Searching for "kierrätys"

Mixed mediaa Lauran kanssa – enemmän on enemmän

Muistikirja on saatu Vihkokaupalta.

Moikka moi! Mielessäni on jo hetken aikaa kytenyt idea postaussarjasta, jossa hypätään yhdessä mixed median maailmaan. Tämän sarjan aikana olisi tarkoitus käydä läpi erilaisia mediumeita ja myös kurkata, mitä kaikkea kotoa löytyvistä asioista voisi hyödyntää mixed media töissä. Innostuin itse art journalista ja sen myötä mixed mediasta noin kolmisen vuotta sitten saatuani yhteistyössä tämänhetkisen taidepäiväkirjan virkaa toimittavan Dingbats Pro muistikirjani. (Matkaani vasta-alkajasta innostuneeksi uuden kokeilijaksi voikin lukea vanhasta postaussarjasta täältä.)

Tänään lähdemme rakentamaan sivua ”valmiiseen pohjaan”, nimittäin washien jämäpala sivulleni. Törmäsin todella pitkä aika sitten jossain päin somea klippiin, jossa kaikki kalenteriaskartelusta ylijääneet washin palaset liimattiin yhteen sivuun ja siitä se idea sitten lähti. Nyt sivu oli täyttynyt sen verran, että oli enemmän kuin hyvä hetki lähteä hyödyntämään tätä.

Washien palaset eivät vain tuo työn pohjaan väriläiskiä, mutta ne toisivat myös paljon pientä tekstuuria, mikäli päälle vedettäisiin suoraan vain maalia. Itse en halunnut kuitenkaan lähteä täysin peittolinjalle, joten nappasin muutaman neutraalin sävyisen matta-akryylimaalin ja levitin palettiveitsellä värejä summamutikassa sivulle.

Parasta väriterapiaa onkin juuri se, ettei aina liikaa mieti mihin mitäkin laitetaan tai miltä se näyttää. Niinpä otin muutaman vahaliituvärin ja vedin aluksi silmät kiinni sinne tänne ”sotkua” ja lopulta lisäsin toisella värillä vielä samoille kohdille lisää väriä. Vaikka olin kuivannut akryylimaaliani lämpöpuhaltimella, paksummissa kohdissa maali oli edelleen aavistuksen märkää, mutta en antanut sen haitata menoa, olihan minulla edelleen pohjatyöt työn alla.

Yksi lempikierrätysmateriaaleistani art journalissa on ehdottomasti askartelutavaratilausten mukana tulleet silkkipaperit. Säästän nämä joka kerta, koska rakastan tekstuuria, mitä näillä saa aikaan sellaisenaan tai maalien alla. Revin muutaman suikaleen paperista ja rypistelin niitä ennen liimaamista paikoilleen. Liimana käytän lähes aina gel mediumia, jota voi kiinnittämisen lisäksi käyttää maalien paksuntamiseen. Omani on mattaversio, jonka lisäksi on olemassa gloss, joka lisää työhön samalla kiiltoa.

En pahemmin suunnittele tekemisiäni sen suuremmin vaan olen enemmän matkalla inspiroituja. Värimaailma tähän mennessä saikin minut tarttumaan yhteen uusimmista PET-teipeistäni. Tämä on kuitenkin läpikuultavaa washipaperia, joten liimasin ensin haluamani kuvat tarrapaperille, josta ne sitten uudemman kerran leikkasin irti. Kaivelin varastoistani vielä yhden paperikon sivun ja repäisin askartelukäyttöön hankitusta kirjasta muutaman suikaleen kerrostusta varten.

Nämäkin kaistaleet liimasin paikoilleen aiemmin mainitulla gel mediumilla, joka on kyllä luottotuotteeni. Kuvassa näkyy selkeästi miltä geeli näyttää ennen kuivumistaan. Sinertävä sävy kuitenkin katoaa kuivumisen myötä ja muuttuu täysin värittömäksi. Gel mediumilla voi myös suojata työn lopuksi, mutta liian paksun kerroksen laittaminen saattaa aiheuttaa tahmaisuutta, jolloin muistikirjan sivut saattavat hieman tarrata toisiinsa. (Toisaalta samaa ongelmaa esiintyy myös ihan akryylimaalien kanssa ja näihinkin on onneksi olemassa useita ratkaisuja.) Kuvasta poiketen liimasin tässä vaiheessa myös kaksi hahmoa paikoilleen.

Kuten jo tämän postauksen otsikko kertoo, more is more – enemmän on enemmän. Koska sivun lähtökohtana oli kymmeniä washipalasia, tiesin jo valmiiksi sivun tulevan täyteen eri elementtejä. Kaivoin seuraavaksi sapluunan, Mementon mustetyynyn ja musteenlevittimen. Töpöttelin palloja jonoiksi sinne, mihin ne näyttivät sopivan, varsinkin hahmojen läheisyyteen. Sapluunassa pallokuviointi oli pieni, mutta helppo kohdistaa ja näin ollen jatkaa samaa kuviointia pidemmälle. Eri pinnat antoivat musteelle ihanasti eri värisävyjä ja joissain näkyy kivasti, kuinka vesiliukoinen muste ei ole edes tarttunut kummemmin.

Työ näytti vielä kaipaavan jotain, joten nappasin Uni Poscan valkoisen maalitussin ja alkuun laitoin muutamia pisteitä sinne tänne mustepallojen sisälle. Työ näytti edelleen tyhjältä, jonka seurauksena halusin muutamia viivoja vielä kaveriksi ja pari spiraalikuviota pääsi myös koristamaan osaa palloista.

Koska taustassa oli paljon samaa vihreää, kuin hahmoissakin, päädyin lopulta rajaamaan kummatkin hahmoista valkoisella ja lisäämään ääriviivojen ulkopuolelle vielä efektiä korostamaan muutamia pisteitä. Rakastan myös maaliroiskeita, mutta tällä kertaa aiheutin ne pumppaamalla ”liikaa” maalia tussista ulos ja sen avulla sitten roiskin sitä työn päälle. Lopuksi kaivoin vielä muutaman tekstitarran, jotka puhuttelivat minua tähän työhön liittyen.

Ja valmista tuli! Tässä mixed media työssä käytimme jopa 8 eri elementtiä, mikäli en nyt ihan väärin laskeskellut. Kotoa ei tarvitse löytyä armeijalle sopivaa määrää taidetarvikkeita, jotta mixed median pariin voisi hypätä. Ensi kerralla tehdään kuitenkin jotain simppelimpää työtä, joten sillä aikaa, nähdään ryhmän puolella.

-Laura S.

P.S. Mikäli jokin tietty mixed media asia kiinnostaa, otan enemmän kuin mielelläni vastaan ehdotuksia.

Kalenterimatkani – Tia

Ajaston kalenterit saatu yhteistyössä Ajastolta, Annika Välimäki kalenteri 2024 saatu Ainoalta.

Kalenterimatkani! Se on ollut pitkä ja en ole alussa ajatellut, kuten ei varmasti moni muukaan, että kalenterituunauksen taakse syntyisi tällainen yhteisö kuten Kalenterimania. Asia, jota olen tehnyt itsekseni itselleni, tuokin tänä päivänä näin ison joukon ihmisiä yhteen. Kalenterimanian kautta olenkin löytänyt ihanan joukon ihmisiä, ystäviä, elämääni. (<3)

Mutta niihin kalentereihin ja kalenterimatkaani… piti käydä ihan vakoilemassa, ehkä ensimmäinen postaukseni Kalenterimanian blogissa helmikuussa 2019, aikoihin jolloin Mira jallitti minua ylläpitoon ja onnistui siinä vaja vuosi myöhemmin. Kalenterimafiaan liittyminen antoikin uutta buustia ja näkökulmaa harrastukselle.

Olen aina omistanut kerralla useita luonnos-, suttu-, piirrosvihkoja ja muistikirjoja, mutta en ole koskaan tehnyt bujoa. Ne ovat enemmänkin olleet sisustussuunnitelmia, pukusuunnittelua, to do -listoja (rakastan listoja), ostoslistoja, reseptejä, päiväkirjaa… Näiden alkuvuosien vihkojen rinnalla kulki perinteiset nuoruuskalenterit ysäriltä 2000-luvulle, Demi, Sooda, liittokalenterit ja lukiolaiskalenterit. Peruskoulun jälkeen olen mennyt töihin ja käyttänyt jotain Burden kalenteria. Siitä lähtien Burde lähti kaupasta useimmiten matkaan, mutta jossain välissä RAKASTUIN B6-(ehkä)kokoiseen Mikki- sekä Nalle Puh -kalenteriin, joissa oli päivä per sivu. Silloin kirjoitin kalenteriin kaiken ja siinä oli ihanasti tilaa yhdelle päivälle kirjoittaa, aivan kuin päiväkirjaa. Vuosi oli jotain 2004 plus miinus, olin kauppiksessa ja K-raudassa töissä siihen aikaan. Harmikseni niitä löytyi vain sen pari vuotta ja sitten oli palattava tutun ja turvallisen Burden pariin. Löysin kuvan arkistosta, kuva on vanha ja siksi vähän huono, mutta näette rakkauteni.

Heti Kalenterimanian perustamisen jälkeen, kun löysin tämän aarreaitan ja kaikki uudet kalenterit, innostuin minäkin tilaamaan Happy Plannerin, elettiin 2016, mutta se ei vaan lähtenyt. Tilalle tilasin Webster’s Pagesin Color Crushin (CC) personal-kokoisena ja pinkkinä. Tämä oli useamman vuoden rakkautta ja kulki mukana töissä. CC:n sisälle sopi myös Ajaston Timex-insertit, kun vuosi vaihtui ja CC:n rinnalla kulki vaihtuvasti A5-kokoinen Carpe Diem rengaskalenteri tai Heidi Swappin ja Kaisercraftin kannet. 2019 palasin Burden pariin ja kalenteriksi valikoitui Scribble, mutta kolme vuotta CC:n vaakapäivien kanssa eläneenä pystypäivät tuntuivat vaikeilta. Tässä linkki näiden kalentereiden elämään.

2016 innostuin myös vihkojen ja kansien tekemisestä, niistä syntyi kuin ikään omanlaiseni Traveler’s Notebook (TN). Tein kolme vihkoa ja kontaktimuovilla laminoidut kannet, kun aloitin mittatilausompelijan koulutukseni, muistiinpanojani varten. Tein myöhemmin isommat kannet ja vihon, mutta enää en vasaroisi neulaa, vaan käyttäisin paperipiikkiä reikien tekoon ennen vihkojen sivujen ompelua. Aina oppii!

Elokuussa 2019 rakastuin palavasti Putinki-merkkiseen A6-kokoiseen kierreselkäiseen Muumi-lukuvuosikalenteriin. Kalenteri oli vaakapäivillä ja kuukausien välissä oli tyhjä aukeama ja takana muistiinpanotilaa. Ostin seuraavana vuonna uuden lukuvuodelle 2020/2021. Näiden rinnalla tutustuin kunnolliseen TN:ään, jossa minulla oli suttuvihko, mafiavihko, monthly-ja weekly-vihkot erikseen. Muutaman vuoden se oli aktiivisemmassa käytössä, mutta nyt kansien välissä säilyvät vanhat vihkot. Lisäksi löytyy oma TN sisustamiselle ja puutarhalle.

2020 liittyessäni kalenterimafiaan, eli Kalenterimanian ylläpitoon, olen saanut ilokseni kokea monenlaisia yhteistyökalentereita ja suurin osa niistä on Ajastolta. Joka vuosi yksi Ajaston kalenteri on ollut aktiivikäytössä omakustanteisen rinnalla. Ensimmäisen kerran kuitenkin kolahti kunnolla vasta, kun sain Ajaston Piste 2021/2022 lukuvuosikalenterin. Sen mustavalkoinen sielu puhutteli minua ja se oli saman kokoinen kuin Putingin Muumi-kalenterit olivat olleet, sekä vaakapäivätty. Tämän jälkeen käytössä on ollut Ajasto Doodle, Color A6 ja nyt uutuus Wega Life. Tässä välissä toinen Ajasto-rakkauteni oli kuitenkin Project365 A5-kokoinen rengasplanneri. Project365 viikkosivut muistuttavat rakenteeltaan hieman Happy Plannerin viikkosivuja.

Mitä tämä kalenterimatkani minulle avasi? Sen, että olen aina rakastanut rengasplannereita ja niistä suurimmat rakkauteni ovat olleet Color Crush ja Project365, vaikkakin Projectissa on pystypäivät. Havaitsin siis myös sen, että olen aina suosinut enemmän vaakapäiviä kalentereissani. Toiset kalenterirakkauteni ovat myös selvästi olleet A6-kokoiset vaakapäiväiset kierrekalenterit kuten Muumi ja Piste. Olenkin himoinnut pitkästä aikaa Putingin Muumi-kalenterin ostoa. Lisäksi on hauska todeta, että tuunaus lähtee edelleen ihan samoista asioista liikkeelle kuin ennen, meinaan washista. Mikä väri ja washiteippi minua puhuttelee, sitten vasta tarrat ja sitten kaikki muu, ja edelleen boxit tarroina tai leimoina ovat lähellä sydäntäni.

Se mitä haluaisin vielä kalenterimatkaltani, että kaivaisin useammin Art journal-vihkoni esiin ja uppoutuisin luovuuden omaan tilaan. Perhe-elämä ja neljän ihmisen harrastukset on välillä vaikea sovittaa yhteen, eikä virtaa riitä enää omiin juttuihin, mutta jos vuosi 2024 olisi sen saralla tuotteliaampi. Viimeisessä kuvassa näkyy vuoden 2024 kalenteriparivaljakkoni, Ajasto Wega life ja Annika Välimäen kalenteri 2024. Kaikkea kanssa, postauksesta tuli pitkä, apua! Linkeistä löytyy tosiaan muutama vanha kalenterikertomus ja tästä linkistä löydät muiden mafiosoiden kalenterimatkakertomukset.