Värikarttoja kalenterin välissä

Olipa kerran synkkä ja myrskyisä yö.. Tai noh, ei tainnut kyllä olla synkkää eikä myrskyistä mutta melkein yö kuitenkin! Erästä yötä vasten aloin nimittäin tekemään värikarttaa kaikista kynistäni. Tein ensimmäisen version valkoisille kartongeille ja postasin ryhmään aloituksen jossa kyselin onko muut tehneet samantyyppisiä listauksia kynistään. Ja kappas, en ollutkaan ainut! Jäsenillä löytyi toinen toistaan hienompia karttoja niin kynistään, kuin myös esimerkiksi leimasinmusteistaan ja washiteipeistään.

Ei tarvinnut kauaa idea pohtia kun innostuin tästä aiheesta kovin – haluan myös tehdä listat KAIKESTA! Ja niin, että ne kulkisivat näppärästi kalenterin välissä mukana. Siispä pari päivää ensimmäisen värikartan teon jälkeen nappasin kynätelineeni sekä nipun tyhjiä kalenteri-inserttejä eteeni, ja ryhdyin uudelleen toimeen. Mukavaa vapaapäivän puuhaa, arkikiireessä ei ensimmäisenä ehkä tulisi moiseen ryhdyttyä. Tein värikartat vain toiselle puolelle sivua, jotta käytännössä olisi mahdollisimman helppo kynien värin ja paksuuden lisäksi tsekata että minkä verran mikäkin kynä kuultaa sivusta läpi.

Kun kaikista kynistä oli tehty oma merkintänsä, sujautin ne Tigerin rengaskalenterini väliin, kalenterin loppuosaan. Samalla otin yhden tyhjän sivun lisää pöydälle ja kaivoin esiin vesivärit. Itselläni on muutamat muutkin vesivärit näiden Koin värien lisäksi, mutta näitä vesivärejä käytän 98% niistä kerroista kun vesivärejä kaipaan. Joten koska käytän pääsääntöisesti ainoastaan tätä settiä, päätin tehdä värikartan vain siitä. Ja ainahan saisin lisättyä toisistakin paleteista näytteet myöhemmin, jos niitä alkaisin kaipaamaan.

Jatkoin värikarttaprojektia seuraavaksi akryylimaalien parissa, kun nyt kerran oli vauhtiin päässyt. Näille valitsin valmiin kalenterisivun sijaan pohjaksi valkoisen kartongin, jonka leikkasin ja rei’itin sopivaksi. Akryylimaaleja en ole tainnut vielä kertaakaan käyttää kalenterin sivuille, mutta art journaliin kylläkin. Halusin kuitenkin että värikartat ovat kaikki yhdessä paikassa, joten kalenterin väliin päätyivät nämäkin värinäytteet.

Viimeisenä oli vuorossa vielä leimasinmusteet. Tämä oli hyvä tilaisuus testata samalla kertaa miten nykyiset kalenterisivuni kestävät eri musteita, joten nämä testailin jälleen tyhjille sivuille. Valitsin värikartan tekemiseen pienen leimasimen, ja varasin viereen kosteuspyyhkeitä sekä talouspaperia joilla oli värin vaihdon välissä kätevää puhdistaa leimasimesta ylimääräinen muste.

Tätä projektia oli oudolla tavalla tyydyttävää tehdä, vaikka hiukan hullun hommalta hetkittäin tuntuikin. Sen lisäksi että on helppo katsoa miltä mikäkin väri valkoisella paperilla näyttää, auttaa tämä listaus toivottavasti myös välttämään vahingossa tuplaostoksien tekemisen – tätä nimittäin tuntui ryhmässä monella tapahtuneen. Itsehän en myönnä mitään, köh köh..

Voi hyvin olla että jatkan tätä vielä jossain vaiheessa lisäämällä pienet samplet kaikista washeistani, mutta se tuntuu jo sen verran isohkolta hommalta että taidan palata sen pariin vasta myöhemmin. Yksi ajatus mikä myös syttyi tätä tehdessä, oli omien kansien hankkiminen näille värikartoille. Eikös tämä nyt olisi aika hyvä syy hankkia yhdet uudet ihanat kalenterinkannet..?

♥, Inka

Oman tuunaustyylini kehittyminen ja harrastuksen haasteet

Kun aloitin kalenterituunauksen laitoin aukeamalle korkeintaan pari pätkää washiteippiä ja keskimäärin kolme tarraa varovasti. Samlla hihitellen ”Onkohan tämä nyt liikaa?” Austin Powers -elokuvien Tohtori Pahalta näyttäen. Tuolloin käytössäni oli vielä A5 -kokoinen Color Crush Webster’s Pagesin vaakapäivä-inserteillä, joten aukeamat lähes kumisivat tyhjyyttään. Eräältä kanssamaanikolta sain kylläkin kommentin ”tykkään sun tyylistä, se on niin kivan selkeä”.

Omaan makuuni sivut olivat liian valjuja ja vähän turhankin selkeitä. Ihailin Kalenterimanian facebook -ryhmässä muiden toinen toistaan runsaampia ylitsepursuavan upeita luomuksia. Aloin tykästymään kerrostetumpaan tyyliin ja pikkuhiljaa aloin rikkomaan rajoja – kirjaimellisesti. Tarra osittain washin päälle ja toinen tarra vielä sen päälle, kun ennen teipit ja tarrat olivat kunnioittavan välimatkan päässä toisistaan, lähes sotilaallisissa riveissä. Koska olen vähän harakka, tulivat myös foilatut tarrat ja glitterteippi osaksi vakiokalustoani. Tårta på tårta!

Vaikka viehätyin runsaammasta tyylistä, kokonaan alkuperäiset sivut peittävä no white space -tyyli ei tuntunut kuitenkaan yhtään omalta, mutta ilmeisesti olen kuitenkin hyvin vahvasti matkalla sitä kohti. Asia, jota olen alusta asti kovasti vierastanut, on valmiit tarrakitit ja erityisesti niiden boksitarrat. Tilasin kyllä muutaman todella kauniin kitin Tapio’s Daughterilta, mutta ne lojuivat tarrakansiossani reilusti toista vuotta ennen kuin rohkenin kokeilla viikkoaukeaman tuunausta kitillä. En jaksanut välittää olivatko boksit mitoitettu juuri minun kalenterilleni, sillä yritin päästä eroon liiasta ajattelusta, koska juuri se on tuunaustani eniten rajoittava tekijä.

Vähintään puolet kalenterituunauksen hauskuudesta on minulle ollut ennen varsinaisen tuunauksen aloittamista yhteensopivien teippien ja tarrojen etsiminen, kunnes siitä tulikin suurin kompastuskiveni. Varastojen karttuessa kaikkien tuunaustarvikkeiden läpi kahlaaminen ja valinnanvaikeus alkoivat viemään niin paljon aikaa ja energiaa, että kun olin vihdoin löytänyt värin tai teeman puolesta toisiinsa sopivat jutut, en jaksanut enää koristella aukeamaa. Moni Kalenterimanialainen varmasti pystyy samaistumaan siihen tilanteeseen, kun tiedät että JOSSAIN on juuri sopiva tarra, mutta et kuollaksesikaan muista missä eikä se tietenkään tule vastaan vaikka kuinka selaat arkkeja läpi. Uskon etten ole yksin senkään asian kanssa, että tarvikkeita on tullut osteltua jonkinlaisessa huumassa ja niitä on päässyt kertymään enemmän kuin ehtii käyttää, ja jatkuvasti kauppoihin virtaa uusia entistä ihanampia juttuja. Vanha vitsi onkin, että askartelutarvikkeiden ostaminen ja niiden käyttäminen oikeasti ovat kaksi eri harrastusta. Ja niiden järjestäminen kolmas!

Järkevällä säilytyksellä toki voi jonkin verran lievittää ongelmaa, mutta itse haastoin itseni käyttämään jo olemassa olevat tarvikkeet lähes kokonaan pois ennen kuin hankin uusia, joten jatkossa joudun varmasti monesti mukavuusalueeni ulkopuolelle tuunatessani. Olen huomannut tuunaustapani noudattavan melko pitkälle aina samaa kaavaa ja haluaisinkin löytää taas uusia tapoja toteuttaa kauniita aukeamia. Onneksi kalenterimanian kuukausittain vaihtuvat haasteet ja jäsenten omat ketjut antavat aina uutta inspiraatiota.

Mikä on sinun suurin haasteesi? Mikä sinua inspiroi?

Tiina T.