Postauksessa näkyvä kalenteri saatu yhteistyössä Ajastolta.
Hei ja hyvää helmikuista maanantaita, ollaankin jo reippaasti yli puolen välin tätä kuluvaa kuukautta. Jälleen yksi vanha viikko takana ja toinen uusi edessä, kevät tuntuu lähestyvän valoisuudellaan, vaikka täysin talvikuukausihan helmikuu on. Minulla on ollut uudelleen ”käynnistymisvaikeuksia” käytössäni olevan lukuvuosikalenterin kanssa jo hieman viime vuoden puolella, mutta enenemässä määrin myös nyt kuluvana alkuvuonna. Päivä tai kaksi kerrallaan olen koettanut kirjoittaa menemisiäni, tekemisiäni ja kuulumisiani kalenteriini hyvin vaihtelevalla menestyksellä.
Olenkin huomannut viime viikkojen aikana eksyneeni selailemaan useita kertoja vuosina 2021-2022 tekemiäni ensimmäisiä bullet journaleita. Voi sitä innostuksen ja inspiroitumisen määrää mikä huokuu kyseisten bujojen kuukausi- ja viikkoaukeamilta. Tuolloin ensimmäisen puolen vuoden aikana tuli kokeiltua, jos jonkinlaiset sivujen asettelut ja koristelut. Entistä nostalgisempi tunne tulee washiteipeistä, joita olen aivan alussa käyttänyt autuaan tietämättömänä siitä millaiseen tuunausmateriaalien runsauteen tulen päätymään kalenteriharrastuksen kanssa. Lohdullisinta on kuitenkin huomata, että kyseisissä ”aikakapseleissa” on ollut myös niiden vilkkaampien ajanjaksojen lisäksi hiljaisempiakin luovia kausia. Onneksi elämä ei olekaan sitä tasaisen harmaata päivästä, viikosta ja kuukaudesta toiseen vaan sävyt ja värit vaihtelevat.
Onko sinulla joskus ollut inspiraatio kadoksissa kalenterisi kanssa? Miten olet päässyt tuon vaiheen yli? Selailetko vanhoja kalentereitasi uuden innostuksen toivossa? Jatketaanhan aiheesta keskustelua ryhmän puolella. Mukavaa viikkoa juuri sinulle!
Helou helou helou! Nyt on menossa torstaipostausten sarjassa vanhojen muistelemista, oman tuunaustyylin muuttumisen ja tekemisen pohdintaa. Ja vooooi pojat, kyllä sitä jo alkaa muisteltavaa ollakin! Kaivoin oikein Instagramin uumenista kuvan sen kalenterin kannesta, jonka kanssa taipaleeni kalenterimaanikkona alkoi. Kirkkaan sinisen turkoosi, hyvin perus vuosikalenteri löysi tiensä elämääni muistaakseni Suomalaisesta kirjakaupasta. Silloin elettiin alkuvuotta 2016, ja kuvittelin että kalenterin ostamalla saisin elämäni järjestykseen ja menojen kirjaaminen ylös maagisesti pyyhkisi masennuksenkin pois. Eihän se nyt aaaaivan niin kyllä mennyt, mutta sitäkin merkityksellisempiä kohtaamisia, kokemuksia ja kultaakin kalliimpia ihmisiä olen kyllä saanut elämääni.
Ennen kuin alan vollottamaan enempää nostalgiapäissäni fiilistellessäni, jatkan itse kalentereiden muistelua. Käytöstä onkin vajaan kahdeksan (8!!!!) löytynyt melkoinen arsenaali erilaisia kalentereita. Kenties suurimmat ihastukseni kalentereiden kaninkoloon pudotessa olivat Happy Plannerit, sekä Heidi Swappin rengaskalenterit. Kumpaakin on käytöstäkin löytynyt, kuin myös erilaisia bujoilu-virityksiä, pari hassua Traveler’s Notebookia, useampia erilaisia Ajaston kalentereita (joista vielä tänä päivänäkin muistelen eniten lämmöllä *tätä* Note A5 -kalenteria), mitä upein Aura, personal plannerin kustomoitu kalenteri…. Ja lisäksi vielä kaikki ehkä noin 3 miljoonaa erilaista sekalaista muistikirjaa, teemavihkoa ja art journal -viritelmää. Olen melko varma että luettelosta vielä jotain unohtuikin. Ehkä tässä voisikin pikkuhiljaa jo alkaa perustamaan omaa pientä kalenterimuseota vuosien varrelta kertyneistä aarteista. Sen avajaisissa tietysti tuunattaisiin vieraskirja-kalenteria. En tiedä mikä on vieraskirja-kalenteri, mutta kyllä sellaisen aina saisi keksittyä!
Kalentereissa, kuten selväksi jo varmasti tulikin, on tullut kokeiltua vähän sitä sun tätä laidasta laitaan. Isoa, pientä, keskikokoista, päivättyä ja päiväämätöntä, sekä vaaka- että pystypäiväisiä viikkonäkymiä… Ja VIELÄKÄÄN en ole vakiintunut tiettyyn malliin! Tänä vuonna olen kalenteroinut Ajaston kauniiseen A5 Project365 -planneriin, kun taas viime vuonna menossa mukana kulki niinikään Ajaston kalenteri, mutta paljon pienempi Color A6. Ensi vuodelle olen huomannut haaveilevani ensimmäistä kertaa ikinä jostakin kauniista japanilaisesta kalenterista, mutta myös sivujen tilaaminen joihinkin tyhjänä oleviin A5 rengaskansiin houkuttelee. Vaihtelu virkistää ja kaikissa kalentereissa on omat hyvät puolensa, sen olen oppinut!
Mitä tuunaustyylin kehittymiseen tulee, niin siinä on kyllä muuttunut asiat ajan myötä paljonkin. Varsinkin sen suhteen, ettei aikaa tuunaamiseen yksinkertaisesti ole enää niin paljoa kuin harrastuksen pariin löytäessä oli. Kun suurin alkuhuuma oli käynnissä, löysi aukeamille tiensä jos jonkinlaista pientä silppua, ja yhteen aukeamaan saattoi upottaa aikaa jopa monia tunteja. Nykyisin tuunailu on enemmän ”pari pätkää washia ja kourallinen tarroja, tadaa'” -tyylistä, ja pidemmän kaavan kautta pipertämiseen tulee löydettyä/otettua aikaa harvemmin.
Alkuajan tuunailuista haikailen tietynlaista luovempaa otetta. Kun tarvikearsenaalia ei vielä ollut liki pienen askartelukaupan verran, tuli hyödynnettyä useammin esimerkiksi lehtileikkeitä. Toki lehtikuvat inspiroivat vieläkin, mutta usein valmiit tarrat vievät nopeudella ja helppoudellaan voiton. Muistan myös elävästi kun onnessani ostin ensimmäiset tuunailuteippini – ne olivat muovisia, ilmeisesti sähköjohtoihin tarkoitettuja yksivärisiä teippejä. Kovin olivat kumisen tuntuisia mutta miten paljon iloa noista värikkäistä pätkistä silloin saikaan revittyä!
Tälläisiä muisteloita ja fiiliksi herätti allekirjoittaneessa tämänkertainen torstaihaaste – mitä sinä ajattelet ensimmäisenä jos mietit omaa kalenterimatkaasi?
