Muutama viikko sitten alkoi ylläpidon uusi torstaipostausten sarja aiheelle Tekemisen vuosi, joka on ollut tämän vuoden kantava teema alusta alkaen. Uusi vuosi 2022 ja todellakin uudet kujeet, kun jo viime vuoden lopulla hyppäsin (lähes sokkona) ryhmän ylläpidon kyytiin ja edelleen samalla matkalla ollaan. En todellakaan tiennyt millaiseen ”hulluuteen” sitä lopulta tuli lähdettyä mukaan.
Tämä vuosi on ollutkin todellinen tekemisen ja menemisen vuosi. Kuluvan vuoden aikana olen hypännyt Kalenterimania maailmaan pää edellä ja suoriltaan sinne syvään päätyyn. On ollut monia happy mail– ja washivaihtoja, Tuunaa tyhjästä blogipostauksia, maanantailiveilyjä, ryhmän huonevuoroja, Kässäfestarit, #kmstadimiitti, Seinäjoen Käsityömessut, #kmhämemiitit…
Vuosi on ollut todella tekemisen täyteinen ja touhukas. Pää on niin pyörällä kaikesta mahdollisesta ja mahdottomasta vuoden aikana tapahtuneesta. Loppuvuoden pari kuukautta kuluukin varmasti tätä kaikkea sulatellessa ja jouluun valmistautuessa.
Vihkokauppa muutti uusiin tiloihin viime vuoden puolella. Olen käynyt uudessa Vihkokaupassa kerran, ja nyt sopivan kurssin osuessa kohdalle, lähdin matkaan uudelleen. Vihkiksen pitkän pöydän ääressä järjestettiin lauantaina 15.5. Slow Stitching-kurssi Eija Mustosen johdolla.
Slow stitching, suomeksi jotain rauhalliseen käsinompeluun viittaavaa, on käsityön muoto, jossa ei ole kiire minnekään. Ei siis ihme, etten parituntisen kurssin aikana päässyt alkua pidemmälle. Joku kuvaili kurssin aikana osuvasti, että teemme ”kollaasia kankailla”, ja siltä se minusta tuntuikin. Pienen pienistä kangaspaloista muodostui yhdistelemällä uutta. Kurssin hintaan kuului Eijan ohjaus sekä materiaalipaketti pienen pussukan valmistamista varten. Materiaalipaketin lisäksi saimme mukaamme runsaasti muuta materiaalia, kuten kiinnitysnauhoja ja kirjontalankaa.
Slow stitchingissä ommellaan käsin melkeinpä mitä tahansa. Kirjonnasta tuttuja pistoja voi hyödyntää työssään, mutta mitenkään pakollista se ei ole. Kurssia vetäneellä Eijalla oli mukanaan muutama malli töistä, joita hän oli itse tehnyt. Erilaisten pussukoiden lisäksi hän oli tehnyt kotelon, jossa oli paikat nuppineuloille ja muille ompelutarvikkeille, ja jossa pienet kankaanpalatkin kulkevat kätevästi mukana. Tästä ideasta innostui useampi kurssilainen, ja myös minä aloin tehdä tuollaista matkapussukkaa ompelutarvikkeita varten.
Eijan mallikappaleet:
Olen jatkanut ompelua kurssin jälkeen sohvan nurkassa tv:tä katsellen, takapihalla auringosta nauttien sekä junassa samalla, kun kuulokkeissa soi hyvä musiikki. Työtä on helppo jatkaa juuri sen verran kuin ehtii, ja ehtiessään voi tehdä vaikka vain muutaman piston. Vihkokaupalla aloitetusta työstä on tulossa pussukka ompelutarvikkeille. mutta seuraavana mielessäni siintää jo rullapenaali täytekynille, suojapussi iPadille ja muistikirjalle sekä Traveler’s Notebookin kannet… Haluaisin myös kokeilla tehdä kankaisia ATC-kortin taustoja oppimallani tekniikalla! Mitä sinä tekisit?
