskeita maalitussilla. Seuraavaksi oli vuorossa mittailu ja mallailu sen suhteen, mistä kohtaa kortin leikkaisi taustasta irti. Tässä käytän apuna valmiiksi oikean kokoista atc-korttia, se helpottaa hurjasti. Kun mieluinen kohta löytyi, piirsin ääriviivat valmiin kortin reunoja pitkin jollakin käteen sattuvalla kynällä, tällä kertaa Stabilon Sensorilla. Sitten vain saksin viivoja pitkin, ja liimasin kuvat kortteihin kiinni. Korostin kuvia vielä rajaamalla niiden ääriviivat valkoisella maalitussilla.

Kuvien lisäksi halusin lisätä jotain tekstiä, ja päädyin korttien eläinten tieteellisiin nimiin. Käärmekortin kohdalla kirjoitin sekä kuningasboan että kuningaspytonin nimet, näin sain molemmat ”omat” lajini mukaan korttisarjaan, vaikkei varsinaista kuvaa näistä niihin tullutkaan. Viimeisenä loppusilauksena hieroin pienistä leimasinmustetyynyistä väriä korttien reunoihin. Näin kortit saivat ikään kuin kehystyksen.

Kun kortit olivat valmiit, raapustin korttien tiedot vielä taustapuolelle. Tämä korttisarja sai nimekseen ”Elämäni eläimet”, mikään muu ei tuntunut yhtä osuvalta. Oli hauskaa inspiroitua menneestä haasteesta, varsinkin kun oli jo kerran aiheen toteuttanut kalenterin sivuille. Sanoisin että aiempien ryhmän haasteiden selailu on hyvä keino inspiraation haeskeluun, jos itse ei meinaa keksiä aihetta tekemiselle vaikka sormet syyhyäisivät tuunaamaan. Suosittelen!

♥, Inka