Searching for "ajasto ark"

Minun vuoteni kulmakivet

Rakastan uutta vuotta, sillä minulle se tarkoittaa aina jonkinlaista uutta alkua. On ihanaa suunnitella mitä kaikkea tänä vuonna haluaisi tehdä, nähdä mitä tämä vuosi tuo tullessaan. Kokea luonnon heräämisen pikkuhiljaa kevään myötä sekä aloittaa elämä puhtaalta pöydältä, jos ei muuten, niin ainakin kalenterin kanssa.

Pohdin pitkään mistä kirjoittaisin. Juttua riittäisi vaikka kuinka, mietteitä edellisestä vuodesta, tämän vuoden suunnitelmista ja siitä kuinka ihanaa on taas keskittyä tuunailuun täysillä. Siitä mikä inspiroi tällä hetkellä. Päätin kertoa siitä miltä MINUN vuoteni 2024 tulee näyttämään. Listasin neljä kulmakiveä, joiden ympärille tämä vuosi kalenteri-harrastuksessani kulminoituu. Ehkä myös muussakin elämässä. Tässä siis pieni katsaus vuodestani!

1. Kalenterirauha
Edellisvuodet ovat olleet aika myrskyäviä kalenterirauhan osalta. Kalentereita on tullut vaihdettua likipitäen kuin sukkia ja aina jostain nurkan takaa on ilmestynyt edellistä parempi ja hienompi. Tänä vuonna mennään Jibun B6:lla sekä Ajaston Note Minillä. Olen päättänyt kynsin ja hampain pitää nämä mukana koko tämän vuoden, ja olla kurkkimatta vihreämpää ruohoa aidan toisella puolen. Luulen että enimmäkseen syynä kalententereiden tiuhassa vaihtamisessa on ollut vain ostamisen ilo, ei niinkään todellinen tarve. Ainakin itsellä. Tämän ymmärtäminen luullakseni hieman auttaa uusien kalentereiden himoitsemiseen.

2. Hyödynnän vanhaa ja teen uutta
Sain eräässä joulukalenterivaihdossa älyttömän määrän tosi ihania tarroja ja washeja ja entuudestaankin tuunausmateriaalia toki löytyy yli oman tarpeen. En siis varsinaisesti tarvitse mitään enempää enkä tällä hetkellä oikeastaan haluakaan. Onneksi olen myös kätevä käsistäni, sitä mitä en osaa tehdä, sitä tuskin lopulta tarvitsenkaan. Tarkoitus ei ole kuitenkaan mennä koko vuotta ehdottomalla no spendillä, vaan ostaa vain todelliseen haluun ja tarpeeseen, ei vain siksi, että ostaminen on hauskaa ja uutuudenviehätys koukuttaa.

Joulukalenterivaihdon washeilla tein jo Jibuniin söpöt kuukausi-tabit.

3. Järjestys
Tykkään materiaalista, mutta liika tavaramäärä myös ahdistaa, paljonkin. Tästä syystä myin ja annoin pois syksyllä huomattavan osan tuunauskamoistani, niistä jotka eivät enää tuntuneet omalta jutulta. Silti jäljelle jääneillä ”eläisi” vielä kevyesti pari kolme vuotta. Karsittavaa siis riittää. Yritän tähdätä siihen, että tänä vuonna kaikki askartelutarvikkeeni mahtuisivat yhteen isompaan pahvilaatikkoon.

Tarra-arkit tyhjensin jo yhteen pieneen tarravihkoon, ja se olikin erittäin hyvä ratkaisu! Hirveesti tarroja on jäänyt unohdetuksi, kun en ole joko löytänyt niitä tai vain unohtanut niiden olemassa olon. Nyt arkki-tarrat ovat samassa paikassa, löydän ne helposti ja ne vievät tilaa vähemmän.

4. Positiivista energiaa ympärille
Olen hyvin impulsiivinen ihminen, tuuliviiri joka innostuu sata lasissa kaikesta, mutta yhtä nopeasti myös kyllästyy. Kuitenkin koen, että tuunaus-moodissa olen eniten balanssissa, ajatus on kirkas ja mieli tyyni. Kalenterimanian ihanat ihmiset luovat ympärilleen inspiraatiota, seesteisyyttä ja paljon positiivisia viboja, siksi päätin tänä vuonna viihtyä ryhmässä enemmän kuin esimerkiksi viime vuonna ja ammentaa sieltä kaikkea edellä mainittua itseeni. Toivon pystyväni osallistumaan enemmän liveihin ja haasteisiin, sekä perehtymään oikein ajan kanssa albumeihin, siihen mitä kaikkea ihanaa ihmiset ovat kalentereihinsa taikoneet.

Siinä pieni kooste minun vuodestani 2024. Yllä olevat eivät ole uudenvuodenlupauksia, vaan pikemminkin suunta, jota pitkin haluan tänä vuonna edetä. Toteutuuko nämä, en voi sanoa varmaksi, mutta aion kuitenkin yrittää.

Tuunailun iloa ja onnea kaikille!
Terveisin: Piritta

Perjantaipäiväkirja – Laura S.

Kuvissa vilahtava Ajaston Color A6 Luumu saatu, osa teipeistä/tarroista tullut Teippitarhan joulukalenterista.

Rakas perjantaipäiväkirja,

siitä on taas hetki vierähtänyt, kun olen viimeksi kuulumisiani tässä muodossa kertonut. Vuosi 2023 tuntui hujahtavan ohi sekunneissa, enkä vieläkään oikein käsitä, mihin ne kaikki päivät katosivat. Sitä aina kuulee, että lapsen kanssa aika kuluu nopeasti, mutta nyt vasta huomasin sen itsekin. Samaan aikaan haluaisin pysäyttää ajan ja nauttia pienestä ihmisestä, mutta toisaalta kehityksen seuraaminen on ollut erittäin palkitsevaa ja en malta odottaa esimerkiksi yhteisiä askartelutuokioita tulevaisuudessa.

Arjessa uuden opettelu on ollut perheemme vuoden kantava teema. Syksyllä tyttäremme aloitti päiväkodissa miehen palatessa töihin, ja on onneksemme viihtynyt siellä loistavasti. Pienen paikkakunnan etuja on ehdottomasti pienet päiväkotiryhmät ja tutut hoitajat, rauhallinen lapsentahtinen tekeminen. Tunnen itseni onnekkaaksi, että meillä on näinkin hyvä tilanne varhaiskasvatuksen puolella, kun tiedän, ettei samaa luksusta valitettavasti ole kaikkialla. Toki työmme on tuonut oman haasteen päiväkodin aikataulutuksessa, mutta sekin on onneksi hoidettu erittäin mallikkaasti.

Aikatauluttaminen ja kalenterin tärkeys onkin noussut todella isoon rooliin kahden vuorotyöläisen ja päiväkodin hoitoaikojen kanssa. Mieheni on oppinut katsomaan seinällä roikkuvaa perhekalenteria päivittäin (!) ja muistaa jopa satunnaisesti kirjata omat menonsa sinne. Huomasin myös, että tarvitsemme värikoodauksen, sillä pelkällä mustalla kirjoitetut työajat eivät enää meidän tarkoituksiimme toimineet. Olen myös pikkuhiljaa siirtänyt samaa värimaailmaa omiin kalentereihini, ja yhdellä vilkaisulla näen kuka on missä milloinkin.

Viime vuosi oli henkisesti myös erittäin raskas, kun jouduin viimein myöntämään, että kaikki ei ole ihan kunnossa, ja hain apua pitkään jatkuneeseen olotilaan. Masennusdiagnoosin saaminen oli samaan aikaan helpotus – en ollut vain huono ja laiska ihminen – mutta sen hyväksyminen ja siitä ääneen puhuminen on vieläkin työn alla. Lääkitys on kuitenkin auttanut valtavasti ja toimintakykyni on palautunut kovaa vauhtia. Luonnollisesti vielä on paljon tehtävää itsensä kanssa, mutta viikoittaisia keskustelukäyntejä en ole tarvinnut sitten lokakuun.

Nyt kun vuosi on vaihtunut, voin vain katsoa taaksepäin ja hengähtää, että tuli selvittyä jokseenkin kunnialla. Töissä oli loppuvuonna erittäin hektistä, kun tuli hieman väliaikaisia muuttujia esihenkilötiimiimme, joka toi minulle paljon ylimääräistä työtä. Unohtamatta tietenkään isointa kaupan sesonkia eli joulua. Päiväkodin aloitus toi luonnollisesti meille sairastelukierteen, joka suurimmaksi osaksi osui tyttäreen ja mieheen, mutta nappasin itselleni ikiflunssan, joka kiusaa minua edelleen tätä kirjoittaessani. Mutta me selvisimme, kotimme on pystyssä, kissat ja lapsi hyvinvoivia ja suhteellisen tyytyväisiä ja parisuhteemme on niin kunnossa kuin se kaiken tämän härdellin keskellä voi olla. Vaikka tiedän, ettei puolisoni tätä lue, haluan kiittää häntä ymmärryksestä ja tuesta, jota olen vuoden aikana saanut. Se merkitsee minulle paljon.

Toivonkin vuodelle 2024 hieman parempaa mielenterveyttä, vähemmän päiväkodista rantautuvia flunssia ja ristin sormet ja varpaat pienelle euriborille korkojen tarkistuspäivän lähestyessä.

– Laura S.