Olen tuskaillut odottaessani omaa vuoroa kirjoittaa ylläpidon onnistumisten haasteeseen. On vaikea ajatella omia onnistumisia tämän harrastuksen osalta, kun oma bullet journal on näyttänyt aika valkoiselta viime kuukausina. Suoraan sanottuna siis tyhjältä. Piirtäminen, miten siis yleensä bujoani täytän on viimeaikoina ollut viimeisin asia mielen päällä. Värit ja maalit on pakattuna kaappiin ja sinne se bujokin joutaisi jatkoksi.
Onneksi ryhmän ansiosta olen silti saanut pidettyä kalenteria ajan tasalla, kun olen sitä huoneissa aina saanut vähän eteenpäin tehtyä. Muutoin saattaisi olla vielä enemmän hukassa oleva olo, kun ei olisi mitään missään ylhäällä. Silloinhan joutuisin luottamaan vaan omaan muistiini, mikä ei suoraan sanottuna ole mitenkään loistava. Kun oma inspiraatio on ollut aika hupenevaa, on ollut helpompi päästä eteenpäin yhdessä tekemällä. Olisiko se sitten onnistuminen numero yksi.
Toinen sitten varmaankin on tuo minun traveler´s notebookini välissä kulkeva commonplace book. Koska olen käsittämättömän kriittinen omia tuotoksiani kohtaan, on se antanut minulle stressittömän tavan ilmaista luovuutta. Piirrellä, kirjoittaa ja suunnitella ilman mitään paineita vain itselle. Sieltä löytyykin paljon keskeneräisiä luonnoksia ja suunnitelmia. Vaikka niistä ei koskaan sen kummempaa tulisikaan, on ne siellä tallessa muistuttamassa tästä ajasta.
No jos niitä luonnoksia ja piirroksia on niin miksi ne ei ole sieltä sitten siirtyneet bujoon? Siihen minulla ei ole vastausta. Vaikkakin sellainen itsesyyttely kuuluukin vahvasti minun luonteeseeni, on se nyt saanut väistyä. Siksi kolmantena onnistumisena sanonkin paremman sanan puutteessa armo. Armo itseä kohtaan, vaikka en ole saanut mitään aikaiseksi. Armo omaa luovuutta kohtaan. Koska kenellä ei olisi hetkiä, kun asiat ei luista. Oli ne harrastukseen liittyviä tai ei. Aina ei vaan pysty tai jaksa, eikä tarvitse. Bujo kyllä odottelee tuolla inspiraation heräämistä ilman että syylistän itseäni. Ehkä se palaa parempana kuin koskaan tai sitten ei. Oli miten oli, otan sen avosylin vastaan sen saapuessa. Kevään heräämisessä on minulle iloa ihan tarpeeksi tällä hetkellä. Siksipä toivotan aurinkoista kevättä just sulle ja muistutan olemaan armollinen omaa tekemistä kohtaan. Ryhmässä nähdään.
Olen herkästi innostuvaa tyyppiä ja aina kokeilemassa mielelläni kaikkea uutta. Olen löytänytkin paljon uusia mieltymyksiä ja itselleni toimiva juttuja kalenteriharrastuksen saralla sen ansiosta. Joskus kuitenkin käy niin, että joku juttu kolahtaa silloin, kun sitä vähiten odottaa. Joskus riittää ihan vain se, että joku muu näkee sen, mitä et itse näe.
Tilasin ennen joulua Chic Companylta erään joululahjan. Hämmästykseni ja ihastukseni oli suuri, kun paketissa oli tilaamani tuotteen lisäksi myös toinen tuote, nimittäin Tinne + Mia -merkkinen kalenteri. Ihana Omziin halusi antaa kalenterin minulle kokeiluun ja toivoi saatesanoissaan minun pitävän siitä. Olin ihastellut kalenteria taannoin nähtyäni sen Chic Companyn Facebook-postauksessa ja sen myötä myös meidän omassa ryhmässä, sillä sen kaunis ulkomuoto viehätti minua suuresti. Sen enempää en kuitenkaan ollut ehtinyt kalenteriin perehtyä, saatikka uhrata sen enempää ajatusta edes sille, mikä vuoden 2022 kalenterini ylipäätään olisi. Tuntui kuin palaset olisivat loksahdelleet paikoilleen itsestään, kun löysin kalenterin paketista.
Olen vuosien varrella innostunut milloin mistäkin, kuten vaikka maalaamisesta tai bujoilusta, mutta en muista montaakaan kalenteria, jotka olisivat oikeasti kolahtaneet ihan täysillä tai vieneet saman tien sydämeni. Nyt sellainen oli ilmiselvästi tullut vastaan. Sen lisäksi, että utuinen, murretun vaaleanpunainen (virallinen väri on ash rose) Tinne + Mia -kalenteri on mielestäni aivan käsittämättömän kaunis ulkoa, on se sitä myös sisältä. Kalenteri on oikeastaan valmiiksi kasattu traveler´s notebook -setti, sillä siinä on kolme kuminauhoin kansiin kiinnitettävää vihkoa. Kaksi vihkoa sisältävät valmiiksi päivätyt viikkonäkymät koko vuodelle ja kolmas vihko on puolestaan kuukausivihko. Mukana on myös kaikenlaisia tyhjiä pistesivuja omia tarpeita varten. Lisäksi kansien väliin mahtuisi vielä yksi vihko kätevästi lisää.
Olen tosiaan aika perso kauniille asioille, ja tässä kalenterissa tuntui kauneutta olevan enemmän kuin tarpeeksi. Kaikki tässä kokonaisuudessa on niin valmiiksi mietittyä, harmonista ja suloista. Jo pelkästään kannen oranssi kiinnitysnappi sai minut rakastumaan tuotteseen, puhumattakaan siitä, miten kaikki värit, fontit, kuviot ja lausahdukset tuntuvat olevan tarkkaan mietittyjä, ja muodostavat yhdessä melko ainutlaatuisen kokonaisuuden.
En toki perustanut tätä äkisti syntynyttä rakkauttani pelkästään kalenterin ulkonäköön, vaan odotin innolla pääseväni kokeilemaan, miten se toimisi minulla käytössä. Ja sehän toimi, paremmin kuin olisin osannut kuvitellakaan. Olen viime vuoden tehnyt lähinnä pelkkää bullet journalia, koska mikään valmis kalenteri ei tuntunut inspiroivan tarpeeksi paljon. Sen riskin olemassaolon tiedostin tämänkin kalenterin kohdalla.
Riski osoittautui kuitenkin aika olemattomaksi, sillä jokin tässä nimenomaisessa kalenterikokonaisuudessa iski sen verran lujaa, että pääni pursusi yhtäkkiä ideoita ja ajatuksia siitä, miten kaikin tavoin voisin sitä koristella ja mitä materiaaleja hyödyntäisin. Päädyin kaivelemaan varastojani ja löysin paljon sellaista, mille en ole aiemmin keksinyt mitään järkevää käyttöä. Tunsin oikeastaan suurta riemua siitä, että yhtäkkiä kotona tuntuikin olevan melkoinen aareaitta vaikka minkälaista materiaalia ja sälää eikä minulla edes käynyt mielessä, että tarvitsisin pakosti jotain uutta.
Testasin heti alkuunsa miten kalenterin pinnoitetut, aavistuksen kiiltäväpintaiset sivut suhtautuisivat esimerkiksi vesiväreihin tai leimasinmusteisiin. Vesivärien kohdalla jouduin valitettavasti toteamaan, että ne tulevat ihan saman tien läpi, mutta musteiden kanssa ei ollut mitään ongelmaa. Tähän asti olen hyödyntänyt kaikenlaisia tarroja, washiteippejä, lehtileikkeitä, netistä tulostettuja kuvia ja vaikka mitä muuta. Olen tämän kalenterin myötä päässyt hyvin helposti sellaiseen ajatustapaan, että mitä tahansa sälää tai silppua varastoistani löydänkin, näen siinä mahdollisuuden hyödyntää sitä kalenterissani. Ja se on ehkä ollut palkitsevinta, mitä olen tämän kalenterin käyttöön otettuani tajunnut.
Välillä arki vie mennessään ja aukeamat laahavat perässä, mutta joka kerta olen silti yhtä innoissani päästessäni tekemään jotain tähän kalenteriin. Jokainen aukeama tuntuu uudelta mahdollisuudelta yhdistellä erilaisia asioita ja löytää toimivia ja omaa silmää miellyttäviä kombinaatioita. Joka kerta tuntuu myös syntyvän jotain edes hieman erilaista. Haluaisin myös askarrella jonkinlaisia välilehtiä kansien väliin, mutta en ole vielä päässyt niin pitkälle.
Toivon todella, että innostukseni tätä kaunista kalenteria kohtaan kestää, sillä olen tosissani nauttinut tekemisestä enemmän kuin taas hetkeen. Kiitos siis ihanalle Omziinille vielä kerran!
